Hissukseen joulusiivousta tehdään. Eilen Hilppa puunasi saunan ja pesuhuoneen. Saunakin jouluksi siistitään, vaikka siellä ei juuri käydä kuin jouluna. Ehkä siksi? Pesuhuone on normaalisti minun reviiriäni. Nyt Hilppa, tarkka kun on, ryhtyi putsaamaan suihkutilan lasiliukuoven sisäpintoja, joissa tarkemmalla syynäyksellä on selkeästi kalkin jättämiä jälkiä. Minä, joka siis yleensä pesuhuoneen putsaan, ole tietysti joka kerta myös liukuoven hinkanut. Ja puhtaaksi. Mutta suihkussa ollessa lasit kastuvat. Vedessä oleva kalkki jättää jälkensä.
Hilppa yritti jälkiä poistaa kotoa löytyvillä aineilla ja sienillä. Eivät lähteneet. Hän googletti, löysi juuri tähän tarkoitukseen sopivan aineen. Me Tokmanille. Pullo ainetta, ihmeellisiä ja vielä ihmeellisempiä sieniä ja liinoja hankittiin. Kokeilemaan. Eivät lähteneet. Taas Hilppa Googlea kiusaamaan. Nyt hän bongasi "ammattilaisten" konstin. Etikkaa suihkupulloon, levitys laseille, sitten wc-paperia "tapetiksi", vielä paperin päälle runsaasti etikkaa suihkupullosta. Annetaan vaikuttaa ainakin puoli tuntia. "Tapetti" pois, huuhtelu, hankaus sopivan karkealla sienellä, kuivaus. Ja kokkeilemmmaan! Mutta etikkaa ei huushollista löytynyt kuin toisen lasin pienelle osalle. Näytti kuitenkin siltä, että edes jossain määrin homma toimi.
Aamulla Hilppa ryhtyi siivoamaan vierashuonetta (lue Tiilikaisten valtakunta). Minä kauppaan hankkimaan etikkaa. Sitten aloin suorittaa putsausta. Pää pöyrällä etikan katkusta tein urheasti työtä. Annoin vaikuttaa kunnolla, tein lopputoimenmpiteet. Laitoin vielä perään varta varsten eilen ostamaamme ainetta, hinkkasin uskoon. Lopputulos on, että kyllä kalkkijäljet hieman vähenivät, mutta eivät kokonaan lähteneet.
Tästäedes joka kerta, kun pesuhuone siivotaan, tehdään liukuovelle puhdistuskäsittely. Usko on vankka; kyllä niistä ennen pitkää kirkaat tulee. Vaikka en minä ole oikeastaan edes huomannut, että laseissa kalkkijäämiä on. Ilman okulaarejahan minä suihkussa käyn!
Tässä kohtaa keskeytyi kirjoitus. Tiilikaisten as oy:ssä on meneillään julkisivuremontti muutaman rivitalon kohdalla. Huppuun heidän talonsa laitettiin kuun alussa, tänään alkoi ulkokuoren sahaus ja piikkaus. Anna soitti, sanoi, että melu on niin hirveä, että ei siellä voi olla. Liisa varsinkin oli kauhuissaan. Minä lupasin mennä hakemaan Annan ja lapset meille. Iiriskin oli pois koulusta, sillä aamulla hänellä oli ollut kurkkukipua.
Vuoden alusta Tiilikaiset saavat ihan läheltä huoneiston päiväkäyttöön, mutta nyt ei vaihtopaikkaa ollut. Minä siis vedestä rännäksi muuttuvaan sateeseen. Keravalta asti oli sade silkkaa vettä. Anna ja lapset olivat valmiina. Meidän piti ajaa Jonin työpaikan kautta, sillä Liisan istuin oli heidän autossaan. Sinne asti, pieniä teitä pitkin, Liisa sai istua Iiriksen tuolissa, Iiriksellä oli koroke.
Jonin duuni on Espoon pohjoislaidalla, joten sieltä kohti Hollolaan suimailtiin aluksi pieniä teitä, sitten E 12:sta Riihimäelle, sieltä Hollolaan. Sade muuttui Riihimäen tienoilla lumeksi, sitä alkoi kertyä tielle.
Kolmen maissa oltiin onnellisesti Keinokartanontiellä. Lapset ja tavarat sisään, me Annan kanssa jatkettiin Lahteen. Anna saa lainaksi Aija-mummin auton. Aamulla Anna ja Iiris lähtevät Espooseen. Iiriksellä on koulua, ip. luistelua. He jäävät varmaan kotiinsa yöksi, Liisa kortteeraa meille. Täällä ainoa häiritsevä ääni on Peppe-papan lepertely. Sen Liisa vielä sietää. Ei varmaan kovin kauaa.
Jotenkin tässä loppuvuosi junaillaan. Viikonloppuna eivät varmaan piikkaile. Uudenvuoden jälkeen helpottaa perhe Tiilikaista. Hienoa, että saivat tuon väistöasunnon. Siinä asuu iäkäs naisihminen, joka on pääsääntöisesti miesystävänsä luona. Pientä korvausta vastaan on Tiilikaisilla pakokopaikka siihen asti, kunnes meteli loppuu.
Tässä tarinaa, jonka aloitin aamupäivällä, jatkoin, kun palasimme Espoosta. Nyt kutsuu piha Peppeä kolaamaan.
Laitan loppuun päivänä eräänä ottamani kuvan. Silloin ei räntää satanut.
Vielä äsken lapsista nappaamani kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti