Sain lopultakin hommatuksi Stephen Stills I- albumin digitaalisessa muodossa. Kiitos ystäväni Ilfred, Pargas IF! Posti nöyrtyi nimittäin reilu viikko sitten postitetun paketin toimittamaan eilen. Minulla on kyseinen levy vinyylinä, eikä kirjastossakaan ole cd:na. Mutta nyt voin sitä dallaillessanikin kuunnella. Tuoreelta kuulosti pitkästä aikaa (vinyylisoittimeni on vetäytynyt ansaitulle vanhuuseläkkeelle) tuo 1970 julkaistu aivan erinomainen albumi.
Hilppa on joskus maininnut havainneensa, että kun eläkeläisasikkailleen yrittää tapaamisaikaa sopia vaikkapa tiistai-iltapäiväksi, vastataan, että ei ei, tiistai ei käy, minulla on aamulla vesijumppa! Eli eläkeläisillä on taipumusta jakaa sovittuja tai pakollisia tehtäviä niin, että niitä on vain yksi per päivä. Johtuneeko siitä, että suuremman määrän buukkaaminen tuo muassaan muistamisvaikeuksia tai fyysisten rajojen kolkuttelua? Luultavasti kuitenkin haetaan sisältöä ja tekemistä joka päiväksi, asia kerrallaan.
Edellä johdatus siihen, että huomasin itsessäni samankaltaista käyttäytymistä. Kun maanantaina soitin isännöitsijälle sopiakseni, koska vien taloyhtiölle kuuluvat remppaan liittyvät paperit, sanoi Henkka, että on alkuviikolla paljon poissa, mutta että entä torstaina aamupäivällä? Olin jo hokaisemassa: "Torstai ei käy, menen kahdeksaksi labraan verikokeisiin". Ennen kuin ehdin suuni aukaista, kelasin, että enköhän taivu kahteen noinkin vaativaan suoritukseen saman päivän aikana. Asia sovittiin. Aika näyttää, kuinka koville huominen meikäläisen pistää! Eikä siinä vielä kaikki! Päätettiin juuri, että mennään huomenna, rouva pääsee duunista neljältä, Kaluste Tukkuun tilaamaan pukuhuoneeseen pieni kalustekokonaisuus, samanlainen, kuin pesuhuoneessa, mutta ilman vetokoreja. Saadaan pyyhkeille, vähän muillekin säilytyspaikka, ja laskutilaa mankelin viereen. Mutta, mutta! Kolme suoritusta samana päivänä, meneekö hapoille?
Muuten, arvoisat eläkeläiskaverini: Jos tätä luette, ei kaikkea kannata ottaa ihan kirjaimellisesti. En eläkeläisiä ylipäätään halua mollata. Vaikka tiedän, että teille yhdenkin tehtävän päivittäinen hoitaminen saattaa tuottaa vaikeuksia.
Noiden ystävällisten sanojen jälkeen on helppo siirtyä vähemmän ystävällisiin. Kaikki kodinparannusprojektiin liittyvät materiaalihankinnat, lukuun ottamatta laattoja ja kalusteita, teimme K-Raudasta. Siellä meillä on oma yhteyshenkilö, Satu. Hänen kanssaan kaikki sujui moitteetomasti. Suurimmat valinnat tehtiin jo aikaa ennen rempan alkua, mutta monen monta kertaa jouduin kaupassa työn aikana poikkeamaan. Koska minulla ei ole mitään tiliä K-Rautaan, menee homma siten, että halutessani alennusta ostoksistani, ne täytyy käyttää jonkun palvelupisteen kautta, kassalla se ei onnistu. Ei ongelmia, jos Satu oli paikalla. Hän teki tavaroista laskun alennuksineen, ja lähetti sen kassalle. Jos Satua ei näkynyt, mutkistui toiminta. Jos palvelupisteiltä jonkin myyjän tavoitin, uskoi hän kyllä asiakassuhteeseeni, viimeistään vilauttamalla jotain vanhaa laskua, ja tälläsi rabatit kehiin. Mutta joskus ei vapaata myyntihenkilöä löytynyt, ei sitten millään. Tai jos löytyi, oli tämä harjoittelija, jolla ei ollut oikeutta alennuksia kirjoitella. Olin viime viikon loppupuolella hakemassa yhtä tuubia Sikaflexiä ph:n kynnykseen, missä oli liian pieni rako laatalle, liian suuri siliconille (n. 15 mm). Törpön hinta oli n. 15 €. Kun ravasin suuressa myymälässä palvelupisteeltä toiselle, käytäviä ristiin rastiin reilun varttitunnin, ajattelin positiivisesti, että liikunnastahan tämä käy. Viimein sain maaliosastolta napattua henkilökuntalaisen palvelemaan, pääsin nauttimaan 20 %:n, eli n. 3 €:n alennuksesta. Samalla tuli määritettyä huru-ukon tuntipalkka; 3 €/20 min. = 9 €/h. Sen arvoinen olen, en enemmän, en vähemmän. Kaiken kaikkiaan rautakaupassa käynti osoittautui samanlaiseksi, kuin se on iät ajat ollut; jos löydät tarpeesi itse hyllystä, etkä tarvitse myyjän apua, esim. alennusten saamiseksi, on se, kuin Lindl'issä kävisit iskukuumennettua maitoa ja oliiveja hakemassa, paitsi, että kassajono on yleensä lyhyempi. Mutta kun apua tarvitset, etkä ole aikaa sopinut, saattavat hermot kiristyä, syke nousta, nuppi höyrytä, mieli mustua, askel tihetä. Neuvo: Mikäli tarvitset rautakaupan palveluja runsaammin, sovi aika, satunnaisia tarpeita varten avaa rakentajatili. M.O.T.
Ostaa pouhatin, herätteenä, joku aika sitten Claes Ohlson'ilta kaksi pientä led-heijastinta, vihreän ja punaisen, yhteishintaan 4.99 €. Vanhana veneilijänä asensin vihreän oikealle, punaisen vasemmalle olkapäälle. Nythän kaikki veneiden valoista ällän päällä olevat tietävät, olenko tulossa vastaan, vaiko poispäin menossa. Kolmisen viikkoa iloa riitti, sitten alkoivat patterit loppua, valo hiipua. Avasin toisen härpäkkeen; kaksi kovin litteää, halkaisijaltaan 12 millistä nappipatteria. Minä Tokman'ille, sitten Hong Kong'iin etsimään sellaisia. Eipä oo! Aion vielä tänää piipahtaa Ohlson'in Klasun juttusilla. Mutta kaiken kaikkiaan on mieliala sen kaltainen, että enhän hiijessä kovin kalliita voimanlähteitä noihin sinänsä tehokkaisiin näkyvyyden parantajiin rupea ostelemaan. Palaan perinneheijastinkäytäntöön. Kehitys kehittyy, onko meidän ihan kaikessa kehityttävä mukana?
Punakka Purotaimen ja Amalyllix White miettivät, että joulukuu on alkanut, kohta alkaa päivä pidetä. Punakka Purotaimen vasemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti