KALASSA, VAAN EI SALASSA

Viikko on kulahtanut lopummalle puoliskolle. Tanaan vahan satelee, mutta kaytiin Susannan kera noukkimassa heille mukaan muutamat kanttarellisoossin tarpeet.

Serkku-Susanna ja tyttarensa Weera ovat toinnii olleet taalla tiistaista asti, lahtevat tanaan kohti Parolaa. Hanelin kautta vielä koukkaavat. Mukava on ollut Susannan kanssa tarinoida, muistella vanhoja aikoja, etenkin Kevonsuun aikaisia juttuja.

Ilmatkin heita suosivat. Eilen kaytiin Neitvuorella, ajeltiin Ukonvirran kautta takaisin. Saivat kameran ruokaa, molemmat.

Illalla sornaytettiin Hanelin kanssa kalaan. Kande menna kalaan, kande menna kalaan, skitareita jallittaan. Kuhan kuhia kuikuiltiin, mutta haukia haalittiin. On vissiin saadetty niin, etta kun mina olen venheessa, ei kuha paattiin nouse, ei edes uistimeen nappaa! Voipi olla, ettei velj'-Hanski kohta ennee mukkaan pyytele. On nimittain edellisilla kerroilla saanut kuutta, kolmee, jne. 

Mutta haukia aina joku tulee, vaikka niita kuinka yrittaa valttaa. Kaksi nyt mukaan otettiin, luikkuja pois nakeltiin.

Kirjoitan tata juttua tabletilla. Syy on se, etta annoin lapparin aloittaa Windows 10:n paivityksen. Tuntuu kestavan. Mielenkiinnolla odotan, mita tapahtuu, kun se on tyonsa tehnyt, paivittaja. Mutta hyva talla vanhalla vempeleella on testata, kuinka homma pelittaa, ennen kuin kotona paivittelee, ettei tartte kotona paivitella.

No, nyt on W-kymppi päivitetty, ja hyvin toimii. Eikä oo vanhat tiedostot mihkään hävinny! Hieno homma. Jatkan näpyttelyä tällä konheella. Enkä viitti alkuosaan ääkkösiä korjailla.

Siitä kalareissusta vielä: Oli mukavaa hermolepoa lilliä lämpimässä illassa, tyynessä ilmassa, taatuissa maisemissa...

...illan pimetessä...

...ja välillä kahvitkin kissautettiin.

Haneli laukkasi aika-ajoin takiloita nostamassa ja laskemassa, kun pohjan muoto oli melko vaihtelevaa, veden syvyys liikuskeli 25:n ja 8:n metrin välillä. Koko reissulla ei saatu kuin yksi pohjakosketus, eikä viehe silloinkaan jäänyt pohjaan lopullisesti.

Haneli säätää, Peppe tumailee.

Ilta yöksi lopulta kääntyi, vehkeet sisään kelattiin, kohti Avokasta ajelemaan lähdettiin.

Vajaa kuu nousi metsän takaa, ei ollut sysipimeää. Ja tuttu reitti, karttaplotteri tukena, hyvin matka sujui.

Haneli vielä hauet suolisti, otslampun valossa, tietty, Niipä tänään vieraat saivat lähtiäisateriaksi tuoretta uunihaukea kanttarellikastikkeen ja paistettujen pottujen kera. Ei ne apetta moittineet.

Sen verran tuli sienipaineita, että Hanelin kanssa yhteistuumin, joskin erillään, haetaan sopivasti sieniä, niin, että Liisan hautajaisiin tulee kunnon kastikkeet. Hilppa ja Taina tekevät kumpikin omista suolasienivarannoistaan sienisalaattia. Niin saadaan menu Piskolan mallin mukaiseksi.

Että silleen. Huomenna mennään Mikkeliin kauppoihin. Ruokaa tosin on, että jääkaappi pursuaa; toivat vieraat sen verran. Varaamiemme lisänä oli tekemätön paikka puoliakaan syödä. Kun vielä sientä ja haukee pukkaa päälle, pakostakin säästyy. Onneksi on pitkät säilytysajat. Ja lihansyöjäihme Joni, kuten Anna ja Iiriskin, tulevat huomenna varastoja vajentamaan.