Rytmi kävelyyn löytyi nopeasti lämpimässä ja sateen jäljiltä happirikkaassa aamussa. Samalla tarkastin Hollolan kahden koulun rakennustyömaat. Hyvin ovat edistyneet ilman säännöllistä valvontaani.
Tänään kolahti taas lehti postilaatikkoon. Tajusin, miksi en sitä ollut kuukauteen kaivannut. Ylimalkainen selailu oli enemmän kuin riittävä. Pitäisiköhän aviisi irtisanoa jo maksettun jakson loppumisesta alkaen? Vaikka toisaalta perinne on pitkä, tapa tiukassa. Montako aamua tulisi postiloota koluttua, ennen kuin oppisi lehden tulemattomuuteen?
Otsikko "STRESSI: Lomalla on hyvä miettiä, mikä stressaa" pisti kuitenkin sunnutaipainoksessa ajattelemaan. Mitäpä, jos onnellinen ja stressivapaa ihminen, jonka ensimmäinen lomapäivä on huomenna, lukaisee otsikon. Hän aloittaa lomansa, missä ikinä sen viettääkin, miettien kuumeisesti: "Mikä minua stressaa?" Hän tuumii joka päivä, aamusta iltaan. Pyörii unta saamatta yöt pohtien asiaa. Kyselee tuttaviltaan, utelee lapsiltaan, tivaa vaimoltaan riidaksi asti, välirikon partahille. Loma loppuu aikanaan. Fiksiivinen persoonamme palaa sorvin ääreen tukka harallaan, silmäpussit mittavasta univajeesta roikkuen, hermoromahduksen partaalla, kaikkeen puheeseen skitsofrenisesti oireillen, itsetuhoisin miettein ja erittäin stressaantuneena siitä, ettei koko loman kestäneestä uutterasta pohdiskellusta huolimatta ollut saanut selville, että MIKÄ MINUA STRESSAA!
Saksa marssi välieriin. Raakaa puuhaa on ranukisa. Mikäli tämän illan matsia mietti järjellä, niin "Ranska-Islanti 2-0." Jos taas antaa tunteen voitaa, "Ranska-Islanti 0-2." Veikkaamaan en taida oikeasti enää lähteä.
Sivistyksen pariin palaamisen kunniaksi varasin neljä kirjaa: Fred Vargas'in "Hyisiä aikoja", "Nele Neuhaus'in "Lumikin on kuoltava", Jörn Lier Horst'in "Suljettu talveksi" ja Samuel Björk'in "Minä matkustan yksin."
Fred Vargas, oikeasti Frederique Audoin-Rouzeau, on ihan lemppareitani. Komisario Adamsberg on herkullinen hahmo.
Nele Neuhaus'ia kuulutaan tituleeraavan "Saksan suosituimmaksi dekkaristiksi."
Norjalainen Jörn Lier Horst on minulle tuntematon suuruus, samoin kuin maanmiehensä Samuel Björk. Kummatkin teokset bongasin ennen lomaa urkintareisullani kirjakaupassa. Ennen syyspäiväntasausta tiedä luultavasti miehistä ja heidän kirjoistaan enemmän.
Huomenna täytyy mennä aamusta Lahteen; vien Hilpan duuniin, hoidan Elinan kauppa-asiat, käyn pesemässä auton. Sitten kotona odottaa siivous. Onneksi hyvä naapurimme oli juuri leikannut nurmikot, joten siihen ei ole tarvetta ryhtyä.
Pankin uudistukset näkyvät tästedes myös Hilpan työajoissa. Tiistaisin hän aloittaa 11:30 ja pääsee pois 19:15. Mikäpä siinä. Mutta toivottavasti ei iske "iltavuoro" perjantaiksi, ainakaan mökkikaudella.
Minulla on aikaa viikolla etsiskellä pieniä reissuvihkoon kirjattuja puuteita. Isojakin puutteita on, osa niistäkin vihkoon päätynyt. Ja aikaa niitä etsiskellä niin ikään olisi. Mutta taitavat jäädä syyskuun alkuun ja toimittajan kuljetettaviksi. Ovat sen verran kokoliaita ja osin painavia, etteivät autossa Potinlahteen kulkeudu. Mutta netissä alan pikapuolin leikkimökkejä, liuskekiviä, lapetikkaita ja ehkä myös piipunhattuja, haeskelemaan.
Päivästä toiseen kun jaksaa viikon rahjustaa, niin perjantakina taas mökille pääsee. Vaikkapa norppahavaintoja tekemään. Viimeisin niistä eiliseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti