sunnuntai 29. tammikuuta 2017

PÄIVÄRUTIINIEN RUKKAUSTA

  Eilen valvoin illalla pari tuntia normaalia kauemmin. Aamulla 4:30, tavalliseen ylösnousemusaikaan,  pyöriskelin hetken, mutta väkisinmakasin puoli seitsemään. Keitin kahvit, luin lehden, lähdin lenkille 7:30. Sujui se niinkin. Outoa, kun alkoi dallatessa jo aamu sarastaa. Minkä nyt usvan ja pilvien seasta sarastelemaan kykeni. Kai kroppa ja mieli tällaiseen kahden tunnin siirtymään tottuu? Jos ei, palataan entiseen. Aikatauluun. Takaisin.
 
Taas tuli lähdettyä Putouksen kelkkaan. Mitä siitä sanoisi? Jotain uutta, ennenkaikkea esiintyjät, formaatti pääosin entisen kaltainen. Sketsihahmot irvailevat kaihtamatta sellaisiakin asioita, jotka saattavat tiukkapipoisimpia närkästyttää. Mutta lähes kaikea saa repostella. Jari Tervon sanassa: "Suomessa saa irvailla Jumalaa ja Mannerheimia, mutta ei Teemu Selännettä, siinä kulkee sivistysvaltion raja."
  "Mitä siitä sanoisi?", kysyin äsken. Siis Putouksesta, ei Jari Tervon kommentista. No, sanon, että jos jää joku lähetys katsomatta, ei maailma siihen kaadu. Mutta muutama ihan mielenkiintoinen, minulle koko lailla tuntematon näyttelijä on estradille päässyt. Kun ei vain heistä seuloutuisi uusia Akuja, Rikuja ja Kristoja joka paikkaan naamaansa kuluttamaan. Niin hyvä näyttelijöitä he ovatkin, välillä tuntuu, että liika on liikaa.

  Uuden aikataulukäytännön myötä tuli eilen vielä katsottua Vera Stanhope-sarjan 5. tuotantokauden aloitus uusintana. Hyvä tällä iällä verestellä muistiaan, ennen kuin uudet jaksot alkavat.

  Dylan-dokumentit menivät tallennukseen, kuten menee tämäniltainenkin. Katsellaan sopivana ajankohtana.

  Joitain uusia sarjoja on talven ja kevään aikana alkamassa. Viikon takaisesta TV-lehdesta bongasin. Ehkä niistä löytyy taas jokunen seurattavaksi. Ja onhan ElisaViihteellä kymmenittäin katsomattomia, myös uudelleenkatsottavia, elokuvia tallessa. Jos me eläkeläiset kiireiltämme ehditään katselemaan.

  Varmaan alkaa hiljalleen päivärutiinit sorvautua uomiinsa. Ehkä tulee uusia aktiviteetteja aloitetuksi, ehkä ei. Oleskelu kotona ja Avokkaassa jakaantunee, ainakin kesään asti, melko tasan; 5 - 6 päivää siellä, 5 - 6 päivää täällä. Se on sopiva jakso, jonka Elina pärjäilee ilman erityista apua, mikäli kunto ennallaan säilyy. Tainan sekä Hanelin kanssa on puhuttu, että välillä voi äiti heillekin tulla.
  Luultavasti viikolla 6 tai 7 ensimmäinen reissu saareen tehdään, pitää sääennusteita vähän katsella. Sitten aioin sinne ilpin päälle jättää, +16 asteeseen jääköön töhöttelemään. Voipahan sitten mennä, kun siltä tuntuu. Ja jos pakollisia tarpeita pidempiaikaiseen poissaoloon ilmaantuu, voi pumpun viestittää pois sähköyhtiöitä rikastuttamasta.

  Tainan ja Hanelin tytöt, Anni ja Katriina, ovat tulossa kisaviikolla muutamaksi päiväksi meille. atimoimaan ja kisahuumaa kokemaan. Ei meillä tietysti senkään kisahuumaa ole. Mutta jospa hiihtostadionilta, Suurhallista ja kaupungilta jotakin löytyy. Itse en luitani paikan päälle vyörää. Sen, minkä seuraan, seuraan sohvalta.

  Muuten aika tulee kulumaan Trumpin edesottamuksia ihmetellessä. Jo ensimmäinen viikko osoitti, että mies on melkoinen maakari; sehän perui ilmastonmuutosenkin, tuosta vain! Puhelinsoitolla taisi perua. On se peijakas! Muurit panee rakenteille, muslimimaista ei USA:aan pääse, vaikka mikä olisi. Öljyputki rakennetaan. Obamacare puretaan. Mitä vielä? Ei nyt muistu enempää ensiviikolle. Mutta kyllä sieltä pesee, takaan sen. Olkaamme onnellisia, me suomalaiset; ei näin pienessä maassa pystytä tuollaisiin saavutuksiin, hallituksen hyvistä yrityksistä huolimatta.
  Mutta toki nuo ajatukset kevenee, pelot vaimenee, jos parin viikon päästä pääsee tuollaista auringonnousua ihailemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti