KOHTA KOTIIN, PIAN TAKAISIN

  Päivällä on taas lähdettävä Hollolaa kohti. Mutta varmaankin perjantaina takaisin ajellaan. Jo istutusten vuoksi, koska ei ole Esteriltä, tuolta sateen omapäiseltä jumalattarelta, vettä saatavilla. Kastelusta puheenollen: Kun eilen ennen peliä meinasin kasvulavoja ja kukkapenkkejä kastella, ei pumppu inahtanutkaan. Ei ollut aikaa asiaan perehtyä, kun peli painoi päälle. Muistelin, että pumppu ei ole kuin 2-3 vuotta vanha. Kuitti tietysti kotona, mutta luultavasti ei enää takuu voimassa.
  Aamukahvin jälkeen lontustin rantaan miettien, että taisi viime kesänä tuo LEO-niminen nesteen nostaja näyttää myös kerran keskariaan. Siis mieli toivoa täynnä toimeen! Kokeiltuani, että koneelle asti tulee virtaa, purin letkut ja liitokset irti "Leksasta", tyhjensin vedet, kannoin värkin venevajaan. Irrotin moottorin "tuulettimen"  kopan, kokeilin, että propelli pyörii, kiinnitin suojakopan, tälläsin töpselin seinään, puristeli muniani ja napsautin virran päälle. Kas kummaa; "Leksa" törähti iloisesti, kuin kaimansa Komarov maalin tehtyään! Siitä sitten masiina takaisin pedilleen, siemenvedet sisään, virta päälle, lavoja kastelemaan. Hyvin kävi, koko hommasta ei aiheutunut isompaa häverikkiä, kuin illan lievä kismitys, aamun vajaan puolen tunnin arpeetti. Mutta saisi "Leksa" oppia käyttäytymään ja olemaan vanhan miehen sydäntä rasittamatta. Onhan kaimansakin jalostunut ammattikarvaajasta ja -ärsyttäjästä taitopelaajaksi.
 

Kaunis oli aamu, kun pumpun kanssa melskasin.....

....ja yksinäinen vanhapoika kävi ihmettelemässä, että mitä kummaa se Peppe aamusta touhuaa?

  Tulin tätä kirjoittelemaan heti pumppuepisodin ja lavojen kastelun jälkeen. Kello on nyt yhdeksän, ja Iiris vasta juuri heräsi. Vetäsi likka reilun kellonkierron tirsat! On kai sen verran aktiviteettia päivällä, että uni maittaa. 

  Heti aamusta kirjoittaminen johtuu siitä, että en lähtöpäivänä oikein osaa orientoitua isompiin projekteihin. Naputtelen siis tämän, lähden sitten vaikka pihalle Iiriksen kanssa peuhaamaan. Kun puolinen purastaan, tiskikonen hommansa hoitaa (n. 1½ h), startataan paluumatkalle. Mikkelissä käydään Emmalla kahveella. Kummempia toimenpiteitä ei saaressa ennen lähtöä ole; tullaanhan parin päivän kuluttua takaisin.

  Eilen toillaannii kävästiin Hanelilla. Ei oltut kovin lämmin keli; puolipilvistä, siinä 15 plussaa, puuskainen tuuli väliin navakkaa. Mutta eipä vesimatkaakaan ole kuin viitisen kilsaa. Eikä Iiristä pahemmin pienet tyrskyt hetkauttaneet.

  Kun Piskolaan rantauduttiin Haneli touhusi venekopilla venheensä radion kimpussa. Katriina tallusteli koulureisulta pitkin rantapeltoa. Taksi kuljettaa kuolukkaat Ikolasta, reilun kilometrin päässä olevasta naapurista. Anni, jolla oli kuulemma jotkut soittoharkat, pössyytti kohta moposkootterillaan myös paikalle. 

  Eihän me kauaa maltettu kyläillä, mutta kahvit hörpittiin, isommat kuulumiset vaihdettiin. Velj-Hanski oli eilen illankahussa ollut Kiukuanselällä uistelemassa. Oli saanut puoletoista kilon hauen, 60 senttisen (alamitta 50 sm) laihan järvitaimenen, ja 50 senttisen nieriän, jonka laski pois (nieriä on kokonaan rauhoitettu, mutta mittasi piruuttaan). Eli on lähivesissä jotakin kalaa.

  Kusti oli käynyt parturissa, oli ihan jalkapallokunnossa...

Haneli on muuten metsästänyt Kustille sopivaa kypärää, huonolla menestyksellä. Sanoo, että koirasta saisi tuolla pukineella ilmetyn Asterxin!

  Nyt alkoi santsikahvin tuoksu tuntua nenään. Sen verran Jobin postia tuli, että Elinalle aikanaan 75-vuotislahjaksi ostamamme kahvinkeitin päätti jäädä eläkkeelle liki kahdenkymmenen vuoden palveluksen jälkeen. Onneksi löytyi kotoa joskus tänne kiikuttamamme termoskeitin väliaikaiseksi ratkaisuksi. 

  Iiris vetelee aamupuuroa. Isoja lusikallisia mättää ihan itse kohti nielua. Minä käyn kupin korviketta, yhden voikakun, valmistaudun aamun leikkeihin.