perjantai 8. heinäkuuta 2016

YÖRIEKKUMINEN VÄHENEE

  Se on sitten viimeistä vailla; Portugali-Ranska sunnuntaina. Loppuu yöriekkuminen. Ainakin hetkeksi. Eihän olympialaisiin ole kuukauttakaan. Mutta siitä enemmän tuonnenpana.
  Hyvä, kisojen paras, oli eilinen ottelu. Molemmat loivat kiitettävästi paikkoja, maalivahdit olivat loistavia. Ranska kuitenkin ansaitsi voiton, jo muutamien hienojen vastustajan 16-alueella tehtyjen lyhytsyöttösahausten ansiosta.
  Tuleeko finaalista Ronaldo-Griezmann? Ei välttämättä, mutta jompi kumpi näistä voi hyvinkin ratkaista pelin.
  Finaalissa siis kohtaa kaksi jo vuosia suosikkinani ollutta joukkuetta. Ranska on näissä kekkereisssä esiintynyt vakuuttavammin. Uskon sen pääsevän pokaalia nostelemaan. Mutta jalkapallo, kuten ei juuri mikään muukaan, ole uskon asia. Tai tietysti uskonto on uskon asia, jos uskoo asiaan.

  Sateinen viikko kääntyy loppupuolelle. Anttolassa on lorottanut ja ukkostanut reilusti. Toivottavasti venho on pinnalla. No, illansuussa se nähdään. Ei ihan pöljää ilmaa huomiseksi ja pyhäksi ole povattu, ajatellen ruohonleikkuuta ja kohdennettua sienisessiota. Odotan malttamattomana, vesi kielellä ja suurin odotuksin kanttarellien invaasiota, en yhtä antaumuksella itikoiden populaation runsautta, paarmojen ilmaantumista pöhelikössä kyykkijän riesaksi. Hirvikärpäsiä ei onneksi vielä ole. Tai mistä hiijestä senkään tietää; kesä kulkee etuajassa.

  Jos ei kesäkuu ollut ilmojen puolesta paras mahdollinen lomakuukausi, ei tunnu heinäkuu ainakaan paremmaksi panevan. Toki loma on aina loma ja kesä on aina kesä, sanoo kestolomaa, vaan ei kestokesää itse viettävä.

   Vein keskiviikkona fillarit huoltoon. Ne olivat lojuneet rojun keskellä varastossa vuosikausia. Äsken tuli tekstari, että ovat valmiina. Vastasin, että haen ne maanantaina aamulla. En viitsi sateessa lähteä niitä vasiten noutamaan.
  Tarkoitus on alkaa päivittäin fillaroida, kun kelit sallivat. Pitänee hankkia pyöräilykypärä. Ja varmaankin myös kori tarakalle, jotta voi käydä kaupassa. Luulen, että pyöräily on hyvää vaihtelua iänikuiselle aamusauvailulle. Sitä en kuitenkaan aio lopettaa. Ehkä muutan rytmini sellaiseksi, että joka toinen päivä sauvakävelen, joka toinen pyöräilen. Tai teen molempia päivittäin. Tai teen sitä, mikä kulloinkin tuntuu mukavammalta. Tai en tee kumpaakaan, jos siltä vippuustaa. Eläköön valitsemisen vapaus!

  USA:ssa jatkuu ammuskelu. Poliisiväkivaltaa vastuvassa rauhanomaisessa mielenosoituksessa on ammutta neljä poliisia. Se siitä rauhanomaisuudesta. Tarkka-ampujilla on täytynyt olla tarkka-ampujien aseet. Ehkä vähän enemmän tarkkuuta siihen, ketkä voivat tarkasti ottaen hankkia tarkkuusaseita, pliis.

  "Ruuskanen lahosi viivalle", uutisoidaan. Hyvä, että kokenut kepinnakkelija älysi jättää kisat siihen. Ehkä pystyy Riossa sitten räväyttämään kunnolla. Käytyään ensin lahontorjujalla painekyllästämössä.
  Neziri ei onnistunut startissaan, eikä yltänyt finaaliin. Ei kannata olla millänsäkään Nooralotta, on siellä moni muukin alisuorittanut. Kuuluu urheiluun, sano. Olisihan tietysti ollut Suomen yleisurheilulle vielä kovempi juttu, jos samana päivänä Bäckin viidennen sijan ja Ruuskasen mitalin lisäksi olisi vielä tullut pistesija naisten pika-aidoissa. Tänään Oskari Mörö pinkoo 400 aitojen finaalissa. Taso lienee maassamme noussut/nousussa. Tai muissa maissa laskussa. Tai suuri osa urheilijoista jättää kisat väliin keskittyen Rioon.

  Kunhan tuossa päivemmällä syön, otan unoset, jotta jaksaa ajella Anttolaan. Kesän aikana säännöllinen 7-8 tunnin yöuni (n. 21:30-5:00) on vaihtunut vaihtelevapituisiin ja vaihtelevavälisiin horroksiin. Sisäinen herätyskello on niin tiukassa, että vaikka puolille öin jalkapallon kanssa viettelen, viimeistään viideltä alan pöyriskellä sängyssä. Niin tänä aamunakin. Ylös nousin lenkillelähtöaikaan, vaikka lenkille en lähtenyt. Satoi sen verran ravakasti, että jätin väliin.
  Saa nähdä, kuinka jaksan innostua Rion kekkereistä. Sieltähän tulee lähetystä puolipäivästä pitkälle aamuyöhön. Tässähän alkaa ihan pelottaa. Että kun futiksen kera urheiluun tottui, niin menee olympialaisetkin samaan syssyyn. Vaikka en usko; on sen verran väliä, että liiempi innostus karisee. Katson, minkä katson, tilanteen mukaan, ehkä myös menestyksen sanelemana. Mutta en ala aikatauluttaa omaa elämääni kisojen vaatimusten mukaan, kuten joskus olen tehnyt.

  Pitää lähteä Lidliin ja K-kauppaan hakemaan muutamia eineksiä viikonlopuksi. Joten ehkä sieltä kuulumisia seuraavaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti