YRITÄ SIINÄ SITTEN KIRJOTTAA

  Joulumme symppikset ovat hyviä kavereita. Punalakin olen joskus viitisentoista vuotta sitten saanut asiakkaaltani, liki ysikymppiseltä rouvalta. Oli sen itse tehnyt. Tavattoman virkeä pariskunta; mies 92, vaimo 88 vuotta, ja vaihtoivat asuntoa.

  Harmaa huopalakki oli sulloutunut Tiilikaisen Aijalta eilen saamaamme lyhtyyn kynttilän taakse. Hyvin kotiutui hiippalakki, ja ystävystyi heti punapipon kanssa. Nuo kaverit ovat onneksi rauhallisia ja hiljaisia.

  

  Joulun vietto jatkuu. Iiris, joka oli, lahjojen määrällä mitaten, ollut musertavan ylivoimaisesti kiltein, sai mm. soitinsetin; yhden oktaavin ksylofoni, tamburiini, kapulat ja rytmimunat. Eilen jammailtiin triona (Iiris&Joni&Peppe-pappa). Tiilikaiset olivat päivällä Jonin äidin luona, tulivat äsken. Nyt Joni, joka on Iiristäkin innostuneempi soittovälineistä, yrittää innostaa tytärtään musisoimaan. Räminä on ifernaalinen; yritä tässä nyt kirjoittaa!

  Mutta yritän silti. Latujaan on joulunaika edennyt. Ainoastaan pimeys, lumettomuus, on uutta. Ruokaa on syöty ylenmäärin, lahjoja saatu maltillisesti, paitsi Iiris. Huomenna jatkuu syönti, luulen. Joni joutuu Tapsan iltana lähtemään Helsinkiin; sunnuntaina on hänellä töitä. Anna, Iiris ja Helmi jäävät meille vielä, vien heidät kaikkine nyytteineen maanantaina. Sunnuntaina tulee Hanelin porukka käymään; poimii Elinan Lahdesta ja usmuuttavat meille.
  Elina oli täällä aattoillan, myös tänään syömässä ja kahvilla. Annettiin jouluruokia hänelle mukaan. Ihan turha hänen olisi ollut itselleen alkaa pitopöytää kokkailemaan. Varmaan äidille on ollut outo joulu; aina ennen on hänen luonaan aattoiltana aterioitu. Nyt, kun Ritvaa ei enää ole, eikä äidin kuntokaan ole entisensä, oli syytä muuttaa käytäntöä.

  Aattoiltana oli hauska seurata, kuinka Iiris jo osaa ottaa hommat haltuun. Kun lahjat ilmestyivät kuusen alle, ja niitä ruvettiin jakamaan, alkoi tyttö suorastaan täristä. Ja kun Joni-pappa hänelle paketin aukaisi, kädet viuhtoivat ympäriinsä, eikä likka olisi millään malttanut odottaa.
  Vuoden kuluttua pitää vissiin pukki hommata. Jospa Peppe-papalle tulisi niihin aikoihin jotain asiaa ulos, vaikka auton lämmitystä päälle laittelemaan juuri pukin tuloa ennen joutuisi lähtemään.

  Nyt loppui musiikkitreenit, mutta ainoat säällisesti ääntelevät olohuoneen puolella ovat nuo mainiot tontut. Siedettävä melutaso kuitenkin, äskeiseen verrattuna. Täytyy miettiä kahdesti, onko ajatus rumpusetistä ja vetopasuunasta ensi jouluksi ylimitoitettu.

  Ylimitoitettu on ainakin tämä amaryllis. Vetäsi ensin metrin varren, ja sitten viisi nuppua, joista vasta yksi on auennut. Melkoisen tukirakennelman tulee kukka kohta tarvitsemaan, tai muuten alkaa kumartelemaan. Ja toinen vana nousee vielä rinnalla.

  Aloitin alkuviikosta urakan; Tähtien sota- elokuvien kahlaamisen. Kaikki kuusi episodia tulivat joku aika sitten FOX:lla. Tallensin ne, nyt on 6., eli Jedin paluu jo menossa. En ollut noita 2000-luvulla tehtyjä aikaan ennen alkuperäisiä jaksoja sijoittuvia ennen nähnytkää. Melko höttöä olivat. Mutta päätin nekin kärsiä. Tulevalla viikolla riennän siis teatteriin uutuutta katselemaan kuviot kristallin kirkkaina mielessäni.
  Vaikka parikymmentä vuotta ennen kolmea kronologisesti ensimmäistä tehdyt alkuperäiset leffat tuntuivat hieman teknisesti köpelöiltä, on niissä tunnelma ja koko meininki eri luokkaa, kuin uudemmissa. Tätä juuri esitykseen tullutta on kovin kehuttu. Muutaman päivän kuluttua voin asiaan ottaa kantaa.

  Iirikselle kuulutaan iltapuuroa valmisteltavan, kohta kylpyyn pääsee hän. Iltasatua ei vielä ainakaan ole otettu tavaksi tytölle lukea. Lukemisesta hän kuitenkin tykkää, on tarkkana kuin ketun pesällä, kun joku kuvakirjaa tavailee. Tässä tapauksessa Hilppa-mumma.

   Ensi viikolla alkaa taas rauha Peppen elämässä, vaikka kyllä tätä tohinaa olisi kauemminkin kestänyt, ei nyt ihan äärettömyyksiin kuitenkaan. Vanhat luut, vanha mieli, kaipaavat välillä omaa rauhaa. Sen riemukkaamppa sitten on, kun on läheisten meteliä ympärillä, vaikka joutuukin pujottelemaan palikoiden, leikkiastioiden, soittopelien ja kuvakirjojen seassa.

  Helmihauva on aika virkeänä. Ei vielä saa kovin lenkillä käydä, mutta ruokahalu on kohdillaan. Raukka laihtui taudin jyllätessä parisen kiloa, mikä on aika paljon alle kymmenen kilon elikolle. Nyt hän saa kolme ateriaa päivässä, jotta kunto ja paino palautuisivat. Ja ruokavalio on tarkka; ei ylimääräisiä makupaloja. ei mitään huonosti sulavaa. Ihan sydämeni verta itkee, kun Hempalle ei saa antaa leviterasian loppua nuoltavaksi, juustonkantaa herkkupalaksi. 

  Toivotaan, että Helmi tokenee entiselleen, saa muutaman vuoden vielä viettää täyttä koiranelämää.

Uteliasuus ainakin on tallella.

  Joo, nyt hiljeni ympäristö, Anna nukuttaa Iiristä, Joni lukee, Hilppa katselee ääni hiljaisella uutisia. Eihän tässä hiljaisuudessa pysty keskittymään! Lähden siis jatkamaan Niilon Special De Luxe'n lukemista.