UNETON YÖ

  Näin verisen perjantain ja murheellisen lauantain jälkeen on koittanut epätietoinen sunnuntai. Kello on 2:12. Jonkun tunnin nukuin, nyt kirjoitan. En tiedä, mitä ajatella, taas kerran. Järjelläni ymmärtämätön silmitön väkivalta saa päivä päivän jälkeen pohtimaan ihmiskunnan tilaa. Eikä pohtiminen auta, lukeminen helpota, katselu kevennä; olo on, kuin katsoisi japaniksi tekstitettyä kiinalaista uutislähetystä. Eli älli ei riitä, pää ei ota vastaan.
  Mutta se siitä, ruotikoot ne, jotka voivat asiaan vaikuttaa. Tarkoitan, että laajemmin, kuin henkilökohtaisella mielipiteellä.
  Vielä kuitenkin sen verran, että käsittääkseni itsemurhaiskujen tekijät tekevät hirmutekonsa uskossa, että että se takaa heille onnellisen ja arvostusta pursuavan kuolemanjälkeisen elämän. Minä puolestani uskon, että teko ei takaa muuta, kuin elämänjälkeisen surkean kuoleman.

  Surussa auttaa arkisiin asiohin pureutuminen, sanotaan. Joten banaaleihin puuhiin, proosallisiin prosesseihin.
  Nyt on siis aamuyö. Päivä lähtee käyntiin kirjoittaen. Turha pyöriä vuoteessa, häiritä vieressä pötköttävää. Taidan siis aikatauluttaa lähitulevaisuutta.

  Tuossa kolmen tunnin kuluttua lenkin heitän, päälle aamukahvit, lehden luku, uutiset päätteeltä, joku rästitiin jäänyt tallenne ehkä katsotaan.
  Klo. 11:00 aukeaa Hollolan uimahalli. Sinne Hilpan kanssa kiirehditään. Suihkuun, saunaan, suihkuun, altaaseen, suihkuun, siinä suunnitelma. Jos pool kovin ruuhkainen ei ole, voi uida vähän kauemmin. Kun arkiaamuisin olen hallilla käynyt, on kuntouimareille (hitaat) varattu altaanosa ollut melko täynnä. Joutuu oman tahtinsa sovittamaan muitten mukaan. Nopeiden kuntouimareiden kahden radan osuus on yleensä myös ruuhkainen, ja siellä kauhotaan lasit silmillä, jotkut ihmeräpylät käsissä, neonhatut hehkuen, sellaisella forssilla, ettei sekaan tohdi mennä. Oisko paras tyytyä lasten altaassa pulikoimaan?

  Uinnin jälkeen on toivottavasti tilaa aamusta asti uunissa muhineelle possun lapapaistille. Nyt, kun sikaraukkoja joulukinkuiksi muokataan, saa muita osia tosi halvalla. Ostin K-Super Marketista palan etuselkää (2,49 €/kg) ja kimpaleen lapapaistia (2,79 €/kg). Hilppa etuselän kypsensi, uunin avustuksella, jo torstaina. "Hyvvää olj', vaekk'en kysynä, jotta olj'ko vilja-, rypsi-, laskiämpärj'-, vae vappaatasikkaa. Kae lapapaestikkii viepi kielen persijeen?"

  Loppupyhä menee perräisten, päiväkahvin, lukemisen ja toosan töllöttämisen merkeissä.

  Maanantaina jatkuu ajot Pappilan metsässä; pesuhuoneen seinät on jo laatassa, lattioita vesieristellään, vessan ja pukuhuoneen seiniä maalaillaan. Eli Arttu niitä hommia tekee. Olen pysytellyt melko tarkkaan poissa työmaalta, vaikka kotona päivisin olenkin. Tiedän, ettei mikään ole tekijästä tylsempää, kuin sivusta seuraava, ehkä vielä neuvoja tuputtava "joomies". Pari kertaa toki, useammin jos kutsutaan, pitää käydä ällistelemässä. Muuten osallistumiseni savottaan rajoittuu päiväkahvien keittoon.

  Tiistaina alkaa lattioiden laatoitus, jatkunee keskiviikkona. Samoin maalaushommat.

  Torstaina alalaattarivi pesuhuoneeseen, sekä saumausta.

  Perjantaina saumaus ja maalaukset on tehty.

  Seuraavaksi viikoksi jää kalustus, ovet, listoitus, viimeistely. Sähkäri ja putkijulli myös alkuviikosta omat työnsä tekemään. Niin helppoa se on, aikataulun laadinta. Siinä pysyminen on tunnetusti paljon vaikeampaa. Mutta toiveissa on, että pääsisin torstaina 26.11. tai viimeistään seuraavana päivänä, paikat siivoamaan.
  Tuleekin tehtyä joulusiivot vähän aikaisemmin; suojauksista huolimatta on pölyä kertynyt koko asuntoon. Hieno rakennuspöly kun löytää tiensä suljettujen ovienkin taakse, jollei niitä teippaa. Mutta kun nyt päivän, -pari riehuu, selviää joulun alla normaalisiistimisellä.

Uneton Hollolassa 15.11.2015 aamuyöllä

  Tähän asti kun olen päässyt, tarkoitan tässä blogissa, tulee mieleeni nimetä viikonpäivät uudelleen. Siihen katsoen, millaisia uutisia maailmalta, kotimaasta myös, päivittäin kantautuu.

Tyyliin:

-masentava maanantai

-tuhruinen tiistai

-kelmeä keskiviikko

-totinen torstai

-penseä perjantai

-lamaannuttava lauantai

-surullinen sunnuntai  

  Mieluummin kuitenkin eläisin toisenlaisen viikon:

-mukava maanantai

-taivaallinen tiistai

-kepeä keskiviikko

-topakka torstai

-parahultainen perjantai

-laadukas lauantai

-seesteinen sunnuntai

  Vaan ei taida kummankaan mallinen viikko toteutua, jotakin siltä väliltä ne tuppaavat olemaan.

  Vielä Pariisin tapahtumiin. Kun seuraa niiden aiheuttamaa kirjoittelu somessa, näkee kannanottoja, joissa kerrotaan Ranskan, USA:n, muidenkin maiden pommittavan ja hävittävän Syyriaa omaan jumalaansa vedoten. Ja että siitä ei juurikaan uutisoida. Näin on. Mutta mikään ei oikeuta viime päivien kaltaisiin kauheuksiin. Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu. En hyväksy Syyrian pommittamista sen kummemin, kuin Pariisin veritekojakaan. On totta, että myös Länsimaitten iskut surmaavat siviilejä, lapsia, kouluja, lääkäriasemia. Pian varmaan jihadistien hävitykseltä säilyneet maailmanperintökohteetkin saavat pommikoneilta kyytiä.

  

  Nyt alkaa silmä lupsaa, lopetan hetkeksi.....

  Luin tovin (Elizabeth Hand, "Katoava valo", ei paha), vähän torkuinkin. Kello on kulkenut yli viiteen. Lenkkivaatteet niskaan ja taipaleelle. Vielä tuohon pari tuntia sitten kirjoittamaani loppukaneetiksi Isaac Asimovin viisaat sanat, taas kerran:

Violence is the last refuge of the incompetent.