JUHLAN JÄLKEEN ON PUOTASÄÄ, OSITTAIN

  Vaihteleva, mutta melko lämmin sää, on ollut juhlan jälkeisenä päivänä. Yhdet häät ja yhdet ristiäiset eilen Elomaan talolla Mikkelissä sujuivat mukavissa merkeissä. Vieraita oli ehkä kolmekymmentä, suurin osa tosin tuttuja. Vieraista vieraimmat olivat pappi ja kanttori. Emmasta tuli vaimo ja Juvonen, Jonista ukkomies, lapsesta Nelli, juhlaväesta kylläisiä. Joten kaikki lienevät tyytyväisiä. 

  Aamulla käytiin Jonin, joka ei ole se Joni, josta tuli ukkomies, sillä tämä Joni on ollut ukkomies 14 vuotta ja muutaman päivän, kanssa laskemassa pari muikkuverkkoa. Kolmen maissa haettiin ne pois. Kokonaiset kolme muikkua oli saaliin koko. Iiris otti ne pois verkosta, Joni puhkaisi, Hilppa paistoi, Iiris söi. Varsinainen kolmen muikun lyhyt matka järvestä mahaan. 

Kuva by Joni.

  Alla ansiokas päämuikustaja, joka onnistui löytämään kolme muikkua keskeltä selkää! Laskiessa meinasi ripotella, nostaessa paistoi arska.

Kuvista 1. by Joni, 2. by Anna.

  

  Iiriksellä on muuten ollut tienestipäivä! Kun lähdettiin verkoille, hän kysyi, että kuinka paljon maksat, jos irrotan muikut verkoista? Visainen kysymys. Pohdin äkkiä asiaa kaikilta puolilta. Lopulta lupasin 10 senttiä/kpl. Ajattelin, että vaikka mujeita tulee köytenä, ei Iiris ehdi sataa enempää irti rapsia. No, kolme vain tuli, mutta lupasin saman 10 senttiä/kpl, jos hän ne kaikki syö. 

  Kun verkkoja aloin nostaa, sanoin Iirikselle, että saat euron, jos kierrät kohonarun pöntön ympärille. Aika reilusti lupasin. Tyttö tietysti suostui. 

Kuvakaappaus Annan ottamasta videosta.

  Kieputti Iiris loppupään kohonarunkin. Mutta siitä hän ei tienannut kuin 50 senttiä. 60 meriä narua tyttö kieputti: 1,50 €/ 60 m = 2,5 senttiä/metri. En tiedä työehtosopimuksen määrittämää hintaa, mutta lienee sopiva lapsityövoimalle. 

  Lisäksi tuli rahallista hyötyä Jonilta. Tämä lupasi maksaa 50 senttiä saunan lämmityksen avustamisesta. Iiris siis tienasi minulta 2.10 € ja Jonilta 0.50 €. Mitähän tekemistä. ja millä hinnalla, tyttö huomenna keksii?

  On sitä muutakin puuhattu kuin ryöstökalastettu. Trampalla on ollut toimintaa...

...samoin trapetsilla.

  Suklaakeksiä on maisteltu kahvipöydässä...

...ja perään hassuteltu. Kuva by Anna.

  Päivällä syötiin kuhaa. Edellä mainittu muikkujen mestaripyytäjä kun nääs sattui joku päivä sitten veneeseen, jossa kuha oli rököllään. Kala maistui kaikille. 

  Joni ja palkattu assistentti lämmittivät saunan. Minä keskeytin kirjoittamisen, kävin ensimmäisenä kylvyssä. Hilppa tuli pian perässä. Kun minä olin valmis, menivät Anna ja lapset saunaan. Nyt Hilppa tuli ylös Liisan kanssa, Joni lähti löylyhuoneeseen. Mikäli en väärin arvaa, kuluu tovi, ennen kuin Anna ja Joni saavat Iiriksen uimakierteen katkaistua. 

  Huomenna on ilmeisesti samankaltainen sää kuin tänään. Eli mitään pitkäkestoista reissua ei kannata suunnitella. Lähimaisemissa keksitään puuhaa jos toistakin. Mutta ei laiteta verkkoja järveen. Muikkukantaa ei saa ylikuormittaa. 

POLVI TUTKITTU ja sen sellaista

  Ensimmäinen yö Hollolassa sitten 10. toukokuuta takana. Nukutti se sielläkin. Reilun vuorokauden reissun pääanteja olivat:

  -auton ilmastonti toimii, eikä maksanut paljon, tai makso se, mutta toimii

  -äiti-Elina ollaan tavattu, sama meno, sama olotila 100-vuotiaalla

  -polvi on tutkittu, käännelty neljässä asennossa kuuteentoista kertaan, venytetty, väännetty, koputeltu, tunnusteltu, kävelytetty normaalisti, kantapäillä, varpaillaan, kyselty, tultu siihen tulokseen, että ei syytä olla huolissaan, vanhemmiten lumpiot alkava hakeat paikkaansa, mutta jos pahenee, ärtyy, turpoaa, niin heti yhteyttä, ja kyllä, kyllä tulehduskipulääkettä voi napsia, mutta kuureina, ei päntiönään

  -uusi hattu on ostettu Tokmannilta. Laatutietoisuudessani en karderobiani kartuta kuin Tokmannilta ja Lidlistä, joskus heikkona hetkenä H&M:lta. Taas sattui heräteeksi arvokas kotsa. Hilppa sanoi, että eihän sun oo pakko kertoa kenellekkään hintaa, arveli kai kateutta synnyttävän, mutta rehtinä puliveivarina kerron. Hatun hinta oli 3,95 €. Se pisti hymyilemään. Kassalla vasta hymy kunnolla repesi. Hatussa oli  70 prossan alennus, joten maksettavaa jäi 1,18 €!

  Ei hattu mikään Porg pie ole, mutta sellaisena minä sitä aioin kantaa. 

  Tuossa olivat tärkeimmät annit.

  No, mitäs saaressa oli 30 tunnin aikana tapahtunut?

  -vettä oli satanut lähes 10 milliä, hyvä 

  -ritarinkannus oli alkanut kukkimaan, vaikka vartta ei vielä ollut kuin 2,5 metriä

  Siinä tärkeimmät, eli hyvin olivat asiat. 

  Huomenna mennään Mikkeliin häihin. Häihin, jotka korona siirsi kahdella vuodella. Nyt päästään samoissa kekkereissa myös kastetilaisuus pitämään. Hyvää säätä toivotaan. 

  Perhe Tiilikainen tulee myös häihin/kastetilaisuuteen, sieltä tänne saareen. Muutaman päivän ainakin ovat tällä kertaa. Sunnuntaiksi, ja maanantaiksi iltapäivään saakka, povataan poutaa, sitten muuttuu sateiseksi. Täytyy sen mukaan tekemisiä pohtia. Hyvää sade tekee, jos sitä tulee. Hienosti todettu, eikö? Koska ei sade hyvää tee, jos sitä ei tule. Tai tekee, jos vettä ei kasvusto, luonto, kaipaa. Nyt meni liian monimutkaiseksi. Anti olla. Lähden trimmaamaan parran. Pukukin tuli kaivettua naftaliinista, joten häihin lähtee huomenna stylee jäbä. Tuo "stylee" juolahti mieleeni, kun pohdin, millaisen jäbän kertoisin huomenna häihin lähtevän. Muistelen, että 1960-luvulla sanaa Mikkeli-Anttola sektorilla käytettiin. Mr. Google ei kyllä asiaan suomenkielistä varmistusta suonut. Mutta niin tai näin, ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan. Sillä wannabe Pork pie-hattu kruuna kokonaisuuden. 

KUHATAIKA MURTUI RYSKYEN

  Kuhataika murtui eilen. Kunnolla. On nimittäin käynyt niin, että aina kun minä olen ollut veneessä, on kuhasaalis ollut olematon; yhdetön, tai korkeintaan kahden kuhan kokoinen. Ihme, että Haneli edes viitsii  minua mukaan pyytää! No, pyysi kuitenkin. Iltapäivällä eilen, yllättäen, ilman varoitusta. Onneksi pyysi, kuhaa pyytämään. Minä tietysti lupauduin matkaan, pyyteettömästi, kuhaa pyytämään. Vaikka ei kuhaa pyytämällä pyydetä. Tarina alkaa nyt.

  Kuuden korvissa kurvasi Haneli Saarelan laituriin. Iltapäivän navakka tuuli oli hieman laantunut, arska paisteli, hyppäsin iloisin mielin paattiin. 

  Kun Lietvedelle kipparin sopivaksi katsomalle paikalle päästiin, alkoi hän laittamaan siimoja veteen: Plaanareihin viisi vapaa puolelleen...

...takiloihin muutama lisää.

  Minun osuuteni oli seurata katseella. Joskus aiemmin jouduin sentään ohjaamaan paattia, kun Haneli touhusi. Nyt, kun veneessä on automaattiohjaus, hoituu kaikki yhdeltä mieheltä. Minä siis nautin elosta.

  Tuskin olivat kaikki vavat pyytämässä, kun kahteen iski kala. Kuhia olivat. 

  Tunnin uistelun jälkeen alkoi Suur-Saimaalta nousta synkkää pilveä, tuuli yltyi. Pian satoi ravakasti, aallot olivat lie metrisiä. Minulla ei tietysti hätää katon alla ollut, kipparilla riitti silmanäpilkettä, kun automaattiohjaus ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti kovaan sivupuhuriin. 

  Tilanteesta onneksi selvittiin ilman isoa siimasoppaa.

  Yhdeksältä oli sade ohi, tuuli alkoi laantua. Ja kohta alkoi kalaa nousemaan. Parhaillaan oli tietyn "kutupatin" kohdalla neljä yhtäaikaa kiinni.

  

  Kokoaikaista puuhaa on uistelu tuossa muodossa. Haneli ei ehtinyt juuri istumaan. Monesti plaanarin vapaan tarttunut kala otti mukaansa siima tai pari vierestään, joten vapoja joutui aina kelamaan sisään, laittamaan takaisin. Itse asiassa ei montaa hetkeä ollut niin, että kaikki vavat olisivat olleet pyynnissä yhtäaikaa.

 

  Hieno ilta siitä tuli. Sateen jälkeen maisemat olivat komeita.

  

  Yhdentoista tienoilla alettiin kelta vapoja pois. Vielä plaanareista löytyi kolme kuhaa, sillä kuha ei aina laukaise siimaa irti plaanarin vaijerista. 

  Laskuissa oltiin menty jo sekaisin, mutta kun Saarelan rantaan päästiin, suoritettiin tarkastus. Retken saldoksi tuli 14 kuhaa, yksi ahven, yksi karkuutettu hauki, yksi karkuutettu tuntematon, ja yksi pois laskettu hauki. Tässä kuhat odottamassa suolistusta. 

 

  Haneli kaikki kuhat ja ahvenen yöllä suolisti. Häneltä homma käy kuin leikki. Minä olisin nujunnut touhussa kauan. 

  Meille otin neljä kuhaa ja ahvenen. Ne viettivät yön jäissä. Aamulla Hilppa, meidän fileerausspesialisti, teki niistä fileitä pakkaseen. 

 

  Ylellistä on elämä. Minä sain kelata 14 kuhaa ylös vedestä. Tai ainakin Hanelin haaviin saakka. Näin pääsee kehumaan mies, jolla ei ollut mitään osaa, ei arpaa, hyvään kalansaaliiseen!

  Kuhien painot olivat muuten näppäsestä kilosta liki kolmikiloiseen. Keskipaino lienee reilut puolitoista kiloa. Haneli ne myös tilastoi, itselleen. Hän mittasi, minä kirjasin. Lyhin oli 46-senttinen, pisin 69. Alamitta on 42 sm. 

  Olenko joskus tullut maininneeksi, että olen ollut onnekas? Onnekas kaiken sen suhteen, miten asiat ovat sujuvat Anttolassa, Puumalassakin, jos niikseen tulee. Olen kai, joten en nyt mainitse. 

SADETTA ODOTELLAAN

  Sadetta taas odotellaan. Sama tahti näyttää jatkuvan kuin edellisinä kesinä: ennustetut sateet joko kiertävät tienoon, tai sitten niitä ei tule lain edes lähistölle. Saisi nimittäin sataa. Kyllä me jotenkin pärjätään, vaikka ei vettä tulisikaan. Järvessä sitä kyllä riittää, ja määräaikaisen sopimuksen takaamalla sähkön hinnalla sitä kestää takapuoli pumpata viljelyksille. Mutta ei se ole sama asia kuin taivaalta tuleva parahultainen, hiljalleen tuntitolkulla lempeästi maahan lankeava sade. Puhumattakaan sienistä ja marjoista. 

  Tänään piti siis sataa. Aamupäivällä. Sitten muuttui ennuste: iltapäivällä sadetta ja ukkosta. Ei näkynyt, ei kuulunut. Aurinkokin alkoi paistaa iltapäivään saakka taivaalla roikkuneen pilviverhon kaikottua. En ryhdy enempää asiaa vatkaamaan, sillä ainakin viime kesänä sitä tuli tehtyä liian kanssa.

  Koska en enempää sateettomuutta vatkaa, toistan itseäni muuten. Laitan jonkun kuvan. Malvat ilmestyivät pirtin länsipuolen ikkunan alla olevaan penkkiin parissa päivässä. No, ainakin malvan kukat. Mukavasti ne antavat ilmettä keltavoittoiseen kasvustoon, jonka keltaisuutta päivänkakkarat hieman virkistävät.

  Ei tietysti sade tule ensimmäisenä toiveisiin, kun näitä näkymiä katselee.

  Mukavasti ilta-aurinko värittää navetan muuria.

 

  Siitä asiaan seuraavan. Huomenna ajatteli aloittaa navetan muurin sisäpuolen siistimisen. Se on ollut hoitamatta vuosikausia. Siellä kasvaa pitkää ruohoa sekä vaahteraa, haapaa ja pihlajaa. Ei tietysti tukki-, eikä edes propsipuun veroista, sillä olen ajoittain taimet vesonut. 

  Muurin sisälle on sijoitettu komposti ja sekajäteastia.  Keskellä on 200 litran tynnöri, jossa poltan roskia ja mm. lupiinien kukintoja. Ehkä ensi keväänä jaksan kuokkia loputkin lupiinit pois. 

  Myös turhaa roipetta on muurin sisään kertynyt. Nyt on tarkoitus siistiä alue, pitää se jatkossa siistinä. 

  Aasinsillat ovat mukavia. Pääsen näet lupiineista metsänätkelmiin sujuvasti. Kun viikko sitten kävin talon takaa kiskomassa lupiinin kukinnot pois, alkoi rinteeseen heti ilmestyä luonnonvaraisia kasveja kukkimaan. On päivänkakkaraa, on hiirenvirnaa, on metsänätkelmää. Viimeksi mainittua on ilmaantunut suuria määriä, muuallekin kuin tuohon rinteeseen. Samoin on keltakukkaista niittynätkelmää ilmestynyt rannalle. Kasvusto muuttuu. Joka vuosi tulee yllätyksiä. Kasvit hakevat paikkansa, viihtyvät aikansa, antavat tilaa seuraaville. Kunpa niin tulisi olemaan vielä tulevina vuosikymmeninä, -satoina ja -tuhansina. 

ASIAT HYVIN, MUTTA...

  Kesä on parhaimmillaan, omat asiat suhtalaisen hyvin, mutta ei aina jaksa mieli mettä keittää. Kun päivittäin kuulee ja näkee tietoja venäläisten iskuista siviilikohteisiin Ukrainassa, tietysti myös sodan tavallisimmista kauhuista, niin vakavaksi vetää. Putin ukkokööreineen tietysti kaiken pahan alku ja juuri on. 

  Asia on niinkin, että a) sotaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta, b) rauhanneuvotteluihin tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Kohta a) on toteutunut, onneksi, ainakin vielä, pienimmällä osallistujamäärällä. Kohta b) ei pelaa millään osallistujamäärällä. Luulen, että edessä on pitkä sota. 

  Ei myöskään naurata inflaation laukkaus. Ruoan, energian ja polttoaineiden hinnannousu alkaa kurittaa yhä isompaa osaa kansasta. Työttömät, pienellä eläkkeellä kituuttavat, monet muut jo köyhyyden rajoilla eläneet ovat pian nälkäisiä, syksyn ja talven tullen myös viluisia. Syyllistä etsivä voi kääntää katseensa tässäkin asiassa itään. 

  Kuten alussa totesin, niin omat asiat ovat melko hyvällä mallilla. Minkä nyt polvi vihoittelee eikä autossa pelaa ilmastointi. Melko mitättömiä vaivoja laajemmin tutkaillen. On vaimo, on tytär perheineen, on jokusia ystäviä. On paikka, missä viettää rauhallista aikaa vähän loitommalla maailman pahuudesta. 

  Rahatkin elämiseen ovat vielä riittäneet, vaikka eivät tulot kummoisia ole. On jopa varaa joskus hieman "törsätä", kun perään vetää pitkän jakson mallilla "vain pakolliset". Se on tosin sanottava, että kyllä kesäkausi ja hintojen nousu ovat alkaneet nakertaa sukanvartta. 

  Sitten on vielä tuo Nato-juttu. Ensin Suomi ja Ruotsi hakevat Naton jäseniksi, kansa iloitsee. Sitten Turkki lyö kapuloita rattaisiin, kansa vihastuu. Yllättäen Turkki, Ruotsi ja Suomi allekirjoittavat yhteisen asiakirjan, ja Turkki ilmoittaa tukevansa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä, presidentti ja ulkoministeri kertovat, että Suomen ei tarvitse muuttaa käytäntöään, eikä lainsäädäntöä tarvitse muuttaa, kansa riemuitsee, onnittelee itseään kaksin käsin. Vain pari päivää kuluu, kun Turkki ilmoittaa että ei Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys ole selvä, vaan Ruotsin ja Suomen on muutettava lainsäädäntöään saadakseen Turkin ratifioinnin, kansa on pää pyörällä. Aika farssi tuntuu koko juttu olevan. No, ei tämä Nato-asia minua itsessään surullisuuttani lisää. Minkä nyt rauhanmiestä sotakoneistoon liittyminen vähän harmittaa, mutta tilanteen ymmärrän. Mutta kun asian etenemistä seuraa, niin tuntuu kuin katseli Ylen sarjaa "Pysäyttäkää Nyqvist". Ei niin, että kukaan olisi toiminut kuten Nyqvist, tai muutkaan tuon ihan hauskan sarjan henkilöt. Jotenkin vaan tulee mieleen yhtymäkohtia, kun kuuntelee niin kansalaisten kuin asiantuntijoidenkin pikaisia ja monesti harkitsemattomia kommentteja kulloiseenkin tilanteeseen. 

  Saunan päälle tuli tällaisia mieleen, tällaisia kirjoitin. Ehkä huomenna on valoisampi päivä. Lämpimämpi ei tarvitse olla. 

