keskiviikko 10. elokuuta 2016

EUROOPPA

Eurooppa Rooman valtakunnan ollessa laajimmillaan  117 jaa.


Eurooppa nyt.


Eurooppa 2116.


  Entäpä maapallo? Maailman siirtomaat 1920...

  
   ...ja Euroopan hallinnoimat alueet Amerikassa 1750.


 Niin muuttuu maailma, Eskoseni! Ja Eurooppa sen mukana. Vain Tanska ja Ruotsi ovat valtioina yli tuhat vuotta vanhoja. Suurin osa Euroopan maista on nykymuodossaan syntynyt 1900-luvulla. Onko tulevaisuudessa maanosassamme vain kaksi valtiota: Euroopan liittovaltio ja Venäjän liittovaltion läntinen osa? 

  Koko palloa ajatellen Yhdysvallat tullee olemaan ja pysymään. Samoin maailman vanhin valtio Kiina. Intia voi olla Euroopan lv:n, Venäjän lv:n, USA:n ja Kiinan lisäksi viides maailmanmahti. Muuten saattaisivat rajalinjat sadan vuoden kuluttua kulkea nykyihmiselle erikoisissa paikoissa. Ja maitten nimet voisivat herättää ihmetystä. 
  Ehkä muutaman sukupolven jälkeen täällä ei enää ole ketään voimiaan näyttämässä, rajoja pyykittämässä. Kun jo tällä hetkellä lainaamme joka vuosi 0,6 maapalloa, voi velka kasvaa hallitsemattomiin mittoihin.
  Maapallo on siis kuin se sanonnan "hullu mies Huittisista", joka syö enemmän kuin tienaa. En tiedä Huittisten miehen kohtaloa, mutta luultavasti hänellekin kävi huonosti.
  
  Maita menee, maita tulee, rajalinjoja rustaillaan. Ihmiset ovat ihmisiä ihmetellen, että mitenkäs tuossa noin kävi, kun naapurin talo onkin eri valtiossa. Kun tulee paisumisen tarve, ei  kansalta yleensä kysellä. Sanotaan vaan että tulta päin, isänmaan puolesta, aatteen vuoksi, hyvitystä hakemaan, luonnonvarat haalimaan. Tykinruokaa on aina riittänyt, lennokkien evästä tulee piisaamaan. Tulee piisaamaan, jollei ajattelutapa muutu. Aivan toisenkaltaisista asetelmista pitää, niin johtajien, kuin kansan syvien rivien, tulevaisuudenkuva pulputa, jotta ihmiskunnalla olisi mahdollisuus selvitä ilman suunnattomia kärsimyksiä, korvaamattomia menetyksiä, ehkä peruuttamattomia katastrofeja.
  Siinä apokalyptinen osio.

  Aamulla poljin myötätuulessa Lahden satamaan, vastatuulessa takaisin. Lienee selvää, kumpi miellytti enemmän: Oululaisen mäen viilettäminen myötäisessä alas, vai kihnuttaminen vastapuhurissa ylös? No, takaisin pääsin, K-Supermarketin ja Lidlin kautta. Satulalaukku on oiva kapine; voi yhdstää pyöräiylenkin ja kaupassa käynnin.
  Vielä ennen lounasta kävin keräämässä omenasadon talteen.Tänä vuonna on ainoassa puussamme ihan kelpo määrä omenia. Oli parasta hakea ne talteen, vaikka täysin kypsiä eivät olekkaan. Linnut, lähinnä harakat, nokkivat heti maahan pudonneet, käyvät myös puussa olevia koputtelemassa. Hilppa duunaa suurimmasta osasta omenahilloa. Meillä on jo vuosia ollut tapana nauttia aamupuuro omenahillon kera. Voittaa voisilmän, voin vakuuttaa.


  Nyt sitten kirjoitan. Kohta lopetan, lähden lukemaan Stefan Tegenfalkin "Pianonvirittäjää". Olympialaisetkin alkavat heräillä uuteen aamuun. Eilen ip. yritin hetken katsella lähetystä, mutta rantalentis, ja mitä sieltä tulikaan, eivät oikein sytyttäneet. Voipi olla, että tänäänkin tv:n avaan. Pitää ainakin tutustua tarjontaan. Eikös siellä purjelautailijatar ole hyvissä asemissa. Josko hän tänään olisi kuvaruudussa. Tai ovathan ne kaikki, kun Areenalla voi seurata jokaista lähetystä, jotka ilmoille Riosta laitetaan. On siinä tosifriikillä probleemaa kerrakseen!
  Mutta nyt kirjan pariin.
  Se oli proosallinen osio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti