Jalonen on järkevä koutsi. Kun on kyse voitosta ja maalin pitämisestä puhtaana saavat poikaset (kaikella kunnioituksella) väistyä miesten tieltä. Kypsää toimintaa, arvostan kovasti.
Näillä näkymin ratkaisevat Kanada ja Suomi viikon kuluttua Lohko B:n ykköspaikan ja samalla mahdollisesti helpomman puolivälierävastustajan.
Jos olisin yhtä innokas urheilun kuluttaja, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, alkaisivat paineet kasautua; jalkapallossa puhalletaan Ranskassa käyntiin 10. kesäkuuta kuukauden mittainen em-turnaus, 5. elokuuta alkaa Riossa kolmen viikon olympiakarkelo, ja 17. syyskuuta Torontossa pariviikkoinen jääkiekon maailmancup. Jos siis olisi...., niin jo nyt täyttäisin kalenteriani meneillään olevan lätkän, jalkapallon em:n, olympialaisten sekä lätkäcup'in aikataulujen sanelemilla ehdoilla. Onneksi en ole. Ei maailma enää kaadu, jos joku matsi jää näkemättä, keihäsfinaali tai naisten painiottelu kokematta. Katseltua toki tulee, futis ehkä intensiivisemmin, mutta omilla ehdoilla. Eli kesällä on aikaa vaikkapa kummelisaarta käydä soutuvenheellä moikkaamassa.
Äsken soi puhelin; Ruikku siellä pirautteli. Ensin Riston uusi soittoääni hämäsi. Olen muutamille henkilöille asentanut omat soittoäänensä. Ruikulla se oli ennen Jimin "Purple Haze". Vaihdoin sen äskettäin Junnun kappaleeseen "Jawohl, Jawohl", koska Risto niin usein soittaessaan muistelee 45 vuoden takaista Saksankeikkaamme.
Äiti Elinan kutsun tunnistan Rollareiden "Mothers Little Helpper'istä", itsestään selvä valinta.
Anna huhuilee Van Morrison'in "Irish Heartbeat'n" tahtiin. En oikein muutakaan Iirikseen viittavaa keksinyt.
Kun velj'-Hanski tavoittelee, kajahtaa ilmoille Lapinlahden Lintujen "Sedät jaksaa heilua". Onneksi jaksetaan vielä.
Hilpan numerosta helähtää Zappa'n Cruising whit Ruben & the Jets-albumin "Love of My Life". Niinkin kai voi sanoa?!?!
Noista numeroista minulle soitetut puhelut muodostavat varmaan yli 80 % kaikista tulevista puheluista.
Yleinen soittoääni minulla on tällä haavaa Jefferson Airplanen "Somebody to Love". Se vaihtelee, mielialan mukaan, joskus hetkellisen ailahduksen aikaansaamana, Niilon "Powderfinger'ista" Jimin "Hey Joe'n" ja Spencer Davis Group'in "Keep on Running'in" kautta Dylanin "Masters of War'iin".
Kaunis on päivä tänäänkin. Pientä (liiankin pientå) sadetta on lupeissa, vähän viilenevää myös. Niinpä, eihän vielä kesä ole. Minulle piisaa, kun pysyttelee polvipituisen housun käyttörajojen (+15 tai enemmän) puitteissa. Ja jos ei pysy, tempastaan farkut jalkaan.
Haneli kävi jonkun toverinsa kanssa viime lauantain Lietvedellä tutkimassa, josko kuha oisi otillaan? Veivät veneen trailerilla Hurissalon kautta, eli eivät ajaneet ohi. Mutta en olisi mukaan ehtinyt kuitenkaan, eikä velj'-Hanski vissiin kuhanpyyntiin meikää mielellään otakkaan. Joku kirous minussa on; kun olen veneessä kuha kiertää lusikat ja vaaput kaukaa, tai ei ainakaan näykkää. Mutta asiaan. Ei rököpäin olleet kuhat veneeseen nousseet. Yksi kuitenkin: 4,9-kiloinen vonkale! Reissu siis kannatti, ei menneet munat pataan. Sain tuon kuvan Tainan kautta. Tällään sen mukaan Hanelilta lupaa kyselemättä. On sen verran komia kala, velj'-miehestä en sano mittään.
Kun ei olut aamulla kaupunkiinmenon tarvetta, aloin kirjoitella het'kohta kahvilta. Nyt, J. Karjalaista mukaellen:
"Tää on viimeinen lause, jonka kirjoitan.
Pistän blogin jakeluun,
sulkeudun sun suosioon,
ja lopetan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti