Kai meikäläinen on lievästi stressialtis; kun en ollut suunnitellut tälle reissulle mitään tehtävää, antoi sisäinen herätyskello nukkua tunnin, -puolitoista normaalia kauemmin. Aamun valjettua kävin laittamassa saunan "napsautuskuntoon". Huomenna vielä ennen lähtöä saunotaan. Mietiskelin, olisiko jotain järjellistä tehtävää. Ja "snat!" Idea pulpahti esiin: Räystäskourun puhdistaja! Olin sellaisesta kuullut, mainoksenkin nähnyt. Hilpalta äkkiä vanhaa juuriharjaa anelemaan, eiku toimeen.
Marssin veneliiteriin "verstaalle" ja aloin konstruoida mielessäni väikkyvää tarvekalua tarjolla olevista raaka-aineista.
Tollon työpiste kaikessa komeudessaan.
Siis; vanha kuokka, elinkaarensa loppuaikoja viettävä juuriharja, nippusiteitä, roudarinteippiä, pätkä nurkissa pyörineestä lasten kumilautan airosta. Sekä varreksi vuosikymmeniä liiterin orsilla kuivunut riuku.
Venevajan yleisnäkymä.
Tovin äplistelyn, muutaman virheellisen yritelmän, melko säädyllisen voimasanan ja ainostaan yhden mitättömän naarmun jälkeen hra. Peloton pääsi hommiin. Piti oikein kusua rouva keksijän rouva kuvaamaan.
Hyvin lehdet sun neulaset poistuivat rännistä odotteleviin kärryihin. Alla nerokkaan konstruktion kuva kaikille omatoimisille kuokan, juuriharjan, etc., omistajille.
Koska, sattunnesta syystä, ei ollut mahdollista rakentaa laitteeseen teleskooppivartta, kuten markkinoilla olevassa versiossa on, tein tietysti omastani sellaisen, että varren voi helposti vaihtaa. Tässä matalaa veneliiteriä ajatellen vartena pätkä vanhaa ongenvapaa.
Tuo veneliiteri, eli vaja, missä ei veneitä ole talvehtinut vuosikymmeniin, on kyllä mainio rakennus. Opa Pekka sen tosiaan venevajaksi rakennutti. Siellä hänen puupaattinsa aina hibernoi. Tilaa liiterissä on mukavasti; 11 m X 6 m. Tätä nykyä se on oivallinen työtila ja varastointipaikka. Varastoinipaikkana myös kirous; saaresta kun ei niin helppoa ole rojua pois kuljettaa, vaanii vaara, että roipetta kertyy. Olemme yrittäneet pikku hiljaa roudailla kaikkea sälää sille kuuluviin pisteisiin. Enää ei juuri roipetta ole, minkä yksi vanha tv. Kun jo vuosia on ollut johtotähtenä, että kaikki turha (pakkausmateriaalit, rikkoutuneet laitteet, jne.) kuljetetaan heti pois, ja entiset jäämät pikkuhiljaa, pysyy homma jotenkin näppylähanskassa.
Kuten huomaatte, on minulla, ihan sateettomana aamupäivänä, aikaa kirjoitella. En toisiaan viitsi isompia projekteja aloitella. Kun kohta syödään, hetki huilaillaan, lähdetään varmaan katsomaan, löytyiskö suppiksia. Löytyy, jos on löytyäkseen. Jos ei, siihen tyydytään.
Huomenna aamupuoleen tosiaan saunotaan. Hyvissä ajoin ip. sitten kohti Hollolaan katsomaan, mitä Arttu on saanut aikaan kukkaromme keventämisen saralla.
Ps. Minkä keksijän maailma minussa menettääkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti