Liisalla oli eilen vatsatautipäivä. Jostain oli pöpö päässyt lujahtamaan, aikansa odotellut. Kun tulin aamulenkiltä, oli tyttö juuri oksentanut. Muutaman kerran vielä tuli mehua, jota Hilppa hänelle kaiken aikaa tyrkytti, ulos. Kymmeneltä Liisa sanoi "tahtoo aa aa". Hän nukkui tunnin: Sillä aikaa minä pystytin joulukuusen. Kun Liisa heräsi, hän ällisteli hetken kuusta, osallistui sitten koristeluun.
Mehua litki tyttö, väliin se tuli takaisin. Puoleltapäivin meni päiväunille. Pari tuntia unta. Sitten yritti Liisa mandariinia syödä. Pari palaa, kohta nekin pihalle.
Sen jälkeen ei tyttö enää oksennellut. Yhden hulivilisonnan hän väänsi. "Iso kakka", tunnusti Liisa lopulta, vaikka tarmokkaan pörinän jälkeen kysyttäessä hän ensin tomerasti vakuutti "ei oo!".
Koko ajan Liisa oli hyväntuulinen. Mehua joi varmaan toista litraa päivän mittaan. Illalla saapui Joni meille. Anna ja Iiris eivät, jäljempänä selviävän seikan vuoksi. Liisa nukkui hyvin koko yön ja on tänään ollut jo terve, syönyt, käynyt ulkonakin.
Hienoa, että Liisan tauti ei ollut tuon pahempi. Nyt kuulostellaan. Jos Hilpan kanssa vatsanväänteiltä säästytään, lenssulta vältytään, korona kierretään, niin mikäs on joulu vastaanottaessa.
Tänään päästiin Hilpan kanssa jouluostoksille, koska Joni oli paikalla. Käytiin Lahden joulutorilla tutun, en tässä paljasta minkä alan, kauppiaan juttusilla. Sitten Triossa parissa kaupassa pukinkonttiin täytettä haalimassa. Vielä ruokakaupassa ja toisessakin. Ruokaa akuuttiin tarpeeseen, kinkku ja lohta jouluksi. Lohi on graavattuna pakkasessa, kinkku varttuu parvekkeella aatonaatton manööverejä.
Anna ja Iiris tulivat iltapäivällä. Iiriksellä oli vielä päivällä luisteluesitys, joten he eivät eilen vielä tänne päässeet. Kyllä oli Liisa mielissään. Oli tietysti jo eilen, kun Joni ilmestyi.
Iiriksellä on vielä naamallaan esitykseen kuuluva tiikerimaalaus, kun hän joulukuusta ihailee.
Rikkonaista edestakaisin sahaamista on Tiilikaisten elämä hetken aikaa. Huomenna Joni lähtee jo päivällä Iiriksen kanssa Espooseen. Iiriksellä on kaverin synttärit. Anna lähtee illemmalla, Liisa jää meille. Iiriksen ei tarvitse maantain jälkeen mennä tänä vuonna kouluun, eikä luisteluharjoituksiakaan ole ennen joulua, joten Anna ja Iiris tulevat Hollolaan maanantai-iltana. Onneksi Anna on saanut Aija-mummin autoa käyttää. Muuten olisi vielä hankalammaksi tilanne tullut. Joni painaa duunia torstaihin, tulee illalla Hollolaan. Sitten onkin porukka kasassa, joulu ovella.
Nyt on talo täynnä elämää: Iiris katsoo Netflixilta jotakin, Anna ja Hilppa viihtyvät kahvipöydässä, Liisa säestää, Joni tekee lähtöä Prismaan. Hänellä on joku jouluostos kiikarissa, samalla hän tuo strösseleitä, sillä Hilppa-mumma ja Iiris ovat vakaasti päättäneet leipaista pipareita. Tunnetusti Iiriksen koristelemat piparit ovat taiteellisia eivätkä niinkään strösslittömiä.
Tiilikaisten talon julkkariremontti kuuluu sujuvan vauhdilla. Harjoittelivat pari taloa, pääurakoitsija vaihtoi aliurakoitsijaa, nyt tuntuu vauhtia löytyvän. Pahin meteli on ehkä jo tämän vuoden loppuun takana. Uusien lämpöeristeiden kiinnityksestä tulee vielä tietysti porausääniä, mutta ne ovat paljon siedettävämpiä kuin piikkaus ja timanttisahaus.
Uusi vuosi tulee, uusi julkisivu tulee, korona pysyy ja pahenee. Kolmas rokotus meille Hilpan kanssa tulee vasta kuukauden kuluttua. Nythän käytäntö on muuttunut, eli kolmannen saa jo kolmen kuukautta toisen jälkeen. Sen muuten huomasi Triossa. Rokotuspisteelle oli jonoa jonnin verran: sisällä melkein Tokmannin eteen saakka, eli kymmeniä, hyvä ettei sata, metriä, toiseeen suuntaa Vapaudenkadun ja Kauppakadun risteyksen ovelle, siitä ylös koko korttelin verran katua Aleksille asti. Saattoipa olla joukossa jokunen uskomuksensa omikronin myötä ympäri kääntänyt ensimmäisen piikin hamuaja. Mitä useampi, sen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti