Kun oli kymmenen ikäinen, ajattelin, että koko maailman paras paikka on Anttolan kirkonkylä.
Kun oli viidentoista ikäinen, ajattelin, että maailman vastakkaiset päät, navat, ovat Mikkeli ja Liverpool.
Kun olin kahdenkymmenen ikäinen, ajattelin, että maailman vittumaisin paikka on intti.
Kun olin kahdenkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että koko maailma on vittumainen, lukuunottamatta muutamia minulle tärkeitä asioita ja ihmisiä.
Kun olin kolmenkymmenen ikäinen, ajattelin, että Hollola on ihan hyvä paikka, rakennusmestarin ammatti ihan hyvä ammatti.
Kun olin kolmekymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että rakennusmestarin ammatti melko kurja ammatti.
Kun olin neljänkymmenen ikäinen, ajattelin, että rakennusmestarin ammatti on vittumainen ammatti, Utsjoki on ihan hyvä paikka.
Kun olin neljänkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että mikähän minusta tulee isona?
Kun olin viidenkymmenen ikäinen, ajattelin, että ei minusta isoa koskaan tulekkaan.
Kun olin viidenkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että vieläkö voisi uusia polkuja etsiä?
Kun olin kuudenkymmenen ikäinen ajattelin, että ei ole omalla toiminimellä ilman kunnollista verkostoa ja rahallista satsausta hankituilla rahoilla helppoa kuhafilettä ostella.
Kun olen kuudenkymmenenviiden ikäinen, ajattelen, että vaikka maailma onkin vittumainen paikka, sen korvaaminen on liian vaikeaa, joten elellään hiljakseen niillä eläkekkeillä, mitkä on tullut ansaittua, sillä sen olemme ansainneet.
Jos tulen seitsemänkymmenen ikäiseksi, kerron teille, mitä silloin ajattelen.
Jos saavutan seitsemänkymmenenviiden vuoden iän, kerron teille, mitä silloin ajattelen.
Jos pääsen kahdeksankymmenen vuoden merkkipaalulle, kerron.......etc.
Siinä siis Peppen elämä pähkinänkuoressa. Mistä lienee tullut tuo "pähkinänkuoressa"-sanonta? "Lyhyesti" on lyhyempi tapa kertoa sama asia, noin pähkinänkuoressa ilmaistuna. Mutta se ei ratkaise pähkinää pähkinänkuoresta. Pakko pähkäillä joskus ajan kanssa. Ehkäpä hankkia saksanpähkinöitä ja kaivaa pähkinäsakset laatikosta, tutkia, mitä kaikkea niistä kuorista löytyy.
Muuten, vieläkö maapähkinöitä myydään kuorineen? Kun olin kymmenen ikäinen, maapähkinät nimenomaan myytiin pähkinänkuoressa. Kaksi pähkinää samassa paketissa. Eikä niiden rikkomiseen tarvittu kummempia työkaluja, murtuivat ihan käsipelissä.
Riitäköön tämä lyhyt analyysi pähkinänkuoressaan pähkinänkuoresta. Saatan joskus tulevaisuudessa pohdiskella jauhojen ja vellien sekaantumista syihin ja seurauksiin. Tai tunkkien omistussuhteista. Tai nahkurin orsien kestävyydestä. Tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista Siperian opetuskykyyn. Tai intonaation merkityksesrtä poliittisessa jargonissa.
Ai niin, käytiin katsomassa "Toivon tuolla puolen" päivänäytöksessä. Taattua Kaurismäkeä. Hieman enemmän huumoria, kuin olisin odottanut. Ei ollut osannut harvalukuinene yleisökään odottaa koska ei uskaltanut nauraa. Tai ei ehkä huomannut. Salahuumoria.
Nyt näyttää siltä, että pe. 18. kuluvaa kuuta Anttolaan sörnäytetään, seuraavana torstaina takaisin. Elina luultavasti lähtee siksi aikaa Tainan ja Hanelin huusholliin. Eli hyviä ilmoja toiveissa. Nyt koko vartalon nojalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti