PALUU TRIOON

  Eilen käytiin äänestämässä. Ei jää tekemättä, jos sunnuntaina alkava Anttolan reissu venähtää yli äänestyspäivän. Sain eilen myös luettua edellisessä blogissa kehumani Joël Dicker'in opuksen. Epologiin asti riitti käänteitä. Ja kirja oli ensimmäinen kohdalleni osuneista, missä lukujen numerointi on laskeva: esimmäisen luvun numero on 31, viimeisen 1.

  Tänään on taisteltu, tai Hilppa on, verottajan ja vapaaehtoisen eläkeen maksajan ristiriitaisten käsitysten kanssa. Toinen pyytää hakemukseen lisäveroprosenttia, ensimmäinen ei sitä anna ennen tarkkoja lukuja. En asiaa tarkemmin lähde ruotimaan, mutta taisi selvitä lopulta. Sanonpahan vaan, että ei välttämättä tässä sähköisessä maailmassa kaikki toimi kitkattomasti, ei edes kokeneelta henkilöltä. Sääliksi käy tumpeloita!

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris. Iloa ja mielihyvää tiedossa.

  Nyt istun Trion Ciao Caffe'ssa. Hilppa meni El Toroon syömään entisen työporukan kanssa. Kävin asioilla, nyt latkin tuplaespressoa ja kirjoitan. Kello on 17:44. Täällä on aika hiljaista. Koulukkaita jonkin verran, pariassa pöydässä maahanmuuttajia, muutama asiakas luuhailee rättikaupasta toiseen.
  Minä mietin, että mitä kaikkea mr. President Trump ehtii saada aikaan, ennen kuin hänelle löydetään suitset? Vai löydetäänkö? Saako yksi mies mellastaa mielin määrin? Vaikka ei vielä ihan perinteistä sotaa ole äijä aloittanut, niin sekin mahdollisuus väikkyy mielessä. Onneksi taitaa olla Putinin kamuja, muuten voisi kohta olla kusiset oltavat.
  Juuri ennen lähtöä katselin viiden uutiset. Niissä kerrottiin, että Sauli oli Arkangelissa sanonut olevansa valmis isännöimään Putinin ja Trumpin tapaamista. Putin oli ilmaissut hyväksyntänsä ajatukselle. Jos toteutuu, niin siitähän performanssi syntyy. En halua silloin olla Helsingissä!

Kaikille ison luokan päättäjille, pienille kihoille ja Meikäläisen Masoille ja Maijoille: Muistakaa John'in ja Yoko'n sanat.

  Siis muistakaa ne, ennen kuin sota edes alkaa. Tai sotiahan käydään kaiken aikaa. Mutta maailmanpalokin on mahdollinen.

    Kohta alkaa huhtikuu, kuukausista julmin. Ensimmäinen viikko julmuutta aiotaan vastaanottaa saaressa. Pilkkiä uitetaan, lintujen kevättouhuja seuraillaan, toukokuuta ja puutarhatöitä suunnitellaan. Sieniäkin varrotaan, vaikka ei edes allaolevaa taida ihan vähään aikaan ilmaantua.

  Kohta palauttuamme on jo pääsiäinen. Voi olla, että saareen mennään vasta, kun ulappa lainehtii. Sitten on hommia. Ei käy aika pitkäksi, jos kaikki suunnitellut tehdään. Mutta miksei tehtäisi. Ja puita kaupanpäälle.
  Puista vielä: Ensi viikolla on oiva hetki kaataa rannalta kaksi melkoisen isoa tervaleppää. Alkavat näet olla vanhoja ja osittain elottomia. Kesällä niitä ei kannata hojeltaa; ovat valmiiksi järvelle menossa, eli hankalaa olisi maalle päin kaataa. Mutta nyt sen kun antaa romahtaa jäälle, karsii ja pätkii valmiiksi, kärrää lumetonta tannerta halkorantteelle. Pari vuotta ovat lepän mokomat mieltä vaivanneet, mutta ovat jääneet, eli unohtuneet, kaatamatta. Nyt sen teen!

  Tempus fugit. Pian tosiaan veneellä sörnäytellään, puut lehtiä kasvattavat, härkälinnut sulostuttavat iltaamme , aamuamme uskomattoman vienolla ja hempeällä soidinäänellään. Ja kohta päästään noitakin katselemaan.

  Toiveissa on tietenkin hyvä sienivuosi. Niin korvasienien, vahveroiden, rouskujen, tattien, kaikkien syötävien kannalta. 

  Vesitilanne on arvoitus. Matalalla näyttää Saimaan pinta olevan. Päijät-Hämeessä on kuulema pohjavesi 60 senttiä normaalia matalammalla. Eikä sulavesiä liiemmin ole tulossa. Voipi Avokkaan kaivo olla kesällä kuivan puoleinen. Vaikka ei sitä vielä osaa varmaksi sanoa. Mutta jos alkaa märkä loppua (on n. 5-6 vuoden välein ollut vähissä) täytyy alkaa miettimään, mistä repäistään rahat porakaivoon. Kun paikalla on tarkoitus paljon aikaa viettää, haluaa, että olosuhteet siihen ovat säälliset. Nuorena ei tuollaisilla asioilla ollut niin väliä, mutta ei me enää olla, nuoria. Tai kaali on, kroppa ei. Ja näköjään massa voittaa hengen, kun ikää kerttyy.

  Pitää lopetella. Yksi juttu täytyy vielä käydä ostamassa. Ja laskemassa kahvit pisuaariin. Hilppa sanoi pari tuntia viipyvänsä, voi pian soittaa.

  Laitan lopuksi kuvan aamun lenkiltä. Hilpan kanssa dallattiin Okeroisten myllyn kierros, ja tullessa äkättiin siinä hevostallien jälkeen pellolla kuusi kaurista. Tai peuraa, joskaan ei jalo-. Olen niitä silloin tällöin bongannut, yhden, korkeintaan kaksi kerrallaan. On ollut myös hämärää, tai ne ovat vain vilahtaneet, niin että en ole aiemmin saanut kuvaa otettua. Nyt se onnistui, pokkarilla ja zoomilla. Aika kaukana ne olivat.