Jos sitä taas pitkästä aikaa kirjottelis jotakin, on ollu välillä kiireitä, välillä ei.
Aluksi tuli mieleen tuo kiire, ikuinen
riesa ihmiskunnalle. Kun aamulla puoli yhdeksän maissa ajoin kotoa Lahteen (matkaa
8 k, tai oikeastaan 6 km osuudella 2-kaistaista Hämeenlinnantietä), oli liikenne keskivertoa tiheyttä. Voimassa 70
km:n rajoitus, kuudet liikennevalot ja Oululaisen mäessä, jo 60 km:n alueella,
yksi peltipoliisi. Riippuen kellonajasta, viikonpäistä, etc., joutuu matkalla
pysähtymään 1-3 valoissa, harvoin pääsee ”aallossa” läpi. No, seurasin - taas
kerran - kolmen auton toimintaa. Kaksi oli jo edelläni, yksi ohitti minut
vasenta kaistaa. Ne olivat päättäneet yrittää voittaa minuutin (minkä verran
yksien valojen vaihtuminen kestää) elämässään. Pystyin koko matkan niiden
liikkeet näkemään; kaski vaihoi kaistaa 7 kertaa, yksi 11 kertaa. Itse ajoin
oikeaa kaistaa koko matkan. Lähtötilanne: olimme 50 m:n etäisyydellä
toisistamme. Lopputilanne: Mytäjäisten risteyksen valoissa yksi ”kaistapäistä”
oli neljän-viiden auton verran edellä samalla kaistalla, yksi hieman edelläni vasemmalla
kaistalla, ja yksi muutan autonmitan takanani vasemmalla kaistalla. Jokunen
melko törkeäkin (lue vaarallinen) pieneen väliin tuppautuminen, saatikka aivan
toisen ”persiissä” ajaminen oli tapahtunut, jotta näin hyvä tulos oli
saavutettu. Ynnä mitähän nämä kuskit (kaikki miehiä, nähdäkseni 40+/-, autoista
yksi ylempää. kaksi alempaa keskiluokkaa) olisivat sillä mahdollisesti voittamallaan minuutilla aikoneet tehdä? Tuskin sillä ihmeitä aikaan olisi saatu, mielihyvää ehkä?
Eipä silti, en välillä ole itsekkään mikään rauhallinen
unelmakuski, kuten minut tarpeeksi hyvin tuntevat, ts. kyydistäni
nauttimaan päässeet, hyvin tietävät. Kyllä niska punaisena on tullut
monesti sörnäyteltyä. Mutta lähinnä minä hermostun liikenteen
sujumattomuudesta, huomattavasti alle tienopeutta ajavista, etc. Yritän tätä puoltani
parantaa, koska eihän tuollaisilla asioille mitään mahda.
Olen ollut huomaavani ettei Lahdessa ole totuttu viime
vuosina todella hurjasti lisääntyneen liikenteen mukanaan tuomiin ruuhkiin.
Esim. Helsingissä, kuten varmaan kaikissa suuremmissa kaupungeissa, on tien
päällä oltava joustavia, toisia huomioon ottavia, jotta liikenne ylipäätään
jollain lailla toimisi. ”Kirkolla” saa tilaa kaistan vaihtoon, kunhan vain
laittaa vilkun päälle. Täällä taas ei lupaa kysytä eikä anneta. Lievää
kulttuurieroa, oletan.
Sitten ihan muuhun asiaan. Eilen tuli - jostain syystä –
mieleeni vuoden-parin takainen juttu, missä joku tiedemies oli esittänyt
ajatuksen, ettei mitään keksimistä tai kehittämistä koskevia apurahoja pitäisi
myöntää, koska maailma on valmis, kaikki on jo keksitty. Asia jäi vaivaamaan,
siis kaivoin webistä tietoa. Ei se ihan
noin raju väite ollut, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Taloussanomat siitä
uutisoi 31.12.2010 (siis vuoden lopun, ei maailman lopun uutinen). Väitteen on
kuitenkin esittänyt kanadalainen Brittiläisen Columbian yliopiston
taloustieteen professori James Brander. Ajatelkaapa, jos ihmiskunta olisi aina
ollut tuota mieltä! Asuisimme varmasti vielä luolissa ja havumajoissa, sillä
nuija ja keihäs olivat jo olemassa.
Hyvää alkavaa viikonloppua mahdollisille lukijoille.
Velipuolikuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti