TÄNÄÄN HUILATAAN JA VEDETÄÄN LONKKAA

  Sadepäivä tuli. Harmaata, tuulista, tihkuista. Sopiva päivä kerätä voimia tulevaan. Loppuviikko onkin lämmintä ja aurinkoista. Päätyönä tulee minulla olemaan puitten halkominen. 

  Eilen laittettiin pottu maahan. Hilppa istutti myös salaattia ja pinaattia kasvulavalle. Sen verran työnlaitaan riensin tänä aamuna, että kiinnitin muutamaan aitaelementtiin myyräverkon. Nyt ovat aidat verstaalla valmiina nostettavaksi kasvulavojen ympärille. Tulee vähän siistimpi viritys kuin edellisinä kesinä ollut rastaverkko.

  Siinäpä sitten jänikset ja kauriit katselevat haikeina, sylki suupielistä valuen. Onneksi ei ole saaressa hirviä. Nehän menis ryskyen läpi, ei edes katsois, missä aita on matalin. 

  Katiskanrähjä on ollut viikon pyynnissä. Ei apua kalannälkään. Muutama ahvenentirri ainoastaan on nielusta sisään eksynyt. Taidan huomenna ip. usmuuttaa Anttolaan katiskakaupoille. Jos vielä Koneessa- ja Urheilussa olis jäljellä. Lauantaina kun tulitiin, käytiin katsomassa, koska netissä kerrottiin, että liike on lauantaisin auki kymmenestä alkaen. Ei kyllä ollut. Lauantain aukioloaika ovessa oli peitety "SULJ"-lapulla. Näin kuitenkin ikkunasta, että muutama katiska sisällä oli. Pitää ostaa pyydysmerkit myös.

  Samalla reissulla taidan ajaa Piskolan kautta. Hanelilla on melkoinen varasto erilaisia ikkunoita ja parvekelaseja. Jostain purkukohteista hän niitä haalii. Sanonta "mitä meillä ei oo, sitä ei tarvitakkaan" on tiettävästi alunperin kuulunut "mitä Hanelilla ei oo, sitä ei tarvitakkaan." Mikäs siinä, olen asiantilasta monesti hyötynyt. 

  Lasit on tarkoitus laittaa talon pienen avokuistin aukkoihin. Ei ovea kuitenkaan, näillä näkymin. Lasit kuitenkin auttavat torjumaan tietyn suuntaisella tuulella kuistin lattialla vihmovan veden. Talvisin myös lumen, tietty. Luultavasti sopivia laseja ei Hanelin "keskusvarastolta" löydy. Jos ei, tehdään toisia ratkaisuja. 

  Moottoriveneen aion myös pestä jonain päivänä. Rannan pumppu pelaa taas, joten painepesuri vaan supattamaan. Kesäkeittiön siistiminen jää Hilpalle. Ei siellä paljon hommaa ole, matot pihalle, lakaisu, pöydän ja tasojen pyyhkiminen. Grillauskausi ei vielä ala, sillä mitään grillattavaa ei tullut mukaan ostettua. Seuraavlla kauppareissulla asia korjaantuu. Eli siltäkin osin kesäkausi alkaa. Vielä kun uimaan uskaltaisi mennä! Pitää terästäytyä, käydä seuraavalla saunareisulla pulahtamassa. Onneksi eilen kylvettiin, tänään ei. Tällä kelillä itsensä suggeroiminen uintihalukkaaksi saataisi olle työlästä. Huomenna on eri sää, mutta sama pää. Pidän kuitenkin mahdollisuutta talviturkin riisumiseen varteenotettavana, isossa kuvassa, lähtökohtaisesti.

  Toukokuu lähenee puoliväliä. Jotakin on saatu aikaan, enemmän on tekemättä. Sopivalla rytmillä mennään; ei liikaa, mutta ei niin vähän, että omatunto alkaisi soittella ovikelloa. Se on oikein hyvä tahti, kun ei ole liian kova työn mahti.

  Laitan loppuun kuvan Hilpasta äitienpäivän tunnelmissa. 

  PS. Ruusun ostin hänelle jo perjantaina, sillä täältä on kohtuuttoman pitkä matka kukkakauppaan. Pakko tunnustaa, että kahveja en sänkyyn tarjoillut. Keitin ne toki, aamupalan katoin. 

JÄLJESSÄ OLLAAN

  Saareen palanneita olemme. Autollinen, sittemmin veneellinen, tavaraa onnistuneesti kuljetettu, laitettu asianmukaisesti omille paikoilleen. Tihkusateessa ajettiin Mäntyharjun tienhaaraan asti, sitten alkoi hieman seljetä. Täällä ei sada, ei kyllä paistakkaan. 

  Eivät ole vuodet veljiä keskenään. Muistin virkistämiseksi kaivelin kuvan chromebookin ällistyttävistä varastotiloista. Tai no, oikeastaan kaivoin sen pilvestä. Mutta cromebookin avustuksella. Tällainen otos löytyi päivältä 7. toukokuuta 2020.

  Tämä alempi on napattu tänään, 8. toukokuuta 2021.

  Tuossa viimevuotisessa paistaa arska, joten se antaa hieman väärän kuvan, mutta erilailla vihertää. Nyt ei koivuissa juuri erota häivääkään vihreästä, vaikka silmuilla toki ovat. Eikä ruoho ole alkanut kasvamaan, kuten vuosi sitten. Äkkiä muutos tietysti tapahtuu. Kun puolen viikon maissa lämpenee, niin silmissä alkaa maisema vihertyä. 

  Kun torstaina käytiin äitiä katsomassa, oli hän pirteämpi kuin aikoihin. Vein hänelle etuajassa äitienpäiväruusun. Elina nosti päätään tyynystä ja yllätyksemme sanoi hieman epäselvästi, mutta ymmärrettävästi "voi miten ihania!" Ensimmäiset sanat, mitä olin häneltä kuullut sitten viime syksyn!

  Kun otin maskia syrjään ja kysyin "tunnet siä miut?", niin äiti mutisi "no tu.. tu.. tunnenhan mi.. mi.. minä". Muuta hän ei enää puhunut, mutta kyllä mieltä lämmittivät nuokin vähät sanat!

  Eilen oli sitten lääkärin pakeilla. Kaikki verikokeen tulokset olivat ihan ok. Sydänkäyrä myös kelvollinen, samanlainen, kuin edelliset, muutama vuosi sitten otetut. Verenpaine lekuria kuitenkin arvelutti. Alapaine tuppaa minulla olemaan hieman korkea. Tohtori ehdotti, että alkaisin syödä verenpainelääkettä. Minä kyselemään, että on sillä sivuvaikutuksia. Ei kuulemma ole. Joten yksi pilleri päivässä lisää lääke- ja luontaistuotevalikoimaan. Persekin sen kestää, alle 4 €/98 kpl. 

  Kipuilleista lonkista (jotka ovat olleet kipuilematta pari kuukautta) ja hartioista (jotka ovat olleet kipuilematta kohta kuukauden) ja polvesta (joka joskus muistuttaa olemassaolostaan, mutta ei ole liiemmin ollut haitaksi) sovimme yhteisymmärryksessä, että seurataan tilannetta. Jos äityy joku paikka kovinkin tuskille, niin sitten uutta aikaa tilamaan. Minulla on vielä kipulääkettä jäljellä. Lääkäri uusi, kaiken varalta, reseptin. Toivottavasti saan kevättyöt tehdä samalla tavalla jatkossa kuin on tähän asti tapahtunut. 

