"Sinulle myös Pertti. Kuinkas nukuit?"
"Kiitos, kohtalaisesti. Minkä sateen ropina välillä valvotti."
"Sama juttu. Eikä loppua ole nähtävissä, meinaan sateesta. Ota kuule kahvia Pertti."
"Kiitos, kiitos, olet jo ehtinyt keittämään."
"Joo, äsken kissautin. Mitä sitä tänään tekis, kun ulos ei oo halua mennä?"
"Ajattelin, Pertti, että kirjoitan jotakin bloggeriin, sitten luen."
"Kuulostaa hyvältä idealta. Ja Kun Hilppa ja Hilppa ovat saaneet ruoan tehtyä, syödään."
"Jep, sitten kone tiskaa astiat, mikä jälkeen pitää ruveta kyttäämään sopivaa rakoa yli menoon, vai mitä Pertti?"
"Totta puhut, kuomani Pertti. Mutta kyllä jäi melko ohueksi tämän viikon lopun saalis ja liikunta!"
"Niinpä. Mutta ei aina voi voittaa. 'Tähän on tyytyminen', sanoi Luukon Anekin muinoin vedettyään kolme kertaa peräkkäin vesiperän nuotalla."
"Näin on Pertti. Onneksi tullaan reilun puolentoista viikon kuluttua tänne kahdeksi viikoksi!"
"Se on hienoa, odotan innolla. Puolukathan ei oo mihinkään kadonneet, suppissaika parhaimmillaan näillä maisemilla, muitakin sieniä syötäväksi."
"Näin on! Jospa veljeni Hannu ja Hannu vaikka vetävät pohjanuottaa, niin päästään muikkuja savustamaan."
"Kyllä ne varmaan vetää. Voi olla, että mennään niitten kanssa uistelemaankin, kun ne osaa homman."
"Kyllä varmasti Pertti. Voi olla, että silloin on jo pakkasöitä, onha joskus ensilumikin näyttäytynyt."
"Tosiaan, saattaa olla monenlaista ilmaa ja keliä. Mutta ei muulla väliä, kun ei koko ajan satais. Ei kylmä ja tuuli haittaa, vai mitä Pertti?"
"Ei niin, täräyttää Ylä-Lapin välihousut ja Papan perintö-toppiksen päälle, kyllä tarkenee! Mutta eiköhän heittäydytä sohvalle koko vartalon nojalle lukemaa Pertti?"
Syysilta laiturilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti