Tilasin kotiin palattuamme heti sunnuntai-iltana ajan optikolle. Sain sen maanantaiksi iltapäivälle. Sinne siis astelin sovittuun aikaan. Ensin mitattiin paine, kuvattiin silmät ja johonkin kolmanteen laitteeseen piti myös tiirailla. Sitten pian neiti/rouva optikon käsittelyyn. Hän katseli tiedot ja kysyi: "Onko vasen silmä jo pitkään ollut pois pelistä?"
Minä siihen, että mitä? Äkkäsin kuitenkin sulkea oikean silmän, ja kas kummaa; kaikki muuttui aivan sumeaksi! En ollut vaan huomannut heti oireiden alettua tiirailla toisella ja toisella silmällä.
Kerroin, että vasta viikonloppuna todella huomasin jossain vikaa olevan. Optikko näytti koneelta kuvat silmämunistani ja kertoi sen, minkä minkä itsekin huomasin; oikea näköelin on aivan kirkas, vasen ihan sumea. Hän tarkasti sitten näkökykyni. Oikea on kutakuinkin samoissa arvoissa, kuin aiemmin. Vasen oli edellisessä reseptissä -3,00, nyt päälle -8!!! Eli kokoluokka pullonpohjan ja opaskoiran välimaastossa.
Kysyin, mistä moinen voi johtua? Ystävällinen optikko kertoi, että ei osaa sanoa. Silmänpaineet ovat ok. Mutta vasemman silmän kuvasta ei sameuden vuoksi voi silmänpohjan rappeumasta mitään sanoa. Siis silmälääkärille aikaa tilaamaan. Optikkoni sai minut survottua huomiseksi puolen päivän aikaan. Sanoi, että puhuu silmälääkärin ympäri, että lyhentää vähän ruokatuntiaan.
Huomenna siis ollaan tietävämpiä. Harjoittelin jo Hilppaa odotellessa yksisilmäisyyttä. Ihan hyvin yhdelläkin näkee, näkökenttä vain jää kapea-alaisemmaksi. Helppo on pimeän silmän puolelta yllättää, jos niikseen tulee.
Toivon, että kyseessä on joku tipoilla sun muilla tropeilla korjautuva vika, eli että häverikki ei ole maata kaatava. Mutta jos on, niin ehkä korjautuu sitten edes laserilla. Mutta jos ei korjaudu, ollaan Moshe Dayan-klooneja tahikkas merirosvoja lopun aikaa.
Kun asian laita minulle selvisi, aloin tarkkailla visummin näkymiäni. Ihan hyvin näin Triossa kauempaa kauppojen ikkunamainokset, ajaminen ei ollut sen hankalampaa, kuin ennenkään. Emmerdalet teksteineen katselin vanhaan malliin, tätä kirjoitan pois tiehensä. Mutta sellainnen outo "fiilis" katsellessa on. Testasin vielä, kuinka kirjan lukeminen sujuu, kun en siinä ollut mitään ongelmaa merkille pannut. Ei ollut ongelmaa nytkää. Minähän luen ilman laseja, ja se onnistuu, kuten aina ennenkin. Joten en aio koleeriseksi heittäytyä. Minulla on toki tapana stressata asioilla, joihin en voi vaikuttaa. Nyt en sitä tee, en tämän, enkä muutaman nimeltä mainitsemattoman minun valtani piiristä poissa olevan tapauksen vuoksi.
Voipi olla, että Äitienpäiväksi Anttolaan mennään. Anna ja Iiris eivät näillä näkymin ole tänne päin tulossa. Jonihan on tietysti töissä! Kesäkuun alussa Joni jää sitten lomalla ja isyyslomalle. Anna menee heinäkuussa töihin, tekee, ainakin aluksi 4-päiväistä viikkoa. Joni alkaa sitten syksyllä maisterin papereitten eteen paiskomaan.
Lauantaina, 14. kuluvaa kuuta, mennään Tiilikaisille lapsenvahdiksi, kun Annalla ja Jonilla on joku tilaisuus. Olaan heillä yötä, lähdetään sunnuntaiaamuna, me, Anna ja Iiris usmuuttamaan Hollolan kautta Avokkaaseen; Hilpalla on alkuviikosta kolme päivää vapaata. Toivottavasti kelit jatkuu kesäisinä. Tänään, kun torilla puolen tuntia istuin optikkoaikaa odottelemassa, oli ihan t-paita-sää.
Varmasti näiltä sivuilta tulee selviämään, monisilmäisenä tulee Peppen elämää jatkaa. Ja jos en hoksaa siitä kirjoitella, tihrustelkaa kaikkia silmälappuäijiä tyyliin "oisko tuossa mittää tuttuva näkövä?"
PS. Suotta menin kehua retostamaan, että kirjoittaminen sujuu puolitoistasilmäisenäkin. Olisi, hitto, voinut "kirotusvirheet" laittaa näkövian piikkiin! Mutta mikä on kirjoitettu, se on kirjoitettu! Verba volant, littera scripta manet!
Lopuksi Halkoluotojen suopursu ikuistettuna ihan seisovilta jaloilta vähän pitemmällä putkella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti