Torstain poikkeuksena otettiin sukset, mentiin laduille. Varjoisilla paikoilla oli latu hyvä, aurinkoisilla taas jäinen, joissain kohti melkein sulanut. Latu-urissa oli paljon tuulen kuljettamaa roskaa, havunneulasia, oksia, jne. Oli myös jokusia koiranpaskoja. Niihin ei ole kivaa hiihtää. Hieman pelotti laskea mäkiä, kun vauti kiihtyi välillä hurjaksi, eikä tiennyt, mitä mutkan takana on vastassa. Teimme päätöksen, että sukset saavat huilata tulevaan talveen. Jollei vielä lunta sada niin, että jäälle kannattaa mennä. Piste.
Torstaina käväisin kahvilla ystävni Pekan kanssa. Sain häneltä liput Raksa-messuille. Joten perjantaina aamusta kaupunkiin. Ensin ti-halliin autonpesuun, sitten Elinan kauppaostoksille, ja kymmeneksi Suurhallille. Pariin vuoteen en ollutkaan messuilla käynyt, Hilppa ei koskaan. Tavaraa ja esittelijöitä oli tukahduttava määrä. Kursooriseksi läpikävelyksi homma meni, kun ei ole tarvetta mihinkään mittavampiin hankintoihin. Lipunlahjoittaja Pekkaa ja vanhaa tuttua Karia hetki jututettiin. Ennen lopullista eksymistä esittelykojujen viidakkoon äkättiin uloskäynti, poistuttiin.
Jo blogin toisessa lauseessa tulin täräyttäneeksi ilmoille paikkansapitämättömyyden. Eihän tuo perjantaikaan mennyt perinteisellä tyylillä. Mutta eilinen koko lailla meni.
Illalla tulin katsoneeksi, ihan uteliaisuuttani, uudelleen lämmitettyä BumtsiBumia. Ei se alkuperäinenkään aivan suosikkiohjelmiani ollut, ei edes top-kympissä, mutta sen verran sitä tuli seurattua, että eilinen esitys sai kaipaamaan Bjuströmin Marcon pakotonta iloisuutta, Hovin Sepon ässän suhauttelua ja Niemisen Esan lähes patologista Beatleshakuisuutta. Summa summarum: ei tarvitse katsoa, ei tallentaa, uutta versiota.
Tänä aamuna hyökkäsin aamulenkille normaaliin (minulle) aikaan. Siellä sateli lunta. Oli parin sentin kerros jo maahan kertynyt. Koska lumi (a: kasteli, (b: peitti varjopaikoissa tien pinnassa vielä olevan jääkerroksen tehden sen petollisen liukkaaksi, jäi lenkki torsoksi. Parempi torsona lenkki, kuin Pertti.
Siksi päädyin käyttämään aamun rauhallisia hetkiä kirjoittamiseen.
Fb:sta iski tajuntaani suru-uutinen: Chuck Berry on jättänyt rakennuksen! Rauha tälle rock'n rollin suurmiehelle ja lukemattoman alan huipun innoittajalle!
Brasiliasta kantautuu uutinen, mikä saa minut suhtautumaan entistä tarkemmin lihan syöntiin, lähinnä sen ostamiseen. Elintarvikkeiden arvellaan olevan tulevaisuudessa myös Mafian suurta toimialaa, joten omavaraistalous kuulostaa järkevältä, joskaan ei ihan realistiselta.
Mari Laukkanen voitti kaksi kisaa peräkkäin. Huipun, ja sen tuntumassa majailevien kunto sekä taidot näyttävät olevan niin lähellä toisiaan, että hyvänä päivänä saattaa kuka tahansa aika isosta joukosta olla ykkönen. Tietysti Marin valmentajan menehtyminen antoi eiliselle voitolle oman mausteensa.
Lätkän pleijarit pääsevät tositoimiin tiistaina, Kalpa ja Pelicans minua kiinnostavimpana parina. Hyvää tekisi Lahden urheilulle, jos Peltsut selvittäisivät ainakin tuon koitoksen. Ja vielä parempi jos seuraavatkin.
Huomenna on sitten vuorossa Elinan huushollin siivous ja elintarvikeinventaario. Muuten mennään vanhaan tahtiin. Lauantaina ehkä sörnäytetään Helsinkiin Iirstä moikkaamaan.
Lumisade näyttää päättyneen. Tosi aurinkoista tänään pitäisi olla. Se tietää luultavasti pidennettyä päiväkävelyä. Jaaha, alkaa olla kahvinkeittoaika. Joten kohti keittiötä.
Palautuma aamun tunnelmiin Avokkaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti