PEPPER on rakennettu sellaiseksi, että se (hän?) hymyilee, kun sen (hänen?) ympärillä hymyillään. PEPPER'illä on tunteet. PEPPER ei siivoa eikä tee muitakaan arkiaskareita, se (hänet?) on luotu olemaan ihmisten kanssa ja luomaan kiintymystä.
Japanissa ensimmäinen erä meni kaupaksi hetkessä. Väärinkäsitysten vuoksi valmistaja joutui ilmoittamaan, että PEPPER'iä ei ole tarkoitettu seksiin.
Miksi lie kehittäjät luomukselleen nimen "PEPPER" valinneet? Minusta olennolle, minkä tarkoitus on olla tunteita lukeva ja empaattinen, ei "PIPPURI" ole oikein osuva nimi. Mutta minulle se sopii; ei tarvitse omaa laitettani erikseen ristiä!
Kun olisin päässyt robottiasioissa alkuun, hankkisin luultavasti toisen, vaikkapa ASIMO'n auttelemaan päivittäisissä askareissa. On se hienoa, kun Avokkaassa hääri ASIMO, minkä tietysti nimeän IISAKIKSI, ruohoa leikaten, välillä puita pilkkoen, syksyisin lehtiä haravoiden! Olen kuitenkin ajatellut, että en ainakaan vielä vuosiin luota sille saunan lämmitysta, vastan tekoa ja muikun savustusta. Rajoitteensa ne on hienoimmallakin robotilla!
Koska ASIMO ei tarvitse juotavaa, se oletettavasti rakentaa kuvassa virvoketta isännälleen.
Kohta, kun lisää vanhetaan, ehkäpä PARO, hellyyttävän robottihylje, kotieläimen korvikkeeksi hommataan. Ei tartte ulkoiluttaa, ei sisäsiistiksi opettaa. Ja aina, kun hellyyttä kaipaa, se hyppää pyynnöstä viereen. Nimikin PARO'lle on ja valmiina: MIIKKULAINEN.
Niin se on, tekoäly rynnii, robotit yleistyvät, kehittyvät. Teollisuudessa on robotteja käytetty jo kauan, imurit ja ruoholeikkurit viilettävät omia reittejään yhä useammissa kodeissa.
Voi olla, etten ehdi itseajavien autojen invaasiota todistaa, robotoistumisen hyökyä kokea. Mutta kaukana se ei ole, sanokaa, mitä sanotte.
Keinoälyn tiimoilta käydään välillä kiivastain keskustelua, verbaalista kädenvääntöä. Jotkut ovat sen vankkumattomia kannattajia, toiset vastustajia, eräät odottavat innolla, muutamat pelkäävät kuollakseen.
Spekuloidaan sillä, että voiko tekoäly kehittyä sellaiselle tasolle, että se ohittaa ihmisen tietämyksen, anastaa vallan. Tätä ikuista probleemaa on käsitelty sadoissa ja tuhansissa scifi-tarinoissa, lukemattomissa fantasioissa.
Olen ajatellut, tai siis ajattelen, että jos niin käy, niin käyköön. Kehitys menee latujaan, johonkin kaikki varmasti tähtää. Luulen tosin, että tulevaisuus on kyborgien. Kun tekniikka ja lääketiede harppaavat vielä jonkin askeleen, ei ihmisen iällä ole enää rajoja; vanhenevat osat vaihdetaan uusiin, elämä jatkuu. Omia ongelmiaan tuon kaltainen kehitys takuuvarmasti tuo tullessaan, ei vähiten "ikuista elämää" ja sen myötä "ikuista valtaa" tavoittelevien taholta.
Entä, jos ihmisen syrjäyttänyt keinoäly kehittää vielä itseään älykkäämmän "supertekoälyn?" Ja "supertokoäly" luo vielä itseään älykkäämmän... etc, etc? Mistä sen kukaan tietäisi? Tai ehkä joitain sellaisia visionäärejä löytyy, jotka osaavat hahmottaa tulevaisuuden. On täysin mahdollista, että eräs suuri visionääri. Isaac Asimov, oli oikeassa, kun hän 1950-luvulla alkunsa saaneissa, ja 1980-, ja 1990-luvuilla päätöksensä tulleissa, ja lopulta yhteisen lopun saaneissa säätiö-, ja robottisarjoissa visioi; galaksiemme kymmeniätuhansia ihmisten asuttamia planeettoja ohjailee yksi kymmeniätuhansia vuosia vanha ja vielä määrättömän määrän vuosia toimiva superhyperäly. Ja muista galakseista on tulossa vielä tuota superhyperälyä mahtavampi tajunta.
Kun Iiris on aikuinen, keski-ikäinen, vanhus, millainen on maailmamme?
Toivottavasti se on olemassa.
Toivottavasti siellä vallitsee rauha.
Toivottavasti ennakkoluulot on voitettu.
Toivottavasti keinoälyn avulla saavutettavat hyödyt kohdistuvat kaikkiin ihmisiin tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti