KALENTERI 2015

  Paukuttelu alkoi melko täsmällisesti klo. 18:00. Ensin oli tunnin kiivaahko jakso (pienimmille, oletan). Sen jälkeen räiske on ollut tasaisen epätasaista, mutta jatkuvaa. Ryhdyin julkaisemaan postuumisti, poikkeuksellisesti, ja poikkitavallisesti vuoden 2015 kuvakalenteria.

  Siitä tekee poikkeuksellisen se, että julkaisu on Iirisvapaa, poikkitavallisen se, että yksikään kuva ei ole otettu piha-, tai kylppäriparannuksista, postuumin se, että kalenteri on postuumi. Ohessa saatan kuukausien lomassa ja välissä kirjoitella älyttömiä.

Tammikuun 14. päivä. Talvelta näytti, lumikenkäilemässä Messilän maastoissa.

  Huomenna ajattelin, tipattoman joulukuun jälkeen, aloittaa, vaihtelun vuoksi, tipattoman tammikuun. Tai saa nähdä, kuinka käy. Ei minulle tipattomuus ole itsetarkoitus. Ei vaan maistu. Sitä paitsi kun harvoin ottaa, tulee siitä kipeäksi. Eikä känni muutenkaan ole, kuin ennen nuorena. Miksi siis kitata?

Helmikuun 11. päivä. Talvi jatkui, lumikenkäilyä Messilänselällä.

  Tv:ssa kerrottiin, että Sydney oli töräyttänyt taivaalle räiskettä viiden miljoonan USA:n dollarin edestä. Kai ne ovat siellä laskeneet sen varaan, että tuolla summalla saa puolen minuutin näkyvyyden suomalaisissa mediossa vuosittain.

Maaliskuun 13. päivä. Lomalla Avokkaassa, lumet jo olemattomissa.

  Vilkasin juuri ylen sivuilta, että Suomi on voittanut niukasti Tsekin nuorten lätkäkisoissa. Voittomaalin oli tulittanut Patrik Laine. En ole onnellinen, en surullinen, menestyksestä. Parempi toki näin, kuin turpiin, tappio ja tukala jatko-ohjelma.

Huhtikuun 11. päivä. Sinivuokot alkavat pujahdella näkyviin.

  Dubaissa on roihahtanut pilvepiirtäjähotelli tuleen paria tuntia ennen Uuden Vuoden juhlallisuuksia. Olikohan rakennuksesta suunniteltu tehtävän vastaanottokeskus?

Toukokuun 8. päivä. Kastepisara lupiinin lehdellä Anttolassa.

  Loihdin välillä meille tuplaespressot tänään itse jauhamistani pavuista. Kahvifriikiksi opetellakseni investoin joku aika sitten papumyllyyn (n. 13 € Lidl). Samalla ostin kilon pussin ekstratummapaahtoisia papuja. Niitä säilytän pieteetillä jääkaapissa. Pian varmaan jääkaappi ja pakastin ovat täynnä kahvinyssäköitä, elintarvikkeet säilytetään partsilla, jotteivat pääse pilaamaan aromeja.

Kesäkuun 7. päivä. Helmi voimissaan ja ylväänä valtiattarena koivikon keskellä.

  Tässä kohtaa hilpasen olkkariin katsomaan "Mustamaalattua". Kalenteri jatkaa n. tunnin kuluttua kohti heinäkuuta. 

  Ajot jatkuu Pappilan metsässä. Ja pauke, joka on siirtynyt Kumpulan pellolta tuohon ihan viereen kadulle. Pitää tehdä aloite Keinokartanontien keskustan julistamisesta ilotulitevapaaksi vyöhykkeeksi. 

  Norjalaista sarjaa tuli siis tuijotettua. Ei ihan parasta A-luokkaa, mutta kelvollista kuitenkin. Mikä kumman "tatsi" muilla pohjoismaalaisilla on tehdä laadukkaita jännityssarjoja? Kotimaiset yritelmät tuntuvat melko köhkösiltä. No, lopuillaan oleva "Koukussa" on sentään suht' kelvollinen.

