Rion kisat ovat päässeet vauhtiin. Ohi ovat vielä menneet. Orimattilan trappaaja ei pärjännyt, sen tiedän. Ja sen, että tenniksessä on tullut pari yllätystulosta.
Luulen, että en juuri öitäni kisojen vuoksi valvo. Vaan jos ei nukuta, saatan jotain katsoa, ehkä myös, jos joku suomalainen on mitalin syrjään tarrautunut.
Oppilaat eriarvoistuvat ja oppimistulokset ovat romahtaneet. Missä vika, kun Suomessa alkaa olla lukutaidottomia nuoria, ja kun esim. matematiikassa parhaan ja huonoimman tasoero saattaa olla seitsemän vuotta?
"Ei kun karttakepillä kynsille ja nurkkaan kartan häppeemään", saattaa joku sanoa.
"Ei kun parhaat voimat uudistamaan hyväksi osoittautunutta, mutta aikansa elänänyttä järjestelmää", sanoo Peppe. Koulutus ja terveydenhuolto ovat asioita, joista ei saa tinkiä. Muuten käy kehnosti, enemmin tai myöhemmin.
Turkin presidentti vaatii, että kansa vaatisi kuolemanrangaisteuksen palauttamista. Siten tuo uutinen on kai tulkittava. Minä vaadin, että lopettakaa tuo keskiaikaan palaaminen. Vaatimuksilla on tietysti se ero, että Erdoganin vaatimuksen painoarvo jonkin verran suurempi kuin minun. Ainakin Turkissa. Ja jos rehellisiä ollaan, ei vaatimuksilleni ole muuallakaan juuri korviaan lotkautettu. Vaan saahan sitä vaatia.
Lauantaina vietettiin pienimuitoisesti Annan synttäreitä. Emma, Shade, Luna ja Tico-koira tulivat juhlia juhlistamaan. Ilma oli paljon ennustettua parempi; aamupäivällä vähän tihuutteli, lopun päivää paistoin arska.
Se tiesi sitä, että Emman tytöt vietti aikaansa vedessä enemmän kuin runsaasti. Kävi jortaanissa Iiriskin.
Krokettia toki ehtivät välillä pelata.
Iiris on vielä vähän liian snadi täysmittaiseen otteluun.
Iltaan asti vieraat viipyivät, niin, että lettukestitkin ehdittiin pitää. Minä grillailin makkaroita alkupalaksi. Anna toimi lettuvastaavana, Sade ja Luna vuoroon apukääntäjinä.
Eilen oli pilvinen poutapaivä. Minä tietysti toimeuduin aamusta metsään. Enkä suotta: rouskuja on nyt suolattuina n. 7 litraa. Se on talven tarve. Hieno homma, kun ei noita satonäkymiä oikein aina osaa arvioida. Ja jää yksi viikonloppu metsään menemättä. En nimittäin ole koskaan oppinut täällä Hollolassa sieneen menemään. Muutaman kerran olen vuosien saatossa käynyt vilkaisemassa, laihoin tuloksin. Ja kun ei ole ollut tarvetta, en ole viitsinyt asiaan syventyä. Suppiksia kuitenkin syksyisin käyn etsimässä, niitä kun täällä kasvaa ihan eri mittakaavassa, kuin Etelä-Savossa.
Lopuksi iloinen kuva serkuksista ja Lunasta......
....sekä asiaan täysin liittymätön hämiksen saalis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti