Pihatyöt jatkuivat säässä säädyllisessä. Ikiaikainen (per. v. 1956) rosegarden sai kyytiä. Kovin syvältä ei voinut Heguli kaivaa, jottei kaikki multa kulkeutuisi juurien mukana metsän siimekseen tehtyyn monttuun. Meille Hilpan kanssa jää siis melkoisesti hommaa, kun laania haravoidaan; on pikkukiviä poistettavaksi, juuria kiskottavaksi, leikattavaksi, riivittäväksi, nujerrettavaksi. Mutta olkoon, kyllä ne ajastaan häviämään saadaan.
Ja häviää joltinenkin määrä lupiineja myös, vaikka yksi viisaammasta päästä yritti naamioitua keitaaksi palmuineen. .
Verannan päätyyn pohjustettiin käytävä yläaitalle, liuskekivillä joskus päällystetään...
...samoin esivalmistettiin kasvulavojen paikka.
Istutusmontut kolmelle marjapensaalle ja Iiriksen nimikko-omenapuulle kaivettiin nekin valmiiksi.
Haneli ehti välillä nuoremmakseen puita pilkkomaan, virtaa tuntuu velloksella riittävän.
Multaa oli alun perin kasvulavoihin tarkoitus tuoda säkkitavarana, mutta, koska konheet ja lautta joutavat paikalla olemaan, päätin tilata kuorman istutusmultaa. 16 mottia sitä tulee, muutaman satasen maksaa, mutta maksaa myös vaivan. Hegulilla on taas huomenna muut kujeet, samoin maanantaina. Viimeinen rysäyksen poikanen tehdään tiistaina, siis multa saareen, sopiviin paikkoihin levitys, kaluston pois kuljetus. Sen jälkeen kun tulis parahultainen sade, niin voisi nurmen kylvää.
Siinä mielessä poijaat on reiluja, että lupasivat kaluston (2 traktoria, telakone ja lautta) sopuhintaan lojumaan saaressa tyhjän panttina tiistaihin asti. Laskutus vain kahdeksalta tunnilta päivässä, lauanataina tietysti 150 prosenttisia, sunnuntaina kaks satasia. No jaa, ens viikolla näkee, mitä ne laskuttaa.
Pöhelikön alta paljastui muistissa olleet, mutta piilossa lymyilleet kivet. Niitten juurille on tarkoitus jotain istutuksia laitella, helppohoitoisia, ja sellaisia, mitkä eivät takuuvarmasti leviä, kuin aseella uhaten. Eikä ole tarkoitus uhata!
Päivän päätteeksi pääsi isäntäkin kuviin, kun siirryttiin tositoimiin.
Huomenna aamusta pitänee Hilpan kanssa nurmipohjaa haravoida ja tasailla, vaikka kyllä Heguli jo konheineen lapiomiehen työt on tehnyt. Iltapäivällä, kun rinne alkaa olla tuskallisen kuuma, sörnäytän Leinosen Sahan rantaan hakemaan tilatun puuhivakan. Ettei pääsis hommat loppumaan.
Hanelilla oli mukanaan ajokoiransa Pimu. Sai tänään laillisesti olla irti, harjoitusmielessä, tulevaa jäniskautta silmällä pitäen. Ei viitsinyt Pimu metsään lähteä, minkä aamutuimaan pienen lenkin teki. Otti enemmänkin työnjohdollista vastuuta. Muuten, taitaa Haneli kuitenkin vanheta; tänään alkoi sorsastus, eikä mies puolilta päivin kaislikossa kahlaillut. Ei ollut edes haulikkoa matkassa. Tietääkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti