CETERUM CENCEO TALLUCCA ESSE DELENDAM

  Elämme noitavainojen renesanssia. Kaikki "paha" pitää polttaa. Vastaanottokeskuksia, ja sellaisiksi aiottuja, tuikkaillaan tämän tästä tuleen. Jos nuo paikat olisi vähänkin helpompaa hukuttaa, sekin vissisti tehtäisiin.
  Viimeisimpänä tekona, jollein joku taliaivo ole ehtinyt klo. yhden jälkeen jotain toista sytyttelemään rientää, edellisyön Tallukan polttoyritys. Jo viikolla lehdessä oli juttu siitä, kuinka harjun päälle Tallukkaan alhaalta rannasta johtavat puuportaat oli käyty hajottamassa. Luuletteko, että asialla on ollut joku eläkeläisten päivätanssien lopumista vastaan protestoiva? Jos oli, niin taholle tietona, että ei se ole maahantulijoiden vika. Jos taas kyseessä on hallitsevan ksenofobian pimentämä joukko, kuten luulen, annan neuvoksi: "Hakekaa apua".

  Oman kuntamme kansanedustaja Jari Ronkainen ehdottaa vastaanottokeskuksille pakollisia aukioloaikoja. Jos ei ole ilmoittautut klo. 20:00 mennessä jää yöpaikka saamatta. Viiltävän järkevää "rikollisuuden ennaltaehkäisyä!" Ainakin minusta sängyssään pötköttävä henkilö tekee vähemmän rötöksiä, kuin sydänyöllä ulkona ilman yösijaa harhaileva. Kaiken kaikkiaan hra. edustajan ajatuksista ei ole pitkä matka "Arbeit macht Frei"-kylttien naplikoimiseen vastaanottokeskusten porttien yläpuolelle.

  Ilmastokokous on kokous, missä päätetään siitä, mistä ei olla samaa mieltä. Tavoitteiden ei pitäisi olla kovin vaikeasti hahmotettavissa, eikä sen, mikä pitkällä aikavälillä on kaikkien etu. Mutta sokeus aina vaan vaivaa; oma etu tänäpäivänä ja huomenna menee tulevaisuuden turvaamisen edelle. Sitä paitsi se sanahelinä ja etova lepertely ja yhteen hiileen puhaltamisen suitsutus pallomme johtohenkilöiden suusta ei, ainakaan minua, enää vakuuta, eikä siten kiinnostakaan. Jaha, juuri huomasin uutisen, että ilmastosopimus on syntynyt. Sitä käännetää eri kielille, ja se julkaistaan 12:30. "Oho", tuumasin, kunnes luin, että kyseessä on ilmastosopimusluonnos. Tillai!

  Sitten iloisempiin uutisiin: V. 2013 Miss Peppu-tittelin saanut Melissa Roos on ymmärtänyt, että kaikki ei ole perseestä. Hän on lähtenyt kuluttamaan koulun penkkia upealla ahterillaan. Hän on kiinnostunut esimiestehtävistä henkilöstöpuolella. Tulevat alaiset ovat luultavasti vain onnellisia, jos Melissa pyllistää heidän vaatimuksilleen.

  Suomen ensimmäinen riksataksi on aloittanut Porvoossa. Toivottavasti ei viimeinen. Toimii varmasti kaupunkien keskusoissa lyheyillä matkoilla tai kaupunkiesittelykierroksilla. Ei ehkä koulukuljetuksiin Sallassa.

  Uutisista arkeen. Oliko 4 viikkoa, kun edellisen kerran Iiristä nähtiin. On tytöstä tullut melkoinen puuhatäti. Kaiken aikaa pitää jotakin touhuta, leluja kannella, leikkiliedellä keitellä, palikkalaatikkoa kolistella, tauluja osoitella. Äsken lähtivät ulos, Iiris, Anna ja Hilppa. Me Helmin kanssa jäätiin kot'miehiksi; minä siksi, että aamun ulkoilut jo ulkoilin, Helmi siksi, ettei hän saa vielä juuri lenkkeillä. Mikäs meidän ollessa, minä kirjoitan, Helmi huilaa vakipaikallaan vaatenaulakon jalkatilassa.

Tyttö pyntättynä ulkoiluvarusteisiin.

  Helmistä sen verran, että veriarvot ovat alkaneet korjautua. Mutta tutkimusten pohjalta oireilevaa vatsahaavaa, pahimmassa tapauksessa kasvainta, epäillään. Maanantaina pitää koirarukan mennä vielä tähystykseen. Peukkuja ylöspäin, Helmi tsemppaa yli uhkien!

      Lyhyestä virsi kaunis, vielä lyhyemmästä satumaisen upea. Eihän tämä varsinainen virsi tetenkään ole, vaikka joku näitä blogejani itkuvirsiksi saatta mainita.

Siis: Lauantaita!

Kuvan Iiris ei ole wannabe-cowgirl, vaan liina on siksi, että hampaiden tulo aiheuttaa kuolaamista.