Heinäkuun 23. päivä. Aamusumut lenkillä Okeroistentien varrella. Tai ei, ku lenkkisumut aamulla. Eikä ku lenkillä kuvattu aamusumu.

  Hilppa katsoo jotakin ylen vaihdevuoden, eiku vuodenvaihdeohjelmaa. Minä selaan loppuvan vuoden kuvia, valitsen aina kullekin kuulle kuvan, joka ensimmäisenä sopivalta tuntuu. Ilman mitään teemaa, ilman järkevää asiayhteyttä. Sekametelikalenteri, se tästä tulee.

Elokuun 6. päivä. Lietvedeltä palaillaan uistelureissulta.

  

  Vain elämää-ohjelman uudelleen tietoisuuteen ponnauttama Maijasen Pave laulelee taustalla "Lähtisitkö". Sen verran vilkaisin, että aika vetreessä kunnossa tuntuu mies olevan. Kaikkea hyvää pitkän linjan muusikolle toivottelen. Radiotoimittajat kuuluu valinneen vuoden levyksi J. Karjalaisen "Sinulle, Sofian". Minustakin se on hyvä valinta, koska se on ainoa kotimainen albumi tältä vuodelta, minkä olen  kokonaisuudessaan kuunnellut. Taattua Jukkaa. Mies heilui jonkun vuoden Lännen Jukkana, palasi pop'n rolliin, on tehnyt kaksi loistavaa levyä. Hänellä on varaa kulkea teitään, tehdä, mitä milloinkin mieleisekseen näkee. 

Syyskuun 11. päivä. Päijät-Hämäläistä varhaisaamua parhaimmillaan.

  Oman tiensä dallaajista vielä; tuli Niilon muistelmien toinen osa luettua. Uusia juttuja paljastui taas kosolti. Uteliaana odotan, kun miehen arkistoista julkaistaa ennen kuulemattomia tallenteita. Eräs asia jäi kirjan loppuun luettuani vaivaamaan; hän kävi tapahtumia lapsuudesta tuonne 1980-luvulle saakka melko tarkaan läpi. Sitten, aivan kuin olisi tullut kiire saada teos loppuun, käsiteltiin viimeiset vuosikymmenet harppoen ja pitkälti autojen polttoaineprojektiin liittyen. No, kai kaikella on tarkoituksensa. Ja se mieshän ei piittaa siitä, mitä mieltä muut ovat hänen tarkoituksistaan.

Lokakuun 10. päivä. Melkoinen auringonlasku, Ilotin taakse vajoaa tähti.

  Saattaapi olla, että väsy voittaa ennen ensi vuotta. Jos, ja kun, niin käy, luulen, että paukkeesta huolimatta uni maistuu. Jos taas ei käy, meen partsille pommeja kattelemaan. Vaikka ei meillä ihan viittä milliä taivaalle ammuta.

Marraskuun 2. päivä. Hämärä saapuu saaristoon.

Nyt tullaan jo joulukuuhun. Kyllä tää sellaseksi kääntyy, että kohta ilmoille blogin toimitan, pötkölleen itseni komennan. 

Joulukuun 24. päivä. Tonttu ja vielä tontumpi.

  Joten niille, jotka tämän kohlakkoin lukevat: 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, LEPPEITÄ KEVÄTÖITÄ, AURINKOKESÄÄ, REIPASTA RUSKAA JA NORMAALITALVEA.

  Ja niille, jotka myöhemmin, tai ei ollenkaan, blogia tavailevat: 

EI JUURI KELVOLVOLLISTA TULEVAA VUOTTA, HALLAÖITÄ, VES'KESSÄÄ, RÄNTÄSYKSYÄ, SEKÄ TULIPALOPAKKASIA.