Eli heijastimia heilumaan, kaikki aamua kulkevat, iltaa liikkuvat.
Italiassa tärähteli, ihmisiä hengetönnä, ja henkitoreissaan, loukussa tuhoutuneiden kylien rauniossa. Sellaista elämä on; ihminen mellastaa, luonto näyttää voimiaan. Onneksi täällä fennoskandiassa eletään melko rauhallisissa oloissa, niin luonnonmullistusten, kuin ihmisten pullistustenkin osalta. Minkä nyt Forssassa kahistaan, turhanpäiten nahistaan.
On se taas huomenna nokka kohti Etelä-Savoa suunnattava. Saattaa la. vähän sadella, saattaa olla satamatta. Ei se mitää, satamatta on Avokkaan rantakin, Potinlahdessa kuitenkin pieni satama on; kaksi laituria ja lauttakahvilan rippeet.
Tuossa juhannuksen korvissa, kun autoranta taas oli tupaten täynnä, laskeskelin, kuinka monta meitä paikan lunastaneita on, vielä Pesosen Heikiltä varmistin. Paikkaan oikeutettuja on 11, joista yhdellä on kaksi paikkaa. Eli jos jollakulla on vieraita, ja kaikki osakkaat ovat maisemissa, on ranta turvoksissa. Niin täynnä, että joinakin jusseina on käynyt niin, etten ole Hollolasta tulessani parkkipaikalle mahtunut. Onneksi kaikki alkavat ymmärtää, että kun oman ja vieraan auton pysäköi peräkkäin, ei vie kuin yhden paikan. No, tuo ongelma esiintyy vain juhannuksena, muutoin on tilaa kyllä ollut. Niin ettei tarvitse yksityisiä pysäköintivalvontafirmoja asian vuoki kilpailuttaa.
Potinlahden pysäköintiongelma kiinnosti varmaan kaikkia kovasti. Lisää kiinnostavuutta tähän blogiin tuo takuuvarmasti se, että aioin delegoida Hanelin lunastamaan minulle pari verkkomerkkiä. Eikö tuonutkin? Tarkoitus on laittaa verkot pyyntiin. Tai taidan ensin käydä ostamassa uudet. Enkä enää halpoja "Honkkari-verkkoja!" Niissä nimittäin on niin kelvoton pauloitus, että itsekseen äheltävällä melko kokemattomalla verkostajalla ei meinaa tulla hommasta helevettijää. Niin kokematon en ole, että verkot olisivat jääneet kokematta, en toki. Mutta vaikka kuinka käy pyydöt läpi, lappaa kahdelle puikkarille, niin on laskiessa jo paula ehtinyt livahtaa verkonsilmään, ja monessa kohtaa, ja ei laukea nykäisemällä, kuten kunnon verkoissa tapahtuu. Nyt siis ei säästellä, ostetaan kunnon tarpeet. Nehän meikäläisen kalastustaidoilla, tuurilla ja sinnikkyydellä saattavat maksaa itsensä takaisin ennen kasikymppisiäni.
Vielä innostuin niin, että pyysin velj'-Hanskia hommaamaan sekä Pitkälahden-, että sen toisen, nyt en saa päähäni nimeä, kalastuskunnan merkit. Raja kun viistelee tuosta salmesta. Sitten voi pyytönsä nakata puhtain mielin mihin vaan. Sitä paitsi Haneli itse asiassa myy noita nimettömän kalastuskunnan lupamerkkejä. Satsaus ei ole kovin suuri: 2 X (2 X 2 €) = 8 € tillsammans.
Jottei blogista tulisi liian mielenkiintoinen, lopetan tähän, alan loihtia lounasta itselleni. Salaattipainotteinen tulee, ja jotain muuta jääkaapista löytyvää.
Tällään lopuksi viime lauantaina poimitun, halkaisijaltaan 12 senttisen kanttarellin, ja tasapuolisuuden vuoksi ovaalinmuotoisen mustatorvisienen mitoiltaan 13 ja 9 senttimetriä.
Noita ei litraan hirveesti mahtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti