Tiistai-iltana käytiin rouvan kanssa elokuvissa. "Passangers" katsottiin. Hilpan ensimmäinen 3D-näytös.
VAROITUS: Teksti sisältää juonipaljastuksia! Leffassa herää yksi 5000:sta matkustajasta, Jim Preston (Chris Pratt) teknisen vian vuoksi 90 vuotta ennen saapumista uuteen siirtokuntaan. Pitkän sisäisen kamppailun käytyään hän herättää nuoren naisen, Aurora Lane'n (Jennifer Lawrence). Siitä alkaa kahden yksinäisen rakkaustarina.
Aika huttuahan tuo on, eräänlainen tulevaisuuden Robinson Crusoe-tarina. Elokuvan parasta antia ovat lyhyet keskustelut androidi-baarimikon Arthur'in (Michael Sheen) kanssa. Myös visuaalinen kokemus on vaikuttava. Valtavan aluksen lipuminen lukemattomien tähtien himmeässä loisteessa on upeasti toteutettu. Kohtaus, missä aluksen menetettyä painovoimakenttänsä uima-altaassa ollut Aurora kelluu valtavan vesipisaran sisällä on hieno.
Ei mikään veretseisauttava teos, mutta kului tuo parituntinen ihan rattoisasti. Seuraava vierailu Kuvapalatsiin onkin jo muutaman viikon kuluttua: Aki Kaurismäen uutuus "Toivon tuolla puolen" saa ensi-iltansa 3. helmikuuta.
Kävin eilen hakemassa valokuvakirjan Kuvamestareilta. Sorruin loppuvuodesta ostamaan uuden kameran. Olympus Pen F oli ystävälläni johtaja Partasella tarjouksessa. Parin päivän pähkäilyn jälkeen annoin mielihalulle periksi, tein kaupat. Samalla Jukka (Partanen) sanoi, että voisin tulla tekemään kuvakirjan ilmaiseksi. Siitä tehtäisiin kaksi kopiota; toinen minulle, toinen liikkeeseen mallikirjaksi. Sovittiin, että jouluruuhkien jälkeen.
Valitsin n. 150 kuvaa tikulle, menin perjantaina hommaa tekemään. Kuvamestareilla on systeemi, missä kirjat laaditaan paikan päällä olevissa "pulpeteissa". Siksi en ole heidän palvelujaan tuossa asiassa käyttänyt. Tykkään sommitella sivut rauhassa, kirjoittaa ehkä kommentteja mukaan. Mutta toki ilmainen on aina ilmainen. Laitoin teoksen nimeksi "LUONTERI", koska valtaosa kuvista on otettu niissä maisemissa. Mukaan sisällytin johtaja Partasen toivomuksesta paljon kuvia sienistä (Jukka on myös sienimiehiä). Helpohko ohjelma oli käyttää, mutta aikaa olisi kulunut, jos olisin alkanut isosti säveltämään. Siksi annoin masiinan sommitella kuvat albumiin. Olin otokset jo valmiiksi laittanut aikajärjetykseen (kevät-kesä-syksy-talvi). Viimeeksi jokunen muutos ja pientä säätöä.
Lopputulos on jämäkkä kirja hyvälaatuiselle paperille tehtynä. Värit kyllä, niin kuin muittenkin valmistajien kuvakirjoissa, tuppaavat latistumaan. Varsinkin tummat yö- ja iltakuvat menettävät paljon itsestään. Kun tuota kirjaa nyt selaan, huomaan, että n. kymmenen vuoden aikana otetuissa kuvissa ei juuri eroa huomaa, oli ne napattu halvalla pokkarilla, kalliimmala pokkarilla, edullisella järkkärillä vai puhelimella. Mitä opimme tästä? Jos jotakin, niin sen, että tärkein kapine ja objektiivi valokuvauksessa on ihmisellä nenän kahta puolta sijaitseva elin.
Summa summarum: En luultavasti enää käytä Jukan "pulpettia" kuvakirjojen tekoon. Vaikka mies lupasikin, että saan niistä 50 %:n alennuksen. Hetkinen! 50 %:n! Täytyy harkita, olla tekemättä peruuttamattomia päätöksiä.
Alla yksi tuon kuva-albumin otoksista
Onneksi vaikeita aikoja keventämään on luotu mielikuvitus ja odotuksen ilo. Odotan malttamattomana maaliskuuta ja pääsyä Avokkaaseen. Neljän kuukauden mökkeilyn osalta kuiva kausi on liian pitkä. Onneksi siihen on lupeissa muutos. Ja väliaikoina voi katsella valokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti