Ollaan oltu Hollolassa lähes viikko. Viime keskiviikkona tultiin, huomenna lähdetään taas saareen. Viimeiselle matkalle. Ei tietysti, ainakin toivottavasti, sanonnan synkässä tarkoituksessa. Viimeinen käynti tälle syksylle lienee elämänläheisempi ilmaus.
Meissä molemmissa on ollut lievä flunssa. Minulla se alkoi jo saaressa, Hilpalla loppuviikosta täällä kotona. Kohdallani tauti on jo takana, Hilpallakin voiton puolella.
Lahdessa avattiin viimeviikon keskiviikkona IKEA. Me päätettiin käydä tutustumassa. Avajaispäivänä ei tohdittu lähteä, arvattiin olevan tungosta. Torstaina päivällä tarjottiin itseämme. Käännyttiin takaisin, kymmenien metrien jono ulkopuolella.
Perjantai uusi yritys. Sama juttu. Viikonloppu jätettiin suosiolla väliin. Tänään sitten onnistui. Ihmisiä oli tosin yhä aika lailla. Lahden Ikea on pienempi versio vaikkapa Vantaan Ikeasta. Tila on paljon pienempi, tavaraa ei ole läheskään yhtä paljon esitteillä, ja käytävät ovat aika ahtaita, joten ymmärtää hyvin, että eivät ole alkuryntäysten aikana voineet laskea kaikkia halukkaita kerralla sisään. Olisi tullut melkoinen härdelli.
Näyttelytilat tuli läpi käveltyä melko nopeasti, sillä ei meillä mitään ostoksia mielessä ollut. Tai oli. Hilppa oli bongannut mainoksesta laventelipussit. Sellaiset, joita voi laittaa mm. vaatekaappiin antamaan hyvää tuoksua. Hän siis nappasi mukaansa kolme pussia, a. 0,99 €. Minä, ihan herätteenä, poimin kainaloon kaksi pitkää kenkälusikkaa, toisen kotiin, toisen saareen. Hintaa niilläkin oli 0,99 € kappale.
Kassan jälkeen juotiin vielä kahvit kanelipullalla. Automaatista, eli "kioskista" ne piti näpytellä ja maksaa, sitten tiskiltä hakea. Eivät olleet hinnankirossa! Hilpalle on Ikeafamily-appi, molempien pullakahvit kustansivat yhteensä 0,98 €.
Aamulla kävin Päksissä Kirurgian poliklinikalla leikkauksen jälkitarkastuksessa. Hoitaja kyseli ensin näkemystäni leikkauksen onnistumisesta jne. Lisäksi hän halusi tietää, miten olen polvea jumpannut, kuinka käy kävely, kuinka pitkiä matkoja pystyn kävelemään kerralla, kaikkea sellaista. Minä kerroin.
Sitten katsottiin röntgenkuvia leikatusta polvesta, ja hän selitti tarkemmin operaatiosta. Pöydällä oli nähtävillä polveen laitetut osat. Tai eivät tietysti olleet! Nehän ovat polvessa. Mutta oli samanlaiset. Hyvä, että tuli kunnon infoa, jo liki kolme kuukautta leikkauksen jälkeen.
Sitten hoitaja kertoi, mitä tulee jatkossa tehdä, ja mitä ei tule. Lopuksi hän tarkasti leikkausarven, kokeili polven taipumista jne. Kaikki tuntui olevan ok.
Lopuksi hoitaja tuumasi, että mitäs tässä muuta puhumaan. Kaikki on loistavasti. Jatka samalla tavalla. Hyvää syksyä vielä toivotteli. Minä vihellellen autolle dallasin.
Joopa joo. Huomenna siis saareen. Kotiin muutetaan 2. lokakuuta. Noin viiteen ja puoleen kuukauteen jää tänä vuonna mökkikausi. Siitäkin ollaan oltu muutama viikko kotona. Ensi keväänä uusin voimin, uusin polvin, uusin suunnitelmin saareen taas. Uudet suunnitelmat koskevat lähinnä kasvipuutarhaa. Laitetaan istutuslavoja uuteen uskoon, jätetään joitain lajeja pois, keskitytään niihin, jotka ovat parhaiten tuottaneet.
Toivottavasti ensi keväänä on maassa uusi hallitus, uudet tuulet. Toivottavasti sellainen hallitus, joka ei töni, kun pitäisi tukea. Joka ei luo ahdistavaa ilmapiiriä, vaan antaa happea hengittää helpommin. Saahan sitä toivoa.
Loppuun tällään pari kuvaa arkistoista. Ovat voineet ennekin jossain postauksissani olla. Mitäs siitä. Kuvista voivat ainakin 1960-luvun anttolalaiset tunnistella ihmisiä.
Tässä kylän nuorisoa kesäleirillä Korvensaaressa. Oliskohan 1963?
Toisessa varttuneempia paikallisia. Luultavasti Paajalansaaressa kulotuksen jälkeen otettu. Vuotta en tiedä, mutta 1960-lukua kuitenkin. Kummankaan kuvan ottaja ei myöskään ole tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti