sunnuntai 15. toukokuuta 2016

PUOLIVÄLIN MINILOMA

  Iiriksen uusvanhan turvaistuimen asennussähellyksen päätyttyä onnellisehkoissa???? merkeissä päästiin starttaamaan Helsingistä kympin korvilla. Hollolassa poikettiin välipalalla ja lastaamassa auto uhkatäyteen muonaa ja muuta välttämätöntä. Avokkaassa oltiin ennen kolmea. Auton mittari näytti kahtakytyhtä, mutta tuuli oli melko navakka.
 
Iiris pääsi heti pihalle touhuilemaan; oli kukan kastelua. .....


....oli Hanelin tytöiltä perityn mopon koeajoa.....


.....mutta pihatöissä tuikitärkeä traktori oli vielä liian iso poljettavaksi.

  Eipä ollut juurikaan vettä satanut viikon aikana. Silti uusi ja vanha nurmikko vihertävät mukavasti, penkeistä alkaa työntyä yllätyksiä. Niin paljon elokuussa Piskolasta eri perennoita tuotiin, ettei Hilppa, minusta nyt puhumattakaan, muista, mitä mihinkin tuli laitettua. Aika näyttää, osa varmaan kuolleita, mutta kunhan ne tapansa näyttävät, voi penkkeihin lisää kukkia tällätä.


  Tänään mennään kasteluhommilla, saunomisella ja lätkämatsilla. Huomenna pitää kannella pihakalusteet paikoilleen. Iiriksen keinulle täytyy kehitellä kunnon paikka, missä mahtuu keinahtelemaan. Jos ilma sallii, iltapäivällä ehkä veneillään Hanelin porukoita moikkaamaan. Että pääsee Iiris sinuiksi Luonterin olosuhteiden ja pärskeiden kanssa.

  Keskiviikkoon asti tällä kokoonpanolla Avokasta miehitetään, eli paremminkin naisitetaan. Elina jäi kotiinsa. Kävin lauantaiaamuna vielä kauppa-asiat hoitamassa. Äiti on viime aikoina ollut pirteämpi, käynyt päivittäin vähintään pihapenkillä istuksimassa, väliin jopa kävellyt mutkan Lidl'issä. Sen vuoksi hänet uskaltaa muutamaksi päiväksi jättää. Tänään ollaan kaksi kertaa puhelimessa rupateltu; ihan normaalisti kuulu menevän.

  Tämä on kolmas reissu tälle kesäkaudelle. Ei ole onneksi kyitä näkynyt. Eikä punkkeja. Molempia täällä kyllä on. Kyyt ovat ehkä vähentyneen myyräkannan ja viimekesäisen myllerryksen vuoksi kaikonneet syjemmälle. Itse asiassa en kaksi vuotta sitten sattuneen "kiärmeviikonlopun" jälkeen ole ainoatakaa kyytä bongannut. Sehän oli se viikonloppu, jolloin niitä mokomia vilahteli useita, yksi pääsi Helmi-vainaata pistämäänkin. Silloin tänne taas roudattiin kusiaspesäaineksia jätesäkillä. Elossa ovat murkut, ovat vain eri paikkaa uuden keon aloittaneet, kuin mihin ne olin "istuttanut". Ei ehkä ole propakandaa, että hävittävät kyitä, muurahaiset. Siksi käärmeistä tuossa jupisin, kun ei olisi tarpeen Iiriksen vuoksi kovin runsas populaatio. Tyttö viihtyy pihalla, ja ehtii melko vikkelästi paikasta toiseen. Vaikka oli meidän lapsetkin täällä pienenä kesäisin. Silloin kyitä näki useinkin, mutta ei ketään koskaan tuikattu. Eikä sen puoleen minuakaan nöösipoikana. Vaikka niin kauan kuin muistan näin käärmeitä joka kesä. Mutta ei enempää maalailua asian tiimoilta, parempi ehkä niin.

  Nyt on iltaset syöty, sauna sytytetty. Tuntuu olevan hyvä kirvavuosi. Kun kurkottelin koivusta oksia saunaan tuoksun antajiksi, ihmettelin, miksi kädet tulivat tahmaisiksi. Sitten äkkäsin, että puseron olkapäät olivat vihreänään kirvoja. Nyt niitä on jokunen päässyt kaulusaukosta luikertelemaan, hivelevät vienosti niskaa ja selkää. Paras mennä saunaan, eiköpä vaivaajat tokene!

  Kylvetty on, Saimaassa pulahdettu myös. Iiris lähtee kohta saunaan, muut akat kans. Minä naputtelen tätä juttua hetken. Kovin tuli pirttiin rauhallista, kun muut rantaan menivät. 
  Iiris on tätä nykyä kova siivoamaan. "Ii'ish viivoo", hän tolkuttaa ja heiluu rätin kanssa, kuin parempikin tekijä. Nyt pyrkii näköjään tuppautumaan muihinkin huusholliaskareisiin.


  Nyt tuli pari puhasta likaa saunasta. Tähän on hyvä lopettaa. Mentaalinen valmentautuminen otteluun alkakoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti