lauantai 11. maaliskuuta 2017

LAUANTAIN TOIVOTUT

  Aurinkoista luvattiin, aurinkoa toivottiin, aurinko paistoi. Siinä tämä lauantai pelkistettynä. Jos lopuilleen kääntyvää päivää tarkastelee laajemmin, kului se kutakuinkin seuraavasti:
  Kello kuusi sängystä ylös (Peppe). Kusireissu. Hammas- ja naamapyykki. Törppö Benecolia, pari luontaistuotenappia. Leivinuuniin tulet. Kahvi porisemaan, aamupalatarpeet pöytään. Kello 6:30 Hilppa kahville......ja paskat. Lopetan laajemman tarkastelun tähän, siirryn käyttämään ylimalkaisempaa lähestymistapaa.
  Possupaisti juureksineen syötiin ennen puoltapäivää. Hetki ruokaa sulateltiin, termarillinen kahvia keitettiin, se ja keksipaketti, perseenystävät ja kameravarusteita reppuun pakattiin, sukset jalkaan laitettiin, hiihtelemään lähdettiin. Ei tuu hittojakaan, ei tuo selostus ollut ylimalkaista nähnytkään! Lupaan parantaa tapani.

  Hiihdeltiin Halkoluodoille, sen pohjoisimpaan saareen. Siihen, mikä on lähimpänä Makkuutsaaria. Istahdettiin rantakiville kahvit hörppäämään, auringosta nauttimaan. Ja maisemista.



  Lentoonko tuo Hilppa on lähdössä, vai itsekseenkö aaltoa aikoo aloitella?


Kalasääksen pesä odotteli asukkaitaan....... 


........silmä lepäsi......



 .....ja kahvi maittoi.


  Takaisin hiihdeltiin Pyöreän Kamalan taitse. Vielä tovi laiturilla istuskeltiin. Vaikka ensin piti käydä vaatteita vaihtamassa; oli aluspaita melko märäksi muuttunut, jostain syystä.

  Sitten kuvat kameroista koneelle, tätä blogia kirjoittamaan. Samalla kun sauna lämpeni. Hyvissä ajoin on tullut tavaksi täällä kylpeä. Vaikka näille vuosin jo päivänvaloa riittää pidemmälle.
  Nyt on saunottu. Kammarin uunissa poksahtelee pihkapuu, sitä säestää Hilpan tukankuivaajan hyrinä. Niin ettei täällä ihan metsäläisiä olla.

  Tänään on tuntunut hyvä ettei ahdistavalta. Moottorikelkkoja, mönkijöitä, hiihtäjiä, pilkkimiehiä, jokunen autokin on jäällä havaittu. Samoin on porukkaan ilmaantunut muutamalle lähimökille. Vitsi, vitsi, ei täällä mitään läyhkettä ole, ei mikään ahista. Vaihtelua, kun ei pariin päivään ollut ihmissieluista tietoakaan.

  Eilen kairailin muutaman reiän Avokkaansalmeen. Rantapuolella on jäätä hieman alle 40 senttiä, siitä rautajäätä muutama sentti vähemmän. Mutta keskemmällä, reimareitten luona, missä on hieman virtaa, oli paksuus viisi senttiä ohkaisempi. Päätin, että unohdan sorahomman. Turha riskeerata, vaikka luultavasti jää kestäisi. Kuuluisia viimeisiä sanoja nuo. Joten tuodaan kesällä lautalla, tai odotellaan kovempia talvia. Halvempiakin katiskoita nimittäin on tarjolla, kuin Hanelin traktori.

  Tänään tulee Putouksen viimeinen jakso, myöhemmin Vera Stanhope. Midsomerin murhat tallenteelle, samoin Bonusperhe. Ei tuo Midsomer kovin kaksinen sarja ole, mutta kun tienoo ehdottomasti lukeutuu maapallon vaarallisimpiin paikkoihin; pari, kolme murhaa joka viikko kyläpahasessa, on tullut katseltua. Ei Bonusperhekkään parasta A-luokkaa ole, ajankulua kuitenkin.

  Sellaista täällä tänään. Huomennakin lupeissa hyvää ilmaa. Tietää ulkonaoloa, suksilla ja ilman. Taina ja tytöt ehkä tulevat iltapäivällä kahville, ehkä eivät. Haneli on vielä Kuusamossa, lähtevät aamulla paluumatkalle.

Lopuksi jäkälätaidetta Halkoluodoilta: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti