Hyvin alkoi lomapäivä; kun aamulla lähdettiin kohti Kerniemeä, ei auto inahtanutkaan! Akku oli tyhjentynyt,syystä tahi toisesta. Onneksi puhelin tavoitti Pesos-Heikin kotoa. Niinpä jo kohta kurvasi Transit paikalle, käynnistyskaapelit mukanaan. Lähtihän se Hyundai, kun seipäällä soitettiin!
Siitä Rohus-velloksille ajeltiin, kuulumisia vaihdeltiin. Viime kesänä edellisen kerran oltiin tavattu, mutta ei se kavereiden kesken vaivannut.
Kymmenen kantissa päästiin asiaan: mr. Igvar Kampratin henkilökohtaisesti pojille valmistaman kaapin kokoamiseen. Usko meinaa aina mennä, kun Ikean paketin avaa; osia ja nippeleitä on enemmän, kuin laki sallii.
Mutta ohjeita seuraillen siitä pikku hiljaa kaappi kokoutui. Aikaa pyrkii aina ährätessä kulumaan; väl'kahvien kera reilusti yhteen kello oli vierähtänyt, ennen kuin Markku pääsi narauttamaan varta vasten tilanteeseen hankitun Apteekkarin konjakki WSOP:n.
Koska olin kuskina, sain muitten naukut otettuaan matkaan...
...loppupullollisen. Minä siinä kaupassa voitin.
Olen tätä naputellessani sivuaisteilla seuraillut keihäänheittoa. Mitali tuntui tulleen, hyvä niin.
En viitsi hyvää lomapäivää pilata haalareiden pukemisella, menköön ilta näin. Hilppa laittoi possun fileeseen mausteet pintaan. Pitää tuonnempana grillailla.
Konjakkiputeli saa jäädä tällä haavaa rauhaan, otetaanpa vaikka sitten, kun nurmi vihertää.
Huomenissa jos sain tuon sisäänkäyntirempan tehtyä, niin loppuviikon vois esim. löysäillä. Pitää sienimetsässäkin kävästä, vaikka ei varmaan ole juuri kuivuuden takia uusia noussut. Mutta jos edes syömäsienet löytäis.
Kohta se tämän kesän loma sittten takana. Jotakin saatu aikaan, jotakin jää tekemättä. Mutta ei onneks oo tulevina viikoloppuina, eikä lokakuun alun syyslomalla pelkoa pitkästymisestä. Hanelin metsuroimat puut pitävät siitä huolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti