KERJÄLÄISET KURIIN, VAI ARJALAISET LOKIIN?

  Kolme persujen kansanedustajaa on kerännyt kesäkuun alkupuolelta asti nimiä kerjäämisen kieltävän lakialoitteen puolesta. Ihan niin kuin ongelma sillä ratkeaisi. Sakkojako kerjäämisestä kirjoitettaisiin? Sittenhän kerjääjän pitäisi kerjätä lisää, voidakseen maksaa sakot. Lopulta kierre johtaisi vankilaan, lämpimään, turvattuun ja nälättömään ympäristöön. Eikö näille kurjille voisi järjestää vankilaylläpidon hintaista toimeentuloa ilman vankilaa? Tai enhän minä tiedä, kun en ole poliitikko. Mutta, hollolais-anttolalaisella järjellä ajateltuna, eikö ongelmaa tulisi ratkoa Eu-tasolla. Romania on EU-maa, eikö? Kai EU-kriteerit täyttävän maan tulisi huolehtia kansalaisistaan niin, ettei näiden tarvitse lähteä kerjuureissulle? Tämähän alkaa jo lähestyä poliittista jargonia; lopetan het'siltään! Sillä siihen verkkoon en tartu.

  Hilpalla taas tänään pitkä ilta, myöhäinen aamu; käytiin tunnin lenkki pyöräilemässä. Kohta välikahvit hörpitään, ennen kuin on kaupunkiin suunnattava. Ehti rouva jo kanttarelli-keitonkin pyöräyttää, on pariksi päiväksi apetta valmiina.
  Mustatorvisienisato on parempi, kuin miesmuistiin. Keräsin pe-la tuollaiset 40-50 litraa. Pakkaseen on laitettu, enemmän kuin laki sallii, muutama ystävä saatu näppihommiin ja tyytyväisiksi, oletan.
  Jos tulevana viikonloppuna Anttolaan mennään, en varmaankaan saa pidettyä itseäni pois metsistä. Se on kuin tauti. Hilppa motkottaa, minä kerään. Mutta itsepä putsaankin. Eikä ne koskaan mytteentymään ole jääneet, sienet, aina niille on osoite löytynyt.

Säilömisen ja ylenpalttisen appamisen jäljiltä mukaan lähtenyt sienierä.

  Eilen vein aamulla kaimaanille ja ent. kollegalle Hakan ajoilta hivakan torvisieniä. Tavattiin torikahvilassa. Oltiin rupateltu kotvan aikaa, kun kolmas kollega, Reima, tallusteli näkyviin. Siinä sitten kuulumisia vaihdeltiin, yli kolmen vuosikymmenen takaisia muistoja veresteltiin. Siihen asti pakistiin, että sade pakotti lähtemään livohkaan. Hauska on vanhoja tuttuja tavata. Heitä kun ei täällä Lahden seudullakaan haitoiksi asti ole. Pitää yrittää niihin harvoihin pitää yhteyttä tiheämmin, näin päätin. Jottei ihan lopullisesti pääse erakoitumaan.

  Samasta syystä on meillä tekun luokkatoverin Topin kanssa tällit huomenna klo. 10:00. Torilla, missäs muualla! Topi on noista tekulaisista ainoa, jonka kanssa silloin tällöin tavataan. Osa siitä joukosta Päijät-Hämeessä elää ja asuu, mutta harvoin ketään edes vilaukselta näkee. Luokkakkoustakin on Topi suunnitellut. Samoin "Lahden Vesipärkkien", eli viiden tekulaisen aikanaan muodostaman vesipallo & pokeriseuran jäsenen tapaamista. Itse asiassa Topi sälytti minulle, vapaaherralle, tehtävän haalia porukka kasaan. Sen tein, reilu vuosi sitten. Oltiin jo sovittu päivämäärät ja kaikki. Mutta sitten tuli esteitä ja mutkia matkaan. Asia kuihtui siihen. Pitänee huomenna miettiä, olisiko aihetta paneutua juttuun uudelleen?

  Muuten viikko alkoi, jatkuu, ja oletettavasti loppuukin, tavanomaisissa puuhissa. Mitenkäs muutenkaan? Mennään hiljaiselolla kohti syyskuun alkua, kohti yhdeksän päivän Avokasrupeamaa.

  Nyt kahville, kohta kohti kohdetta, eli Lahtea. Hilppa on töissä Lahessa, kuten täällä sanotaan.

Lopuksi pari kaunista kuvaa sunnuntaiaamulta. En ole niitä mitenkään käsitellyt, napannut vaan rannalta 70-300 mm:n objektiivilla.