Mitkä mahdollisuudet meillä onkaan, mikä tulevaisuus, jos, ja kun, annamme järjen voittaa. Tällä vauhdilla uusiutuvien energiamuotojen käyttö laajassa mitassa on jo lähitulevaisuutta. Tekoälyn ja robottien myötä koko populaation vaurastuminen on mahdollista, kun asiat tehdään oikein.
Nälänhätä, vesipula, nekin ovat voitettavissa. Keinoista on jo monenlaisia visioita.
Tie tähtiin on vielä kaukana, mutta sitä kohti ollaan menossa. Ehkä sadan vuoden kuluttua itsenäisesti toimeen tulevat tuhansien ihmisten asuttamat avaruusalukset ovat arkipäivää. Ehkä on onnistuttu löytämään "madonreikiä" toisiin universumeihin, ehkä ollaan saatu avaruusalusten nopeus lähenemään valonnopeutta. Mahdollisesti ollaan saatu viesti ulkopuoliselta älyltä. Sitä en kylläkään usko; sen verran harvaan asuttu galaksimme joka tapauksessa on. Mutta toivoa voi, ja tietämyksemme on varsin rajallinen.
Kuinka voimme tietää, millaisia mahdollisuuksia kosmos sisältää, kun emme tiedä edes maan meristä läheskään kaikkea, aurinkokunnasta emme sitäkään vähää.
Näen. luulen, toivon, uskon, että ajattelevana eläimenä nujerramme erilaisuuden pelon, unohdamme oman edun tavoittelun, ravistamme irti ennakkoluulot, tajuamme ihmisyyden, ymmärrämme yhteisen hyvän, tähtäämme rauhaan ja otamme avoimin mielin vastaan korkeamman älyn meille välittämät tiedot.
Muistakaa, että olemme vasta sylivauvoja, jos sitäkään. Me luultavasti ymmärrämme tulevaisuudesta saman verran kuin ameeba smart-televisiosta tai integroidusta gsp-laitteesta. Siis antakaa kehityksen kehittyä ilman sotien, riitojen, politiikan, valtatrustien, korruption, epäpätevyyden aiheuttamia hidasteita tai jopa takapakkeja. Ainoastaan siten meillä on toivoa.
Joskus tulee mieleen, että olisiko parempi, jos ihmiskunta antaisi kaiken mennä? Paskantaisi päälleen niin totaalisesti, että sukupuuttoon kuoleminen olisi tosiasia. Aloittaisimme alusta. Bakteerit, meren syvyyksien eläimet, autiomaiden ötökät, ehkä jopa torakat selviytyvät ydintuhostakin. Olisimme siis ohittaneet siinä neljän miljardin vuoden jakson. Muutamassa sadassa miljoonassa vuodessa loikkaisi uusi uljas ihminen puusta. Pian sillä olisi jo nuija kädessään, kohta nuoli ja keihäs. Eikä aikaakaa, kun se jo valtaisi itselleen alueita, syrjäyttäisi heikommat tieltään. Se on darwinismia se. Olisiko tuon "homo nova'n" tulevaisuus sen verettömämpi, kuin nykyisen luomakunnan kuninkaan? Tulisiko se paha, mikä meissä itää, kehittymään uuden ihmisen sisimpään? Kukapa tietää, eikä ainakaan nää.
Niin, tai näin, aikaa meillä on; on voittaa olevat epäkohdat, jatkaa kohti tähtiä, on tuhota kaikki ja aloittaa uudelleen. Aurinkomme nimittäin nykytiedon mukaa möllöttää energian jakajana vielä toisen mokoman viitisen miljardia vuotta.
Siinä tulevaisuudenuskoa hippusellinen. Sitten nykypäivään. Kävin eilen tässä naapurustossa pyytämässä tarvitsemaani valtakirjaan todistajien allekirjoitukset eräältä eläkeläispariskunnalta. Vuosien varrella olen heidät kadulla ja pihalla tapaillessa oppinut tuntemaan. Tiesin siis jo ovikelloa soittaessani, mihin puhe ajautuu. Niinpä niin. Kohta, kun ilmat, joulun läheisyys ja Iiris olivat tulleet käsitellyiksi, kysäisi rva.:
"Mitä mieltä sää oot ählämeistä?"
Mietin hetken, mitä vastaisin. Samalla hra. ojensi minulle allekirjoitetun paperin. Ajattelin, että nyt voin sanoa, mitä haluan. Sanoin:
"Samanlaisia ne on, kuin perse-Paavot ja sisu-Simot, ihmisiä".
"Eikä oo!", älähti rva., "nehän raiskaa ja ryöstää!"
"Niin, suomalaisetko ei?", kysäsin.
Samalla hetkellä onneksi järki voitti, ja ilmoitin:
"Sori, nyt pitää mennä, Hilppa odottaa ruoan kanssa".
Livahdin ulos ajatellen, että nyt kun lähden, en aiheuta peruuttamatonta säröä naapuruussuhteeseen.
Sellaisia meistä tavallisista suomalaisista on valitettavan suuri osa. Hyvin koulutettuja ihmisiä nuokin naapurini. Sivistyneitä, luonnehtisivat itseään, luulen. Joo, mitä on sivistys? Tai onko sitä monen sorttista. Onhan sitä; yleissivistystä naapurostosta löytyy eittämättä kosolti, entä "sydämen sivistystä?"
Loppuun kevennys: Suomen miehet, täällä olevat maahanmuuttajat myös, olkaatten onnelliset leudoista talvista! Iltalehden uutisessa näet urologi kertoo, että penis voi kutistua jopa 50 % alle -15 asteen lämpötilassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti