TASAISTA ON

  Kinkusta on tullut kiusaus (kinkkukiusaus in facto), graavilohi on syöty, papinsilli myös, sienisalaatti on ehtynyt, juuresloota popsittu. Joulusta muistuttaa enää kuusi tällingissään. 

  Perhe Tiilikainen on ollut lauantaista asti koossa Espoossa, me ollaan vietty rauhoittumisen aikaa. Nyt on tosiaan joulun ruoat lopussa, joten vatsakin pääsee rauhoittumaan. Hilppa laittoi jopa eilen puolet maustekakusta pakkaseen. Yritän kaikella tarmollani olla kaivamatta olohuoneen senkistä konvehtirasiaa esiin. 

  Vaikka olen joka päivä ainakin jonkinlaisen lenkin tehnyt, on painoa kertynyt, makkaraa vyötärölle kiertynyt. On tullut aika palata normaaliin, saavuttaa parin viikon takainen elopaino jollain aikavälillä. 

  Tänään käytiin ottamassa talven ensikosketus järven jääpeitteeseen. Vesijärven viimaisella ja häkkäräisellä Enonselällä käytiin pieni lenkki dallaamassa. 

  Pakkanen oli lauhtunut aamun viidestätoista yhdeksään asteeseen, mutta viima oli selemmällä tosiaan aika pureva. Selittää ehkä pilkkihenkilöiden vähäisen määrän.

  Lunta jäällä on muutama sentti. Ei ole vielä kukaan latuja sinne tehnyt. Kysyin jään vahvuutta muutamalta pilkkiäijältä. "Yli 20, mutta alle 30 senttiä", oli vastaus. Moottorikelkan jälkiä näkyi tiuhassa olevan. Ainakin yhdet autonjäljet myös kulkivat kohti Enonsaarta. Ei ole vuosikausiin ollut näin hyvä jäätilanne tähän aikaan vuodesta. 

  Hyvä se on Anttolassa myös. Siellä on enemmän lunta, mutta on ollut myös kovemmt pakkaset. Jäitten puolesta päästään saareen kevättalvella kevyesti. Tai kevyesti ja kevyesti!? Riippuu siitä, kuinka paljon lunta luoja suo. Ja siitä, puskeeko vettä jäälle, kantaako kohva. No, eivät nuo ole esteitä, vaan totuttuja hidasteita. 

  Perhe Tiilikainen on nyt pysynyt terveenä. He tulevat uudeksi vuodeksi Hollolaan. Anna ja lapset kai jo torstaina, Joni perjantaina. Ensi viikolla vaihtuvatkin heillä roolit: Anna palaa duuniin, Joni jää puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Kesällä menee Liisa päiväkotiin, arki alkaa kulkea tutuissa uomissa.

  Tätä vuotta on niukasti tähteellä. Äkkiä meni 2021. Niin meni, ettei meinannut läyhkeessä koronaa huomata. Ei ennen kuin näin loppuvuodesta, kun Joni altistui. Kuulin myös eilen, että  seinänaapurissamme on ollut tartunta. Äiti ja kaksi pientä lasta siellä asuu. Nyt on karanteeni ohi. Eli läheltä, sekä fyysisesti, että lähipiirin näkökulmasta, on tauti hiponut. Luultavaa on, että se tulee vielä jossain muodossa podettua. Toivottavasti oireettomana, tai ainakin ilman sairaalatarvetta. 

  Hämärtymään taas rupeaa. Ei montaa kukonaskelta ole vielä päivä jatkunut. Mutta kunhan malttaa maaliskuuhun, niin alkaa olla tunnelmat toiset. Ja maltetaanhan me. Maltetaan, kun ei asioita voi muuttaa.

  Laitetaan loppuun vielä muutama kuva järveltä. 

Messilässä lasketellaan täyttä päätä.

Hilppa terhakkaan alkumatkasta...

...ja arktisen viiman koetteleman kotvan kuluttua.

TAULUJORINAA, eikäku....

  Joulutarinaa. Kuten Rautavaaran Tapsa muinoin lauloi, tämä tarina on tosi.  

  Olen aiemmin olen kertonut, että meillä vatsatauti jylläsi kunnolla. Kaikki sen potivat, paitsi Iiris. Eikä siinä vielä kaikki. Alkuviikosta Joni, toivuttuaan juuri vatsapöpöstä, sai kuulla, että hän oli tiistaina altistunut koronalle. Anna ja lapset olivat meillä, joten he eivät olleet mahdollisesti Jonin saamaan taudin vaikutuspiirissä olleet. 

  Jouluaatostamme tuli siis Joniton. Vaikka kahdesti rokotettuja altistuneita ei karanteeniin laiteta, niin ohjeiden mukaan Joni vältteli turhia kontakteja. Aika ankea aatto hänelle tuli. Yksin asunnossa, joka on huppuun peitellyssä talossa, ja jonka ikkunat on peitetty vanerilla. Onneksi on videopuhelut olemassa!

  Eilen oli Jonilla iltayhdeksältä koronatestissä. Tulos tuli aamulla. Negatiivinen! Anna ja Lapset lähtevät iltapäivällä kotiin. Saavat taas Aijan auton käyttöönsä, tulevat uudeksi vuodeksi tuomaan sen takaisin. 

  Hautausmailla käytiin jo aaton aattona.  Eilen Anna ja lapset poikkesivat Lahdessa Aija-mummin  luona. Sieltä jo Iiris soitti minulle. Kysyi, että onko lahjat jo tulleet? Hänelle oltiin kerrottu, että pukki ei koronan vuoksi pääse käymään. Kerroin, että joulu-ukko laittoi tekstarin, kohta ovat lahjat täällä. 

  Aatto sujui hieman haikeasti. Lapset olivat tietysti riemuissaan joulupukin tuomisista. 

  

  Joulupöytä oli lahjaseremonian jälkeen vuorossa. Perinteistä sapuskaa, hyvää oli. Varsinkin täytyy tähdentää, että erittäin hyvin ja huolella poimittuja sieniä oli sienisalaattiin päätynyt. No, ehkä lopputuotteen oivallisuudesta menee ripaus ansiota myös Hilpalle. 

  Melko tanakalla ololla sitä joutui illalla sänkyyn vyörymään. Osansa lienee iltakahvilla ja konvehtirasialla. 

  Aamulla kertoi Foreca, että Hollolassa -16, tuntuu kuin -24. Lähdin uhmaamaan kylmyyttä. Itse asiassa ei tuntunut missään. Ennusteesta poiketen tuuli oli olematonta. 

  Nyt ulkona satelee pakkaslunta. Liisa nukkuu päiväunia. Aija tulee kohta hakemaan Annan ja lapset Lahteen. Sieltä he myöhemmin palaavat hakemaan tavaransa, lähtevät kohti Espoota. Onneksi Aijalla on tilava auto!

  Kunnon talvisäässä jatkuu vuosi loppuun asti. Me vedetään henkeä. Pian pari viikkoa on ollut melkoista pyöritystä. Kun vajaan viikon kuluttua Tiilikaiset taas tulevat, on latautuminen jo hyvän aikaa sitten tapahtunut. Mutta pliis: ei enää pöpöjä! No, ei niitä kukaan tahallaan kanna. Ainakaan meidän lähipiirissä.

VAUHTIA LISSEE

  Kirjoitin pari päivää sitten blogin VAUHTIA VATSATAUDISTA. Heti, kun olin saanut sen taivaalle, alkoi Hilppa oireilemaan. Minä illalla. Joni yöllä. Anna ja Iiris ovat vielä taudilta välttyneet. 

  Liisa vielä viime yönä oksensi kerran. Joni on myös yhä hieman tautinen. Minä ja Hilppa aletaan olla kunnossa. 

  Anna ja Iiris lähtivät eilen Espooseen. Tänään on Iiriksellä vielä koulua ja luistelujuttuja. Illalla he tulevat meille, ovat joulun yli. 

  Jonilla olisi ollut tänään duunia, mutta ei hänen tointanut lähteä eilen kotiinsa ajamaan. Lähtee tänään, menee huomenna töihin. Niin hän ainakin arvelee. 

  Hyvä, jos Anna ja Iiris pysyvät terveinä. Ja hyvä, ettei tauti iskenyt meihin jouluna. Olisi kinkun syöti jäänyt niukaksi.

  Mainio asia on myös se, että ei meillä jouluvalmisteluja ole tekemättä. Ruokaostokset ainoastaan. Ja jokunen paketointi illan hämyssä, kun lapset nukkuvat. 

  Kirjoitin tuossa edellisessä jutussani: "Jos Hilpan kanssa vatsanväänteiltä säästytään, lenssulta vältytään, korona kierretään, niin mikäs on joulu vastaanottaessa." Nyt pitää toivetta typistää: "Jos Hilpan kanssa lenssulta vältytään, korona kierretään, niin mikäs on joulu vastaanottaessa." Ihan joululahjapyyntönä on, että tuota toivetta ei enää tarvitse lyhentää. 

  Valkea joulu, nippa nappa, näille seuduille tulee. Lunta on sen verran, että tanner on valkeana, lisää näyttää hieman hipsivän. Pakkasella pysyy ilma myös, reilustikin. 

  Aika tylyjä kuvia maalaa moni asiantuntija sekä "asiantuntija" tulevasta talvesta. Kai niissä perääkin on. Ainakin sairaaloiden kuormitus on äärirajoilla. Kun taas jotenkin jaksaisi talven yli kansa ponnistella. Kesäksi varmaaan helpottaa. Päästään keräämään voimia seuraan varianttia varten. Niin se taitaa mennä, kunnes lähes kaikki pallomme kansalaiset on rokotettu. Tähän saattaa aikaa kulua. 

  Jos vielä sen ajan elän, näen, kunnossa olen, kun ei tarvitse kotoa lähtiessä muistaa maskeja tai rajoituksia, kun uutisissa ei ole päällimäisenä juttuja koronasta, kun kassajonossa perstuntumalle kiilaavia hätähousuja katsoo taas lempeämmin silmin, niin saatan mennä jollekulle terasille, ottaa oluen, ja toivoa hiljaa mielessäni: "Ei koskaan enää, ei minun, eikä niiden, jotka jälkeeni jäävät, tai tänne joskus syntyvät, kohdalle. Ja lehmätkin lentää.

  Eilen oli askeleton päivä. Kotona marhaamista ei lasketa. Aamulla urkenin pienelle lenkille. Ilman sauvoja läksin. Miinus kymmenen, pohjoistuuli 5 m/s. Likimain täysikuu. Elämä voittaa.

VATSATAUDISTA VAUHTIA

  Liisalla oli eilen vatsatautipäivä. Jostain oli pöpö päässyt lujahtamaan, aikansa odotellut. Kun tulin aamulenkiltä, oli tyttö juuri oksentanut. Muutaman kerran vielä tuli mehua, jota Hilppa hänelle kaiken aikaa tyrkytti, ulos. Kymmeneltä Liisa sanoi "tahtoo aa aa". Hän nukkui tunnin: Sillä aikaa minä pystytin joulukuusen. Kun Liisa heräsi, hän ällisteli hetken kuusta, osallistui sitten koristeluun.

  Mehua litki tyttö, väliin se tuli takaisin. Puoleltapäivin meni päiväunille. Pari tuntia unta. Sitten yritti Liisa mandariinia syödä. Pari palaa, kohta nekin pihalle. 

  Sen jälkeen ei tyttö enää oksennellut. Yhden hulivilisonnan hän väänsi. "Iso kakka", tunnusti Liisa lopulta, vaikka tarmokkaan pörinän jälkeen kysyttäessä hän ensin tomerasti vakuutti "ei oo!". 

  Koko ajan Liisa oli hyväntuulinen. Mehua joi varmaan toista litraa päivän mittaan. Illalla saapui Joni meille. Anna ja Iiris eivät, jäljempänä selviävän seikan vuoksi. Liisa nukkui hyvin koko yön ja on tänään ollut jo terve, syönyt, käynyt ulkonakin. 

 

Hienoa, että Liisan tauti ei ollut tuon pahempi. Nyt kuulostellaan. Jos Hilpan kanssa vatsanväänteiltä säästytään, lenssulta vältytään, korona kierretään, niin mikäs on joulu vastaanottaessa.

  Tänään päästiin Hilpan kanssa jouluostoksille, koska Joni oli paikalla. Käytiin Lahden joulutorilla tutun, en tässä paljasta minkä alan, kauppiaan juttusilla. Sitten Triossa parissa kaupassa pukinkonttiin täytettä haalimassa. Vielä ruokakaupassa ja toisessakin. Ruokaa akuuttiin tarpeeseen, kinkku ja lohta jouluksi. Lohi on graavattuna pakkasessa, kinkku varttuu parvekkeella aatonaatton manööverejä. 

  Anna ja Iiris tulivat iltapäivällä. Iiriksellä oli vielä päivällä luisteluesitys, joten he eivät eilen vielä tänne päässeet. Kyllä oli Liisa mielissään. Oli tietysti jo eilen, kun Joni ilmestyi. 

  

  Iiriksellä on vielä naamallaan esitykseen kuuluva tiikerimaalaus, kun hän joulukuusta ihailee.

   Rikkonaista edestakaisin sahaamista on Tiilikaisten elämä hetken aikaa. Huomenna Joni lähtee jo päivällä Iiriksen kanssa Espooseen. Iiriksellä on kaverin synttärit. Anna lähtee illemmalla, Liisa jää meille. Iiriksen ei tarvitse maantain jälkeen mennä tänä vuonna kouluun, eikä luisteluharjoituksiakaan ole ennen joulua, joten Anna ja Iiris tulevat Hollolaan maanantai-iltana. Onneksi Anna on saanut Aija-mummin autoa käyttää. Muuten olisi vielä hankalammaksi tilanne tullut. Joni painaa duunia torstaihin, tulee illalla Hollolaan. Sitten onkin porukka kasassa, joulu ovella.

  Nyt on talo täynnä elämää: Iiris katsoo Netflixilta jotakin, Anna ja Hilppa viihtyvät kahvipöydässä, Liisa säestää, Joni tekee lähtöä Prismaan. Hänellä on joku jouluostos kiikarissa, samalla hän tuo strösseleitä, sillä Hilppa-mumma ja Iiris ovat vakaasti päättäneet leipaista pipareita. Tunnetusti Iiriksen koristelemat piparit ovat taiteellisia eivätkä niinkään strösslittömiä.

 Tiilikaisten talon julkkariremontti kuuluu sujuvan vauhdilla. Harjoittelivat pari taloa, pääurakoitsija vaihtoi aliurakoitsijaa, nyt tuntuu vauhtia löytyvän. Pahin meteli on ehkä jo tämän vuoden loppuun takana. Uusien lämpöeristeiden kiinnityksestä tulee vielä tietysti porausääniä, mutta ne ovat paljon siedettävämpiä kuin piikkaus ja timanttisahaus. 

  Uusi vuosi tulee, uusi julkisivu tulee, korona pysyy ja pahenee. Kolmas rokotus meille Hilpan kanssa tulee vasta kuukauden kuluttua. Nythän käytäntö on muuttunut, eli kolmannen saa jo kolmen kuukautta toisen jälkeen. Sen muuten huomasi Triossa. Rokotuspisteelle oli jonoa jonnin verran: sisällä melkein Tokmannin eteen saakka, eli kymmeniä, hyvä ettei sata, metriä, toiseeen suuntaa Vapaudenkadun ja Kauppakadun risteyksen ovelle, siitä ylös koko korttelin verran katua Aleksille asti. Saattoipa olla joukossa jokunen uskomuksensa omikronin myötä ympäri kääntänyt ensimmäisen piikin hamuaja. Mitä useampi, sen parempi. 

VIISAS IHMINEN

  Aika hämmentävää tämä korona-aika. Milloin on pahin voitettu, milloin pahin on edessä. Milloin rajoituksia puretaan, milloin kiristetään. Muutamissa maissa toimitaan toisin kuin eräissä. Lukuisa määrä toinen toistaan viisaampia yksilöitä tietää kuinka asiat tulee tehdä. Kaikki eritavalla, tietysti. Yksi on yhtä mieltä, toinen toista, kolmas ihan huvin vuoksi molempia. Eräs asia on kuitenkin selvä: Suomen hallitus tekee kaiken väärin! Esimerkiksi raivotaan, että se ei pura rajoituksia tarpeeksi nopeasti, viikon kuluttua tuohdutaan, koska se on järkyttävän hidas rajoitteiden asettamisessa. 

  Niin viisas kuin ihminen onkin, on luonto viisaampi. Luonto muovaa uuden viruksen, ihminen keksii keinot sen hillitsemiseen, luonto viilaa variantin, ihminen on sormi suussa. 

  Tällaiset korona-virukset ovat sellaisia, että tutkijat ja terveydenhuollon asiantuntijat eivät kaikkea, läheskään, tiedä. Siksi arvovaltaisiltakin tahoilta saattaa kuulla erimielisä lausuntoja. Minusta on kuitenkin luotettava THL:n työhön. Jos yleisesti aletaan uskoa foliohattuihin, on oma pallo, pian koko pallo, ihan sekaisin.

  Tästäkin ajasta, tästä viruksesta, ihmiskunta selviää. Aika näyttää, kuinka suuria ovat menetykset. Ja ihmiskunta on taas oppinut jotain. Ihminen on viisas, kuten jo nykyisen evoluutiomuodon nimikin kertoo. Seuraava ihminen, mikä sen nimeksi sorvataankaan, on sitten varmasti viisaampi. Vai onko seuraava vaihe tekoälyn ja robottien valtakausi?

 Korona on. Rokotteita on. On vapaus ottaa, olla ottamatta. On talvi. On luikasta. On välillä kylmä. On kohta joulu. Ja on syytä muistaa täällä Suomessa ARPAN albumilta Kinovalon alla löytyvän biisin Yks kriisi sanoma: 

  Mul on tasan yks kriisi

  nää kaikki etuoikeudet

  ei mahdu tähän biisiin

  Palataanpa lopuksi tuohon uumoilemaani tekoälyn ja robottien valtakauteen. Tai sivutaan siihen johtavaa polkua. Tuli mieleeni, että jokohan nykynuoriso kysyy appivanhemmista puhuttaessa, että mistä sovelluskaupasta ne on ostettu?  

  Liisa ei vielä sellaisia ajattele. Liisa huutelee "mehee!" (mehua) ja mietiskelee, että "Muippu" (Nuuskamuikkunen) on hauska veijari.

SIISTIMISEN MYSTIIKKAA, MELUN HÄÄTÖÄ

  Hissukseen joulusiivousta tehdään. Eilen Hilppa puunasi saunan ja pesuhuoneen. Saunakin jouluksi siistitään, vaikka siellä ei juuri käydä kuin jouluna. Ehkä siksi?  Pesuhuone on normaalisti minun reviiriäni. Nyt Hilppa, tarkka kun on, ryhtyi putsaamaan suihkutilan lasiliukuoven sisäpintoja, joissa tarkemmalla syynäyksellä on selkeästi kalkin jättämiä jälkiä. Minä, joka siis yleensä pesuhuoneen putsaan, ole tietysti joka kerta myös liukuoven hinkanut. Ja puhtaaksi. Mutta suihkussa ollessa lasit kastuvat. Vedessä oleva kalkki jättää jälkensä. 

  Hilppa yritti jälkiä poistaa kotoa löytyvillä aineilla ja sienillä. Eivät lähteneet. Hän googletti, löysi juuri tähän tarkoitukseen sopivan aineen. Me Tokmanille. Pullo ainetta, ihmeellisiä ja vielä ihmeellisempiä sieniä ja liinoja hankittiin. Kokeilemaan. Eivät lähteneet. Taas Hilppa Googlea kiusaamaan. Nyt hän bongasi "ammattilaisten" konstin. Etikkaa suihkupulloon, levitys laseille, sitten wc-paperia "tapetiksi", vielä paperin päälle runsaasti etikkaa suihkupullosta. Annetaan vaikuttaa ainakin puoli tuntia. "Tapetti" pois, huuhtelu, hankaus sopivan karkealla sienellä, kuivaus. Ja kokkeilemmmaan! Mutta etikkaa ei huushollista löytynyt kuin toisen lasin pienelle osalle. Näytti kuitenkin siltä, että edes jossain määrin homma toimi.

  Aamulla Hilppa ryhtyi siivoamaan vierashuonetta (lue Tiilikaisten valtakunta). Minä kauppaan hankkimaan etikkaa. Sitten aloin suorittaa putsausta. Pää pöyrällä etikan katkusta tein urheasti työtä. Annoin vaikuttaa kunnolla, tein lopputoimenmpiteet. Laitoin vielä perään varta varsten eilen ostamaamme ainetta, hinkkasin uskoon. Lopputulos on, että kyllä kalkkijäljet hieman vähenivät, mutta eivät kokonaan lähteneet. 

  Tästäedes joka kerta, kun pesuhuone siivotaan, tehdään liukuovelle puhdistuskäsittely. Usko on vankka; kyllä niistä ennen pitkää kirkaat tulee. Vaikka en minä ole oikeastaan edes huomannut, että laseissa kalkkijäämiä on. Ilman okulaarejahan minä suihkussa käyn!

  Tässä kohtaa keskeytyi kirjoitus. Tiilikaisten as oy:ssä on meneillään julkisivuremontti muutaman rivitalon kohdalla. Huppuun heidän talonsa laitettiin kuun alussa, tänään alkoi ulkokuoren sahaus ja piikkaus. Anna soitti, sanoi, että melu on niin hirveä, että ei siellä voi olla. Liisa varsinkin oli kauhuissaan. Minä lupasin mennä hakemaan Annan ja lapset meille. Iiriskin oli pois koulusta, sillä aamulla hänellä oli ollut kurkkukipua. 

  Vuoden alusta Tiilikaiset saavat ihan läheltä huoneiston päiväkäyttöön, mutta nyt ei vaihtopaikkaa ollut. Minä siis vedestä rännäksi muuttuvaan sateeseen. Keravalta asti oli sade silkkaa vettä. Anna ja lapset olivat valmiina. Meidän piti ajaa Jonin työpaikan kautta, sillä Liisan istuin oli heidän autossaan. Sinne asti, pieniä teitä pitkin, Liisa sai istua Iiriksen tuolissa, Iiriksellä oli koroke. 

  Jonin duuni on Espoon pohjoislaidalla, joten sieltä kohti Hollolaan suimailtiin aluksi pieniä teitä, sitten E 12:sta  Riihimäelle, sieltä Hollolaan. Sade muuttui Riihimäen tienoilla lumeksi, sitä alkoi kertyä tielle. 

  Kolmen maissa oltiin onnellisesti Keinokartanontiellä. Lapset ja tavarat sisään, me Annan kanssa jatkettiin Lahteen. Anna saa lainaksi Aija-mummin auton. Aamulla Anna ja Iiris lähtevät Espooseen. Iiriksellä on koulua, ip. luistelua. He jäävät varmaan kotiinsa yöksi, Liisa kortteeraa meille. Täällä ainoa häiritsevä ääni on Peppe-papan lepertely. Sen Liisa vielä sietää. Ei varmaan kovin kauaa.

  Jotenkin tässä loppuvuosi junaillaan. Viikonloppuna eivät varmaan piikkaile. Uudenvuoden jälkeen helpottaa perhe Tiilikaista. Hienoa, että saivat tuon väistöasunnon. Siinä asuu iäkäs naisihminen, joka on pääsääntöisesti miesystävänsä luona. Pientä korvausta vastaan on Tiilikaisilla pakokopaikka siihen asti, kunnes meteli loppuu. 

  Tässä tarinaa, jonka aloitin aamupäivällä, jatkoin, kun palasimme Espoosta. Nyt kutsuu piha Peppeä kolaamaan. 

  Laitan loppuun päivänä eräänä ottamani kuvan. Silloin ei räntää satanut.

Vielä äsken lapsista nappaamani kuvat. 

LATO

  Aamulenkillä, lauhtunessa pakkasessa, vinhassa viimassa, soi korvissa Niilon ja Crazy Horsen eilen julkaistu albumi BARN. Kuuntelin sen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Kolme aiemmin julkaistua "maistiaista" olin toki jo aiemmin kuullut. Ei levy mikään mestariteos ole, mutta taattua Niiloa kuitenkin. 

  Crazy Horsen kokoonpanossa oli taas siihen takaisin v. 2018 palannut  Nils Lofgren. Hän oli mukana 1970 julkaistulla albumilla After the Gold Rush ja palasi, kun Frank "Poncho" Sampedro jäi eläkkeelle. Tuo mainio muusikko on ollut vuodesta 1984 myös E Street Bandin jäsen ja pari päivää sitten katselemassani LETTER TO YOU-dokkarissa, tai elokuva se oikeastaan on, Nilsin soittelua oli mukana. 

  Eipä tässä vielä kovin vanhoja olla, kun jotkut palaavat yli viidenkymmenen vuoden jälkeen bändiin. Nils on minua 4 päivää vanhempi. Hypoteetinen paluu The Pictures-aikoihin olisi tietty jo yli 55 vuotta kestäneen paussin mittainen. Pitäsköhän soittaa Ruikulle? Vitsi, vitsi. Vaikka kyllä Risto on joskus asiaa väläytellyt. Mikäs hänen on puhuessa, kun on kaiken aikaa elänyt soittimien ympäröimänä. Meikäläiseltä tuskin enää sujuisi edes D-duuri-juoksutus.

  Aamulenkillä otin kuvan uudesta Salpakankaan Terveysasemasta. Kun käytiin influenssarokotuksessa, kysyi hoitajalta, koska muutto tapahtuu? Hän vastasi että vuoden alussa. Siispä kevättalvinen "vuositarkastus" tulee tapahtumaan uusissa tiloissa.

  Huomenna mennään katsomaan Kauniaisten Taitoluisteluklubin näytöstä. Näillä näkymin se toteutuu. Koronapassi vaaditaan. Perään mennään syömään. Pöytä on varattu Ravintola BASESTA. Se sijaitsee Kauppakeskus Sellossa. Meitä onkin iso joukko: kahdeksan aikuista ja kolme lasta. Mukava tapahtuma, sillä  suhteellisen harvoin kuitenkin yhdessä kokoonnutaan. 

  Ensiviikko menee pieniä mutta välttämättömiä jouluun liittyviä asioita puuhatessa, sisältäen mm. kinkun hankinnan, lohen oston, graavaamisen ja pakastamisen, siivouksen, sekä joulukuusen pystytyksen. Kuusi pystytetään, sillä Iiris ja Liisa tulevat meille hoitoon ensiviikon lauantaina, kun Anna ja Joni meneväy ystäviensä mökille pikkujouluihin. Me pidetään omat. Pikkujoulut lasten ja jälleen lapsiksi hissukseen muuttuvien kesken. 

  Laitan BARN:n kunniaksi loppuun kuvan heinäväestä. Latokuvaa en tähän hätään arkistoistani löytänyt. Kuvan ottajaa en tiedä. Ensimmäisenä vasemmalla on voisi olla tätin ja kummini Maija, toinen oikealta kai isotätini Elsa, muita en tunnista. Yleishuomio: Haravaan pitää vuoleskella pari uutta piitä.