Vastapainoksi edelliselle "Anttolassa, etc., blogilleni tänään vuorossa "Lahden seudulla sanottua"-kirjoitus. Mutta sitä ennen pari aamulla mieleeni juohtunutta sanottua Anttolasta:
-"Nyt miä jiän kiinni ryyppöömisestä", tokas Venäläise Jussi auton takapenkiltä, ku tultii syvänyöllä Mikkeli-Klubilta, miä tuoreena ajokorttimiehenä kuskina, Erkki, Jussi, ja joku muukii kuskattavina. "Mitekä nii?", kysäs Erkki. "No, ku miun peekalo haesoo konjakille", vastas Jussi. Hälle olvatten niät kaatana juomatta jiäneet konjakkipaokut limsapulloo matkaevvääks, ja Jussiha pit peukalovvaa korkkina!
Mutta nyt Lahden suunnalle:
-"Voiko ihmiskäsi?!", sanoi kirvesmies Pulkkinen Orimattilasta. kun 1976 syksyllä uutta Mosseaan (Elite) ruokatunnilla pihalla hiveli.
-"Enne palo tuohet ja tervaset, nyt ei pala märät latvutsetkaa", tokas sekamies Tähkäpää, ku kahvituntisökössä jäi värillä täyvenkäen jalakoihin.
-"On mulla sukkia, vaa ei oo puhtaita!", sano Tiukkasen Heikki, ku ootettiin miestä harjakaisten jatkoille. Aukas samalla komeron, mistä vyöry mittaamaton määrä lemahtelevia sukkia käytävälle. Heikki oli joku aika aiemmin aivioeron läpikäynyt, yksikseen asusteli.
-"Ei piä puiset ankkuritkaa!", pahoitteli sisätimpuri Mäkilän Antti, ku kolomanmnen kerran sillä ruokatunnilla jäi paskahousuks.
Tähän välimaille pitää laittaa yks juttu välimailta, eli Mäntymotellilta. Oltiin Hilpan kanssa tulossa Anttolasta kohti Hollolaa, ja päätettiin käydä motellilla kahvilla. Sanoista tekoihin. Kahvit ja käntyt saatiin, asetuttiin nauttimaan. Baaritiskillä istui keski-ikäinen mies, ei aivan leivän jäljiltä, ja häntä jututtamassa romanimies. "Osta ihmeellä varkkupuku, miulla on yks ylimääräne", houkutteli hän kaveria. "No, mitäs kokoa se on?", kysäisi tämä viimein. "Hai sie, miull' on kaikkii kokoloi!", huudahti romani, ja riensi autoltaan tavaraa hakemaan. Kaupat siitä syntyivät, eikä hintakaan ollut kova. Kauppamies oli romani, ja psykologista silmää kans.
-"Parhaimmillaakii talvirakentaminen on melko vit****ista", tuumas rakennusmies Toivanen, kun jäätynyttä pressua holvin päältä tuulessa ja räntäsateessa irrotteli.
-"Seitkyt metriä, ja jotai päälle!", ilmotti tuntemattomaksi jäänyt virtuoosi 1970-luvun puolivälin tienoilla Salpausselän suurmäkikisassa. Kohta kuuluttaja ilmoitti: "Sataviisitoista ja puoli metriä". "Mitäs mää sanoin!", älähti mies ylpeänä.
-"Kuosmane löytyy!", töräytti lattiamies Kotro rehvakkaasti, kun kakkosen paskahousussa vuorollaan pöytään tälläsi.
"Enne tehtii kaikki käsin, nyt on onneks lapiot!", terhenteili samainen lattiamies, kun rapulapäissään betonia kylppärin kaatoihin levitti.
-"Painostan erityisesti alaurakoitsijoiden tarkkaa pomotusta" lopetti työpäällikkö Suutari puheensa Hakan mestarien saunaillassa.
-"Muut, tervetuloa, mutta sinulla ei ole asiaa", ärähti Seurahuoneen portsari Tiaisen Reimalle, kun kyseisen saunaillan jatkoille oltiin menossa. Selvennykseksi sanottakoon, että Reima oli, on edelleen, absolutisti, mutta iloluontein toveri. Sanonta Hakan aikoihin: "Muut juo, Tiainen tulee känniin".
-"Ei päivää, ettei päin persettä, jos ei kenkä hankaa, niin kyrpä seisoo!", ilmotti timpuri Vähämaa, ku peukaloonsa vasaralla paukkas.
-"Sen verran hyvä mies löytääkii tunnissa", sano Ojalan Oippa, ku kuunteli tekun aikaan jossain ravitelissa viereisen pöydän palkkaretostelua.
-"Temppistä, temppistä", hihku Hakalan Pekka Tampereella Ilves-pelissä Kiekko-Reippaan joukkueelle. Oli vissii kuullu väärin meidän muiden "tsemppiä, tsemppiä" kannustuksen.
-"Oot kyllä aika paska jätkä!", tuumas Laukkasen Jari minulle, kun tekun aikaan jollain tunnilla sain sen kevyesti hirsipuuhun sanalla ABBA!
-"Lainaas, Pertti, kynää", sano työpäällikkö Helmisen Unto taskujaan taputellen joka kerta, kun tuli työmaalla käymään. Unto esitti asiansa, piirteli lehtiöön vahvistukseksi, ja tunki kynän taskuunsa. Pian opin homman, ostin kirjakaupasta, Hakan piikkiin tietysti, useamman kappaleen 0,7 lyijytäytekyniä. Jos Unski kaikilta työmailtaan aina kynän käydessään vei, on hänellä täytynyt olla kotonaan laaja kokoelma. En nimittäin koskaan hänen huoneessaan konttorilla yhtä kynää enempää huomannut.
Lopuksi pari taas Anttolassa, tarkimmin Piskolan pihassa, sanottua, mutta juuret juontavat Rauma-Repolan talotehtaaseen Lahteen, sekä Padasjoelle, Harmoisiin.
Olin tekuaikaan kaiikki lomat Rauma-Rekolan talotehtaalla nykyisen Sibeliustalon tienoilla hommissa. Siellä oli varastomiehenä N.N., enemmän tai vähemmän viinaan menevä mies. Kerran hän sanoi minulle, kun menin jotain työkalua varaston luukulta hakemaan: "Osta hyvä vasara, oikee Roketti!" Se oli sen ajan huippukalu, ehdoton ykkönen. Ei vissiin enää, ainakaan Crokett-merkkisenä valmisteta. Minä kysymään, että paljoko maksaa? Hinnaksi sovittiin pieni Vinetto, siis muutama markka. Kaupat lyötiin lukkoon, töitten jälkeen Alkosta maksu käytiin. Kun sitten kerran jotain hommaa olin Hanelin kanssa Piskolassa tekemässä huomautin veljelle, miten hyvä vasara minulla on. Haneli otti vasaran, käänteli, katteli, ja sanoi: "tää on miun!" En oo sen jälkeen vasaraa saanu kädessäni pitää, nähny, kaiholla, kyllä oon. Jos ei maksanu paljo mulle, vielä vähemmän Hanskille!
Piirtelin melko tuoreena rakennusmestarina Mäkilän Antille mökin lupakuvat Harmoistenlahdelle, olin vastaavanakin. Kun mökki seuraavana kesänä oli valmis, siellä vietettiin yksi viikonloppu, miesporukassa. Oli Juväskylän ajot, niitäkin käytiin katsomassa. Ja käytiin Heimo Rosellin puukkopajalla. Älyttömän hienoja puukkoja tekikin, Heimo. Minä osti yhden, 115 mk se maksoi, ei ollut ihan halpa siihen aikaan. Kun sitten syssymmällä menin Piskolassa käymään, kehasin Hanelille, että nyt miulla on puukko! En siis ollu vasarasta mitään oppinut! Nyt sentään ei tullut takkiin; Haneli otti puukon tupesta, kokeili terää peukalolla, sihtasi pitkin ruotoa, veti lompakon perstaskusta ja kysyi: "Paljoko?" Siinä meni puukko, rahat kuitenkin sain. Oli vissiin Rosellin paja niin uus, ettei velj'-Hanskikaan ollu vielä kuullu.
Kuvassa ollaan menossa remonttimies Nurmisen Reiskan puupaatilla Lahdesta kyseiselle retkelle Harmoistenlahteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti