Hollolassa kaikki hyvin. Ruoho leikattu (Peppe), Annat viety kotiin (Peppe), pyykkiä pesty (Hilppa) joku koneellinen, lisää pyörimässä.
Tänään lepopäivä, minkä Robin Hood'iin/Tokman'iin joitain hankintoja tekemään. Kylmälaukku (ei eilen mahtunut tavarapaljouden ja Iiriksen rattaiden vuoksi kyytiin), ruuveja, pultteja ja kulmarautoja, sekä m-sahan teräketju ainakin tarvitaan.
Huomenna, het' kymmeneltä yksi uutuuslaina palauttamaan, sitten takaisin Anttolaan ajelemaan.
Anttolan "Kharon", Kiljusen Matti, saapuu illemmalla lauttoinen tuomaan Heikin kaivurin ja Hanelin traktorin yli Styks- (lue Avokkaan-) salmen. Tiistakina alkaa pihanparannus.
Mutta otsikkoon palatakseni; Suomen tila on, mikä on. Leikataan, velka lisääntyy. Hallitus on viisaudessaan priorisoinut leikkaukset ja kohteet, mitkä saavat lisää kontanttia. Joten on siis niin, että mm. kehitysapu ja koulutus ovat toisarvoisia, presidentin turvallisuus ja puolustusvoimat tarvitsevat enemmän resursseja. Näkökulma sekin, hallituksen, ei minun.
Kuten olen joskus jossain kirjoittanut: Käymme kohti dystopiaa, käsi kädessä, olka vasten olkaa. Eihän Suomi, vielä, onneksi, ole aivan eturivin astelijoita, mutta enteet ovat vahvat.
Somesta seuraavaa: Muissa foorumeissa en aktiivisemmin vieraile, kuin "veississä". Twitter'issä, Istragram'issa ja What'sApp'issa olen kyllä mukana, mutta passiivisena jäsenenä.
Lärvikirjassa alkaa suivaannuttaa se, kuinka paljon tavaraa etusivulleni tuupataan. Pitäisi varmaan vähän säädellä asetuksia. Minulla on maltilliset 50 kaveria. Olen myös parissa isommassa ryhmässä mukana. Hyötyä niistä on, se on sanottava, saa monasti sellaista infoa, mitä ilman olisi muuten saattanut jäädä. Mutta kun, jos vaikka vuorokauden, on sivustoaan ollut avaamatta, on sinne tulvahtanut lukuisaa runsaapi määrä päivityksiä, vai mitä ne sitten onkaan nimeltään. Valtaosa tyhjänpäiväisiä sivustojen tai videoiden jakamisia.
Useiden suuren ryhmän, en kerro nimeä, mutta Mikkeliin se liittyy, jäsenen päivitykset ryhmän sivuille näkyvät etusivullani. Sanonko, minkä- päiväisiä niistä suurin osa on? Kyse kai heidän asetuksistaan? Tai sitten minun? Niin, tai näin.
Minusta tuntuu, että olen alun perin ymmärtänyt väärin Fecebooki'in syvimmän olemuksen. Kun siihen liityin (2008), ajattelin, että tämä on kanava, minkä kautta voin kertoa kavereilleni kuulumisia, tapahtumia, niin iloisia, kuin surullisiakin, siis henkilökohtaisia juttuja. Mutta oli hakoteillä. Täällä kuuluu jakaa pitkin päivää netissä surrffaillessa äkkäämiään mukahauskoja asioita.
Tietysti voisin perustaa ryhmän, vaikkapa "YSTÄVÄT". Kertoa siinä omista asioistani, Iiriksen asioista, Helmin tulevaisuuden suunnitelmista. Mutta enpä vaivaudu. Sen sijaan olen, tällä päivämäärällä, päättänyt vähentää Face'n käyttöä. Toki sivuilla vierailen, varmaan yhtä usein, kuin ennenkin. Mutta en sinne omia kuulumisiani juuri jakele, isommat asiat saatan kuitenkin sujauttaa eetteriin.
Blogejani kirjoitan entiseen malliin, ehkä lisääntyvässä määrin. Päiväkirjahan se on, eikö niin? Linkit blogeihin jaan tietty veissiin, lukekoon, ken viittii.
Q.E.D.
Susannan lähettämä näkökulma Avokkaan talon päätyyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti