ARKI ARKISESTI

  Pari päivää yhteistä eläkeaikaa vietetty. On kuin jatkuvaa viikonloppua viettäisi, eli aamukahvit, joku tallenne, ehkä hieman lukemista, lounas, päiväunet, pikku lenkki, kahvit, lukemista, kevyt ilta-ateria, toosan tuijottelua, iltaespressot, toosan tuijottelua. Lisäksi tarpeelliset kauppa-, ja kirjastoreissut kävellään, saa Hyundai huilailla. Hyvin tuntuu homma toimivan: Hilppa valmistaa minulle hyvää ruokaa, minä valmistan hänelle hyvää kahvia.

  Sen verran on tulevaisuutta suunniteltu, että Apulanta-museossa Hennalassa pitää käydä. Ja Kaurismäen Akin uutuus katsomassa. Ja Anttolaan lähteä. Ja kampaajalle mennä torstaina (Hilpan, ei minun). Ja Hiihtomuseossa käydä, kisojen jälkeen, tietysti. Ja Kinnarin Tilalla poiketa, kun ei olla aiemmin saatu aikaiseksi (se on nääs kaukana Hollolassa, ihan Vesalassa asti ainakin melkein viiden kilometrin päässä). Ja Torossa kuuluisat sipulipihvit syömässä.
  Noilla pärjäillään kevääseen, koska tarkoitus on viettää osa ajasta saaressa. Saaresta ei sitten lähdetäkkään mihinkään risteilemään. Ainakaan ennen kesää, jolloin voidaan päivän - parin reissuja tehdä, jos sopivia kohteita mieleen juolahtaa.

  Malttamattomana odotan toukokuuta; pääsee kasvulavoihin istuttamaan, pottumaata valmistelemaan, Iiriksen leikkimökkiä pystyttämään, maalaamaan ja sisustamaan. Tuvan maalaus on myös tarkoitus tehdä, lattiasta seinien kautta kattoon, leivinuuni mukaan lukien. Iso urakka on tietysti tila tyhjentää. Muuten maalailu on mukavaa. Lattia täytyy tietysti sutaista siten, että lähdetään heti sen jälkeen kohti Hollolaa.
  Ehostuksen tarkoituksena on saada pieni-ikkunainen pirtti valoisammaksi vaaleammilla väreillä. Ja uutta ilmettä muutenkin, tietty. Tummanruskea lattia saanee helmanharmaan peitteen, seinät jonkin vaalean kuultokäsittelyn, keltainen katto muuttuu myös vaaleaksi.

Uunin fasadi ja huuva värjätään valmiiksi mustiksi, muuten  muurista tulee taitetun valkoinen.

  Voipi olla, että siinä ovat ensi kesän isommat kunnostukset. Tai makuukammarin lisäeristys kyllä olisi syytä tehdä. Siinä on miettimistä. Seinät ja yläpohja eivät ole ongelmallisia, mutta lattia on. Tynnyrin työt on se auki repiä. Ehkä viiden sentin polyuretaanilevy ja uusi lattialankku on järkevin ratkaisu. Seitsemän senttiä nousee lattia, mutta huonekorkeutta on. Aika iso tasoero siitä kuitenkin noin toteutettuna tulee. Saattaa olla pottuvarvas sinisenä useaan kertaan, ennen kuin tottuu. Pohtimisen paikka.

  Melko hempeät on värit meidän kammarissa. Jos, ja kun, sen remontoi, saattavat sävyt muuttua vähemmän imeliksi.

  Myös vastuslangan asentaminen vesijohdolle on ajatuksissa. Sitten voisi pitää vedet päällä ympäri vuoden. edellyttäen, että sisällä on peruslämpö. Olisihan se mukavanpaa. Mutta toisaalta; toimeen on tultu kantovedellä talvet tähän asti, aiemmin kesätkin. Saattaa jäädä tekemättä, röörin lämmityslanka. Toisaalta, jos sen ensi kesänä tekee, niin sitten se on tehty. Ei sitä ole pakko ottaa käyttöön, kun vielä ei olla ihan könttyrässä ja kävelykeppikunnossa. Tosin luulen, että jos sen muka tulevaisuutta varten duunailee, on se jo ensi talvena käytössä.

  Ennen kuin tuon vesiputkilämmityksen päättää, pitää kuitenkin miettiä, tuleeko jossain vaiheessa esiin porakaivon teettäminen? Eivät ole yksioikoisia elämän suurten kysymysten ratkaisut. Eivät kuten Trumpilla. Hän kun päättää, mitä mieleen juolahtaa, välittämättä päätöksiensä vaikutuksista. Vetääkö mies jotain tarkasti suunniteltua linjaa? Ei Trump, eivätkä hänen avustajansa niin tyhmiä ole, etteivätkö ymmärtäisi tuollaisten päätösten vaikutuksia. Jotain ne tavallisen kansan päänmenoksi kaavailee, päättelee foliohattu-Peppe.

  Soinin Timppa se sitten lähti Trumpin kanssa kynttiläillallisille, vai mitkä rukousaamiaiset ne on? Tokko tuosta globaalisti tarkasteltuna isompaa hyötyä koituu? Itse osallistuisin, jos sellainen järjestettäisiin, mieluumin rukousaamiaiselle, missä rukoiltaisiin Trumpille järkeä päähän. En kovin hanakasti ole rukouksiin turvautunut, niitten voimaan luottanut, mutta hyvän asian puolesta kannattaisi kokeilla.