Aamulla kävin (imperfekti) lenkillä. Sade oli lakannut (pluskvamperfekti) ennen lähtöä.
Olin tuleva (liittoimperfekti) kuudeksi kahvin laittoon, puuron keittoon.
Se moduksista.
Kirjoittaneisin (eventiivi, eli yhdistetty konditionaali ja potentiaali) enemmänkin, mutta kohlakkoin on lählettävä. Jatkanen (potentiaali) päivemmällä, luulisin (konditionaali). Vaikka ei tää mikään pakkopulla oo (agressiivi)! Uskokoon (optatiivi) ken tahtoo!
Pääsin siis aamusessiossa verbien tempuksista moduksiin. Jatkan nyt muilla asioilla. Aion kuitenkin palata kielioppiin interrogatiivipronominien ja indifiniteettipronominien kertauksen myötä, unohtamatta possessiivisuffiksin taivutuksen saloja.
No niin, Elina palveltu. Remppakuningas Arthur ei suinkaan ole pöytää pyöreäksi muotoilemassa. Hän laatoittaan kylppärin alalaattariviä. Joten "Camelot" vaihe vaiheelta etenee kohti tulevaisuudessa siintävää valmistumistaan.
Postilakko alkaa. Harmi, että kaikki laskut ovat sähköisinä. Lakosta ei siis konkreettista hyötyä. Jos ei haittaakaan; eihän posti meille kanna kuin mainoksia. Tai voi sieltä joskus tulla oikea lähetyskin. Kun tarkemmin ajattelen, sellaisen pitäisi olla tulossa. Johonkin se varmaan juuttuu, juuttukoon, ei vaikuta mopon ohjaukseen.
Eilinen lääkärikäynti ei suoralta kädeltä arkkuhankintoihin ajattanut. Kipuilevaa lonkkaa Irina väänteli ja käänteli, koipea toistakin kokeili. Arveli, että liikeradat ovat kunnossa. Ei kulumaa, ei kuvaukseen. Nivelpussitulehduksi diaknisoi, kortisoonipiikin pistää täräytti. Verikokeeseen lähetteen tälläsi, ultraan kans. Eturauhasta sihtaillaan, ja v. 2009 operoitu nivustyräkin on antanut lieviä merkkejä. Tulevan kuun puolivälissä ollaan viisaampia.
Miehen elämässä on kaksi onnellista päivää, sanotaan. Nimittäin se, kun menee naimisiin, ja se, kun eroaa. Vaikea sanoa; meidän hääpäivämme oli pienimuotoinen tilaisuus maistraatissa, en kai surullinenkaan ollut? Ja eronnut en ole. Eiköpä, kliseillen ilmaistuna, "näillä mennä". Mikäs tässä mennessä, asiat etenee, päivät kuluvat, ei oo nälkä, ei vilu, tuplaespresson pystyy silloin tällöin siemaisemaan. Meidän kohdalla homma mallillaan, valitettavasti ei läheskään kaikilla muilla.
Oli muuten räyhäkkää sauvakävelyä aamulla; investoin uusiin hanskoihin (vanhoihin en ole koskaan sijoittanutkaan): SnowFox Alaska Neopreen, Hong Kong, alle kaheksan €. Jampakat oli pitää, sopivan lämpimät näille ilmoille, eikä snadit tihkut haittaa. Pienestä on lenkkeiljän onni kiinni, niin meni kuin siivillä. Ihmetteli varmaan raatajat raskaat työmatkallaan, että mikä se sieltä sumusta tulla viuhtoo?
Diminutiivia vielä pähkäilen. Sitä myös deminutiiviksi kutsutaan, mutta minulle on diminutiivi aikanaan kaaliin iskostunut. Niin, tai näin, suomen kielessä sen pääte on -nen, tai -kka. Joten suuri osa sukunimistä on diminutiiveja. En, yrityksistäni huolimatta, ole saanut selville, mitä lehko tarkoittaa. Toisilla on helpompaa; kaikki ymmärtävät pikku-niemen, pikku- koivun, pikku-järven. On toki muillakin pään raapimista, vaikkapa Häyrisillä, tai ystävilläni Rohusilla,
Romaanisista kielistä eroten meillä ei esiinny augmentatiivia, mikä on diminutiivin vastakohta. On ukkovaarit olleet vaatimatonta porukkaa, kun eivät ole keksineet väännellä esim. karhusta nimekseen augmentatiivia "Karhuste" , eli valtava karhu.
Melko sirpaleinen kyhäelmä näyttää tulevan, mutta eikö ne tuota onnea, sirpaleet? Apropoo, käväisen hra. Veikkauksen sivuilla tarkastamassa Vikingloton tulokset, mikäli se sallitaan? Kiitos pitkämielisyydestänne. Ei voittoa, pitääkö sirpaleisuutta lisätä. Ei ainakaan tässä, tänään ja nyt.
Lopettakoot (jussiivi) Peppekäinen (kaksoisdiminutiivi) nyt loruilun tähän paikkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti