maanantai 15. elokuuta 2016

KUKKAHATTUTÄTI JA FOLIOHATTU

  Koulut alkoivat. Liikenteessä paljon pieniä kulkijoita taivaltamassa kohti homeongelmaisia koulujaan, kouluja, missä luokkakoot kasvavat, missä rahapulan vaivaama opetus kamppailee parhaansa mukaan resurssien mahdollistamissa rajoissa.
  Varmaan jopa jokainen kukkahattutätikin ymmärtää, että tällä menolla PISA'n tuloksissa on vain yksi suunta. 

  Heräsin aamuyöstä hieman normaalia aikaisemmin katsomaan kisoja. Kolmiloikkassa ei Orimattilan tyttö jaksanut enää venyä, jäi tilastojen osoittamalle paikalle. Hattua päästä kuitenkin Mäkelän karsintasuorituksen vuoksi. 
  400 m:n kisa veti sanattomaksi. Tai yksi mies kisassa veti. Aivan maaginen juoksu, vielä ulkoradalta! Tai ehkä juuri siksi; oli pakko juosta tuli persiessä, kun ei nähnyt, missä muut tulevat. Häkellyttävä ylivoima, ja entinen rikkomattomaksi povattu ennätys alittui 0,15 sekunnilla. 
  Käsittääkseni van Niekerk'in suoritus on kuitenkin jäänyt pahasti Boltin satasen varjoon. Kova juttu tietysti, kolmas matkan kultamitali. Mutta, mutta.....
  Kisoissa on siis jo yleisurheiluosion alkupuolella nujerrettu kaksi hirvittävän kovina pidettyä me:tä. Tuleeko lisää? Tulee, jos on tullakseen, mutta en jaksa uskoa.
  En muuten aio, ehkä keihäsfinaalia lukuunottamatta, herätysaikatauluani enää rukkailla. Vaan jos sianpieremän aikoihin ei nukuta, niin mikä on kisoja katsellessa.

  Uusi tupakkalaki astui voimaan tänään. Siinä mm. kielletää savukkeista, kääretupakasta ja sähkötupakoiden nesteistä kaikki tuoksut ja maut. Eli tupakka ei enää tuoksu eikä maistu tupakalle?


Kohta ne varmaan laatii lain, missä määrätään, että olut ei saa maistua ja tuoksua oluelle. Vaikka en enää pösyttele, tuntuu tupakki-ihmisten vaino olevan menossa. Minusta jokaisella on oikeus halutessaan tervata keuhkonsa ilman isoveljen valvontaa. Oman, koko lailla kahdeksan vuotta kestäneen tupakkilakoni jatkuvuudesta en pysty menemään takuuseen, mutta yhtä uuden tupakkalain kohtaa en tule rikkomaan: en tule koskaan roudaamaan maahan yli kiloa savuttomia tupakkatuotteita vuorokaudessa!

  Näköjään automaattivaihteistoon on helpompi oppia, kuin siitä siirtyä manuaaliin. Vein auton aamulla automaalaamoon, sain käyttööni Nissan X-Trail'in (nelikko, dieseli, mutta manuaali). Reilun puolen vuoden automaattilaatikkokäytön jälkeen meinaa kytkimen käyttö olla hankalaa, eli pakkaa unohtumaan. No, enköhän muutaman päivän klaaraa.

  Kolme ja puoli kuukautta on siitä, kun lähete kaihileikkaukseen lähti Päksiin. Josko tuossa syys-lokakuun aikaan kutsu kävisi. Tai käyhän se, eikö ole olemassa puolen vuoden hoitotakuu? Sitä en osaa sanoa, onko toimenpiteelle sitten takuuta? Vai loppuuko se siihen, kun sulkee sairaalan oven takanaan? Vitsi, vitsi. Ei, ainakaan minulla ole moittimista. Ne harvat yleisen terveydenhuollon palvelut (nivustyrä, hammashuolto), joita olen joutunut käyttämään, ovat toimineet loistavasti. Toivottavsti näin tulee olemaan myös jatkossa, niin omalla, kuin kaikkien muidenkin kohdalla.

 Kävin aamulla myös Elinan kauppa-asioilla. Paavolan City-Marketin kassalla näin varsinaisen foliohatun. Tämä keski-ikäinen mieshenkilö oli kiinnittänyt huomiotani ja kaupan hyllyjen välissä. Hän otti sieltä täältä jonkun tuotteen käteensä, katseli sitä tarkaan, nosti sitten katseensa ylös kohti kattoa, alkoi pyörittää päätään, kuin jotain etsien. En äijää sen kummemmin jälestänyt, satuin vain tavaroita kärriin haaliessani näkemään tuon episodin useampaan kertaan. No, kassalle mies sitten sattui eteeni. Hänellä oli muropaketti ja maitotölkki korissaan. Kun tuotteet olivat kulkeneet kassan läpi, kysyi mies, että käykö teillä käteinen. 
  "Tottakai", vastasi kassaneiti.
  "Hyvä", sanoi ukkeli. "Minulla ei ole kortteja, kun ne ilmottavat poliisille, missä olen." 
  "Ei kai ?", kysäisi kassa ottaessaan vastaan miehen tarjoaman kympin setelin.
  "Kyllä ne ilmottaa, ja kännykkät kans. Ei mulla oo kännykkään!", ilmoitti mies vakaalla rintaäänellä katsellen samalla katonrajoja. "Onko täällä kameroita", jatkoi hän. 
  "On meillä turvakameroita", vastasi kassa tarjoten vaihtorahoja. 
  "No niin!, tivahti mies. "Ja hälyttimet ovilla, perkele!" Hän tunki ostokset kassiinsa, kolikot taskuunsa, lähti ympärilleen vilkuillen painelemaan kohti ulko-ovea. 
  Kassaneiti loi minuun silmäyksiä, mutten viitsinyt asiaa kommentoida. Sairashan tuo miesrukka oli. Tai sitten se oli salaviisas kehveli, joka vekutteli huvikseen, naureskeli parasta aikaa valitessaan kaverin numeroa kännykästä.
  Valitettavasti ihan oikeitakin "foliohattuja" on. Ei käy katteeks, ei. Melko raskasta on varmaan elää jatkuvien luulojen ja salahankepelkojen kera. Mutta sairas maailma tuottaa sairaitta ihmisiä. 

  Viikon aikataulua vielä vähän avaan: tänään tai huomenna nurmenlkeikkuu (sääkysymys), keskiviikkona siivous, torstaina illankahussa Anttolaan. Väliaikoina vähän olympialaisia, vähän lukemista, vähän liikuntaa.  Ei mitään uutta pilven takana tällä hetkellä piileksivän auringon alla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti