sunnuntai 29. toukokuuta 2016

OLEN ONNEKAS!

  Uhmasin Suomen lainsäädäntöä. Lähdin yhden uistimen ryöstö-
kalastukseen ilman kalastuslupaa, vaikka 65 tulee täyteen vasta vajaan kolmen viikon kuluttua. No, mielestäni rikos on lievempi, kuin auton tarpeeton joutokäynti. Enkä kalaa saanut, mutta....


....siellähän hän köllötti, hän, jota varten pohjimmiltani lähdin vesille. Vapa oli vain syy ajella hiljaa. Hienoa, että ihan mökkinurkilla taas näitä näkee.


  Oli siellä muitakin. Kalasääksiuros? vahti pesän vieressä hautomista. Tai en tiedä, kumpi hautoo, vai molemmat? En tarkoituksella mennyt kovin lähelle pesää, kuten en norppaakan, etteivät ne häiriytyisi. Kuvassa kohtaavat luonto ja nykyaika: Uljas lintu puhelinmasto takanaan.  


  Kuitenkin sääksi pyrähti lentoon, ja lokit alkoivat sitä hätistellä. Sitä en saanut ikuistettua, mutta itse  lokkien pelon kohteen kuitenkin.


  Olen todella onnekas, kun saan aikaani vietää Luonterin maisemissa.

  Iltapäivällä taas Hollola kutsuu. Ensi lauantaina, mikäli asia sujuvat sunnitellusti, tullaan Otavan ja Oton lakkiaisten kautta pidemmäksi jaksoksi. Tiilikaiset tulevat varmasti myös joksikin aikaa; Joni jää pois duunista alkukuusta. Hyvä niin. Aika tavalla on polttopuita roudattavissa liitereihin.

  Taina, Haneli, Katriina ja Kusti kävivät eilen tarkastamassa kasvuston tilan. Kai siitä putaat paperit tuli?


  Kahvit juotiin, tuliaisjäätelön kera. Turistiin. Kun lähdön hetki koitti, Kusti heittäytyi vekuttamaan; lähti lähimetsään pyörimään, ei korviaan kutsuille lotkauttanut, vaikka Taina ja Haneli huutelivat suut tötteröllä. Kunnon mäyräkoira! 


  Suut tötteröllä ovat myös rastaan perilliset. Joskus nuoruudessani olisin saattanut pesän jo munavaiheessa tuhota. En enää, antaahan lintujen jatkaa kiertokulkuaan....


    ...kun tuota pinoa ei ole ihan maankaatokiire liiteriin kiikuttaa.

  Äskeisestä venematkasta vielä: Kaikkea joutilaalla teettää! Nappasin nuo kuvat pokkarilla kiikarin läpi. Eipä vian tartte olla iso, kun se on päässä!



  Tää meni taas kuvakirjaksi. Ei se mitään. Kohta syödään eiliset jämät pyttärin muodossa, kiilaruoaksi raparperikiisseliä, vaniljakastikkeella, tietysti. Tarinat jatkuvat, kun ovat jatkuakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti