PAKOON PÖPÖJA, osa II

  Aamulla kirjoittelin harmistuneessa mielentilassa blogin. Harmistuneen mielentilan syy selviää kirjoituksesta, ei siitä sen enempää. Paitsi, ettei yhtään harmillista "jakoa" ole toimintalokissa tänään ollut. Siis se siitä.
  Syy, miksi taas kirjoitan, on, että aamun harmistuneessa mielentilassa jäi asioita kirjoittamatta. Toinen syy pillee siinä, että Hilppa taas uppoutui Voice of Finlandin maailmaan, eikä John Verdonin "Painajaisuni" tuntunut ottavan tulta alleen, niin hyvä kirjailija, kuin Verdon onkin, ja niin hyvä kirja, kuin "Painajaisuni" onkin. Joten  duumasta toimeen, sanoi Tšukotkan entinen senaattori, kun lähti takaisin hylkeen pyyntiin ja turkistarhaajaksi.

  Eilen käytiin El Torossa syömässä kuulut pippuripihvit. Eivät olleet onnistuneet pilaamaan tavaramerkkiään, Torolaiset. Yhtä maukas oli, kuin ennen muinoin. Asiaan vihkiytymättömille, eli ripauksesta sivistystä paitsi jääneille valistettakoon, että El Toron pippuripihvi on yksinkertaisuudessaan valurautapanulla runsaassa kermaisessa pippurikastikeessa tarjoiltava härän sisäfileepihvi ja kaksi kookasta uuniperunaa. Pihvin koon (150 tai 200 grammaa) ja kypsyysasteen voi asiaks valita mielihalunsa mukaan.

Hyvää oli, mutta ei jokapäiväistä, ei edes jokakuukautista ruokaa minulle. Riittää, kun muutaman vuoden välein käy tarkastamassa laadun. Päälle hörpittiin espressot. Rauhallista oli ravintolassa viiden ja kuuden välillä ruokailla; taisi vain parissa muussa pöydässä olla väkeä. Istumapaikkansakin sai itse valita mieleisekseen.

  Sitten Kino Iirikseen katsomaan "Moonlight". Karu kasvutarina miamilaisen pojan itsensä etsimisestä, perheestä ja rakkaudesta. Hyvä leffa. Karussa maailmassa elämä johdattaa karulle uralle, mutta inhimillisyys on kuitenkin läsnä käsinkosketeltavasti.

  Elokuvista kotiin syynäämään fb:n toimintalokia (kaksi luvatonta jakoa, roskapostiksi ja boikottiin). Sen jälkeen espressokeitin porisemaan, Emmerdalet tallenteelta, kirjan kanssa sänkyyn, unta kuulaan.

  Aamun voittekin lukea aamuisesta kertomuksesta.

  Pallomme kuulumisista sen verran, että Pohjois-Korea ammuskelee fallistisia ohjuksia, ja maan leppoisan johtajan Kim Jong-unin velipuoli Kim Jong-nam murhataan Malesiassa lentokentällä. Näillä tapahtumilla lienee se yhtymäkohta, että molempiin tekoihin on käsky annettu Kim Jong-unin suulla. Tai eihän sitä varmaksi tiedä, ainakaan jälkimmäistä.

  Tuoreempia uutisia ovat: Puolustusselonteon mukaan Suomen pitäisi nostaa sodan ajan joukkojen määrää 280 000 mieheen ja naiseen.
  Ja: Aki Kaurismäki kertoo aikovansa lopettaa uransa.

  Ensimmäiseen sanon, että sota-asiat ovat minulle niin epämiellyttäviä, ja olen niistä niin tietämätön, etten sano mitään.
  Toiseen sanon, että Kaurismäellä on oikeus tehdä niin, jos siltä tuntuu, sitä haluaa, mutta suomalainen elokuva, elokuva ylipäätään, menettää mestarin, jolla varmasti olisi vielä ollut paljon sanottavaa.

  Nyt taitaa olla aika lopettaa. Täytyy vielä pähkäillä, mitä kaikkea on syytä aamulla ottaan mukaan Avokkaaseen. Eikä ole syytä juurikaan seuloa vietäviä; autolla pääsee rantaan.