  Loppuun joskus synkältä tuntuvan maailmani pari valopilkkua:

MINILOMA JA HANHENMARSSIA

  Perhe Tiilikainen poistui eilen Lahteen Jonin äidin mökille. Tai Hollolassahan Arkiomaajärvi on, ihan Lahden kyljessä kuitenkin. Saarelaan palasi rauha ja hiljaisuus, loppui äkson. Melko yksitoikkoiselta tuntui eilinen sen jälkeen kun vein Tiilikaiset autolleen. Kaikkeen tottuu. Tänään on ollut jo vähintään kaksitoikkoista. Toikkoisuuden muutokseen on vaikuttanut miniloma (n. 5 tuntia). Miniloma aloitettiin käymällä Hauhalan Hanhifarmin avoimien ovien päivillä. Paikka sijaitsee lähes synnyinkotini naapurissa, matkaa vain pari kilometriä. Toki olin farmilla käynyt, tilan läpi menevää tietä satoja kertoja ajanut, mutta talon pihalla olin käynyt viimeeksi joskus 1950-luvulla. Niinpä oli korkea aika. Kymmeneltä alkaneille päiville ilmaantui heti runsaasti kävijöitä. Suurin osa lienee kesäasukkaita tai kauempaa tulleita, sillä tuttua naamaa oli vaikea bongata. No, paikalliset ovat varmaan jo kahden aiemman a.o.p:n aikaan farmilla käyneet. 

  Ensimmäinen esittelykierros, joka alkoi pienellä historiaa selvittävällä puheella, starttasi 10:15. Hetki seurattiin kierrosta. Nähtiin hanhenmarssia sananmukaisesti. 

  Koska meillä matka jatkui Mikkeliin, lujahdettiin ryhmästä. Suunnilleen tuttua meille oli paikan toiminta. Palattiin pihapiiriin, ostettiin hanhipateeta. Klo. 11:00 piti alkaa hanhiburgereiden myynti. Kaukaa viisaina oltiin ensimmäisinä jonossa, ja saatiin burgerit hieman etuajassa. 

Ihan kelvollinen ateria, jonka turvin jaksettiin usmuuttaa Mikkeliin ilmastoimattomalla autolla. 

  Voin muuten vakuuttaa, että ensi viikon loppupuolella ilma kylmenee; ilmastointi tulee kuntoon torstaina!

  Kaupunkiin siis posoteltiin ikkunat levällään. Loma jatkui Minnan Torikahvilassa kahvin ja pullan merkeissä. Itse asiassa loma olikin sitten vietetty, sillä torilta S-Markettiin ostamaan Marskin arinaleipää ja mäntysuopaa palana. Sitten Lidliin, kaksi kylmälaukullista ja yksi iso kassillinen lämpimämpää mukaan, takaisin Anttolaan. 

  Lomatunnelmissa poikettiin vielä Anttolan Salesta jäätelöt. Kyllä loma on loma, lyhyempikin. Ja kun oltiin alkuun päästy, niin annettiin mennä vaan: Iltapalaksi vetäistiin tuoretta Marskia ja Lidlin uutuutta, oliivi-juustoleipää, sekä hanhipateeta. Huomenna ollaan askeettisemmin.

  Huomenna askeettisesti pestään mattoja. Tai Hilppa pesee, minä ole assistenttina. Mattoja tulee työn alle useita, on Hollolasta, on täältä. Hyvät matonkuivatusilmat vielä onneksi jatkuvat. Kiitos siitä minulle, sillä ilmastointia ei ole vielä korjattu. 

  Ensi viikolla on edessä käynti Hollolassa. Ihan aiotaan olla peräti yksi yö kotona. Ensimmäinen sitten tänne toukokuun alussa rantautumisen. 

  Torstaina on se ilmastointikorjaus (siitä taisin jo ohimennen mainita), perjantaina on minulla aika lääkärille (10:30). Vasemman polven takia ajan varasin. Se ei ole pari, kolme viikkoa sitten tapahtuneen "pamauksen" jälkeen tointunut. Jotakin on pois paikoiltaan. Kun on jatkuvasti liikkeessä, niin vielä jotenkin pärjää, mutta annas olla, kun hetkeksikin istahtaa, saatikka pidempää jalkojaan lepuuttaa, niin johan taas rutisee ja ruskaa. Ja sattuu vietävästi. Maalikkodiagnoosini on, että jotkut osaset silloin liikkuvat, joko paikoilleen, tai pois paikoiltaan. 

  Tuskin käynti lääkärissä asiaa korjaa, mutta ehkä vika löytyy. Eli luulen, että kuvaukseen joudun. Eikä siinä kuvauksessa selfiellä pärjää. 

  Kuvauksesta kuvaukseen. Laitan loppuun muutamia otoksia Saarelan pihalta. Alkuillasta napattuja, taitaa olla joku iltapäivältä. Tai ei kuitenkaan, mutta väliäkö sillä?

  Kesä kukoistaa, enkä minä jaksa koskaan olla ihailematta rantapolun varren saniaismerta.

BIITSIPÄIVÄ

  Helle on hellinyt, helläihoisia polttanut viime aikoina. Jussista asti on viilennys ollut päällä. Tänään oli hieman inhimillisempää; aamupäivällä vain parikymmentä astetta. Foreca povasi pientä pisarointia, salamaakin oli ikoneissa. Ennuste kuitenkin muuttui sateettomaksi, joten kymmenen korvilla lähdettiin ajelemaan kohti Pistohiekkaa.

Kuva by Joni:

Kuva by Peppe:

  Melko pilvistä oli Pistiksellä, mutta me urheasti talsittiin hiekalle. Kuva by Peppe:

  Uimassa eivät muut kuin Iiris vielä käyneet. Liisa sentään uskaltautui varpaitaan liottamaan. Taustalla lähestyy Joni. Arvatkaa mistä? Vinkki: Paikalle ei ole vielä tehty huusseja. Kuva by Hilppa.

Minä tähystelin, että onko se vene vielä paikallaan? Kuva by Hilppa:

  Olihan se, tuo pienempi. Kuva by Peppe:

  Puolenpäivän jälkeen vietiin kamat veneelle, lampsittiin Pistohiekka Resortiin syömään. Ilmeisesti opettelua on hieman paikan pito, sillä Jussin helteen tuoma ihmispaljous pääsi yllättämään. Monet tuotteet olivat lopussa, jäätelöäkään ei yhden yhtä puikkoa löytynyt. Listalta löytyi kuitenkin kaikille sopiva annos, ja kahvin kera kakkuakin oli jälkiruoaksi. 

  Isokäsi Iiris hamuaa jäätelöä jota ei ole. Kuva by Joni:

  Peppe miettii, ottaisko palan juustokakkua espresson kanssa. Kuva by Joni:

  Kun aterian jälkeen haettiin tavarat veneeltä, palattiin rannalle, paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Nyt passasi muidenkin lähteä pulikoimaan.

Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

  Hiekka oli polttavaa. Pikku-Liisa joutui nostelemaan jalkojaan tiuhaan tahtiin. Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

  Joni ja Liisa kävivät välillä harjoittelemassa käpyjenpäälläkävelyä. Kuva by Peppe:

Kuva by Peppe:

  Neljän maissa lähdettiin veneelle, nokka kohti Saarelaa. Liisa katseli ennen lähtöä haikeana maisemia sillä mielellä, että tänne tullaan joskus vielä uudestaan. 

Kuva by Joni:

  Uinnin ja miettimisen jäljiltä uupunut Liisa nukahti Annan syliin samalla hetkellä, kun Yamaha pärähti käyntiin. Kuva by Joni:

  Nyt ollaan toivuttu matkasta. Osa porukaa on jo saunonut. Minä odottelen vuoroani ja viimeistelen tämän kuvakirjan, laitan vipeltämään bittiavaruuteen.