  Huomenna laitetaan siikliä alakasvimaalle, sipulia yläkasvimaalle. Alas ei tule tänä vuonna muuta kuin pottua. Ylös laitetaan, sipulin lisäksi, joku rivi annabellaa, hernettä ja porkkanaa. Kasvulavoille pian salaattia ja pinaattia. Myöhemmin kurkkua. Tänä kesänä tällätään kesäkurpitsa yläkasvimaan kyljessa olevaan laatikkoon, missä oli viime vuonna kurkkua. "Pitää vaihdella alustoja", sanovat viisaammat. Jotain muutakin kasvulavoilla varmaan vielä kasvaa. Ainakin monivuotista persiljaa ja ruohosipulia. Niin, ja kurpitsaa yritetään taas aitan takanurkalla saada pullistumaan. Pari vuotta ollaan yritety, vähän huonolla menestyksellä. Tomaattia tulee tietysti taas laitettua yhteen kasvusäkkiin, vanhojen ikkunoiden suojaan. 

  Vielä joku viikko kuluu, ennen kuin kaikki on kasvamassa. Jotku kasvit tarvitsevat kunnon kesän, ennen kuin ne voi laittaa maahan. Toivottavasti satoa piisaa. Viime kesä oli ihan tyydyttävä. Paitsi kurpitsan suhteen. Pitää kai vaihtaa lajiketta. Myskikurpitsa ei täällä taida menestyä. Vasta syksyllä se alkoi kukinnosta paisumaan. Ainakin omenen kokoiseksi ehti yksi, toinen jäi kananmuna mittoihin.

  Huomenna laittelen myös rannan vesipumpun paikalleen. Eiköpä kovimmat pakkasyöt jo takana ole? Sitten pääsen halkomishommaan kiinni. Ennen kuin lähdettiin Hollolaan toi naapurin Hannu halkomakoneen testattavaksi. Ainakin alkuun on siten uutuudenviehätystä luvassa.

Sasu Rivotta

  Puuhankkeessa ennen kokonaisvaltaisen halkomisen alkua oli vielä tehtävä risusavotta. Ei tietysti risusavotta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan oksien ja risujen roudaus pois tantereelta. Metsän laitaan ne on nyt kiikutettu, samaan läjään, minne lehdet ja muu maatuva aines kärrätään. Se ei kuulu mielipuuhiini. Itse asiassa voi laskea ryhmään "mieluummin kuolisin". Joten kuten työ sujui kuvan osoittamalla tavalla, eli "keyvytpressutekniikalla". Ainakin nopeammin kuin kainalossa raahamalla. Nyt on pois risut silmistä, männynkävyt ehkä ei. Ainakaan jokainen. 

  Tuon "mieluummin kuolisin"-sanonnan alkuperän olen varmaan joskus selvittänyt. Selvitän varmuuden vuoksi vielä. Kun 1990-luvun alkupuolella olin aika paljon Utsjoellla, tapasin siellä tietysti myös paikallisia. Yksi näistä oli Tsieskulan vanha isäntä. Hän kertoi sodan aikana sairastuneensa vakavasti. Niin vakavasti, että sairaalaan piti päästä. Siihen aikaan ei ollut autotietä kuin Kaamaseen. Siis ensin pororeessä Kaamaseen (liki 60 km), sitten kuorma-auton lavalla Kaamasesta Rovaniemelle (360 km) yli 20 asteen pakkasessa. Vanha isäntä matkasta selvisi, taudista myös, mutta vakavin äänenpainoin hän lisäsi tarinansa lopuksi "jos nyt joutuisin saman matkan tekemään, niin mieluummin kuolisin!"

  Kimppalaituria käytiin pikaisesti aamulla naapurin Hannun kanssa nostamassa. Ei tarvinnut kuin keskimmäisten jalkojen kohdalta kammeta ylös. Vesi nousee yleensä juhannukseen, joten joudumme luultavasti vielä laituria operoimaan, mutta pärjätään tovi näin.

  Huomisaamuna on lähtö edessä. Reissuvihkoon on kertynyt melko pitkä lista tuotavaa. Sellaista se keväällä aina on. Kyllä tilanne tasaantuu, kun saadaan perusjutut taas haalittua. 2-tahti-pienkonebensaa sekä iso kannu teräketjuöljyä on listalla. Dödöä ja hammastahnaa. Myös, itsestäänselvänä, maito- ja paprikajauhe, tomaattipyree, sekä talouspaperia. Puhumattakaan vehnäjauhoista, hapankorpuista ja näkkileivästä. Veneen jauhesammutin pitää myös muistaa leimauttaa.   

  Lauantakina palataan. Toivottavasti ainakin lähes terveen paperit taskussa. Olkoot paperit mitä on, mutta viikon kuluttua näyttää ennuste läpötilan nousevan kahteenkymppiin. Yötkin lämpenevät kunnolla. Kun vettä sitä ennen taitaa sadella, pärähtää maisema melko äkkiä vihreäksi. Se parasta kesää. Toukokuun puolivälistä juhannukseen. Tai kauneinta ainakin. Loppukesä on sieni- ja marja-aikaa, joten sekin on parasta kesää. Itse asiassa heinäkuu, tuo varsinainen lomakuukausi, on kaikkein tylsin kesäkuukausista. Jos olette eri mieltä, olkaa. Kaikilla kuukausilla, kaikilla vuodenajoilla, on omat kannattajansa. Tuskin mielipiteeni saa kuitenkaan ketään mieltään osoittamaan. Ei ainakaan barrikaadeille lähtemään. 

  Kesä tulee, äkkiä. Ja menee myös. Nyt tuntuu siltä, että syyskuuhun on aikaa vaikka kuinka. Pian ihmetellään, että näin äkkiäkö se syys tuli? Kun nuoruuttaan muistelee, niin kolmen kuukauden kesälomat koulusta olivat iäisyyden mittaisia. Tempora mutantur, nos et... etc.

  Tänään vielä saunotaan, aamulla puhtoisina matkaan. Huomiseksi on tilattu autonpesu yhdeksitoista ja käynti äidin luokse yhdeksi. Nyt siellä saa olla kauemmin kuin vartin, ja useampi henkilö voi mennä yhtäaikaa. Hilppa siis lähtee messiin. 

  Lahdessa on koronatilanne huono. Taitaa olla pääkaupunkiseudun jälkeen huonoin. Meille tulee kaksi viikkoa ensimmäisestä rokotuksesta, joten vakavalta taudilta ollaan kai turvassa. Maskia lärviin, desiä handuun. Vielä aika kauan, luulen. 

  Äsken huomasi, että Pori Jazz on peruttu. Ei ollut aikomuksena kyllä mennäkään. Ehkä ensi vuonna? Ihan mieluusti sinne menisi, jos esiintyjistä mieleisiä löytyisi. Ensi kesä, tai kesä 2022, on tietysti vielä tuntematon. Usko ja luotto on siihen, että tämä paskamainen pandemia on silloin viimeistään selätetty, päästy kiinni vanhaan normaaliin. Ken elää, hän näkee. 

OLIS KIRVEELLE TÖITÄ

  Siinä läjä. Olis kirveelle töitä. Onneksi on kirves. Lähiajat täystyöllistetty kirves. Hartiat, jotka ovat koko talven kipuilleet, ovat onneksi nyt melko hyvässä kunnossa. Hieman viiltelee, kun aamupäivän töitä paiskii, mutta pieni lepo, ja ovat taas melkein kivuttomat. Pysyisi vointi tällaisen, niin hyvin tehtävistä töistä selvitään.

  Koska kroppa oli talvella kivulias, mietin jo klapikoneen hankintaa. Mietin vieläkin. Se vaan, että kun niissä on suojat, niin ei niillä voi kuin halkaisijaltaan alla 25 senttisiä puita halkoa. Ei sellaiselle käyttöä ole. Nytkin nuo keväällä kaadetut puut, koivu ja mänty, ovat molemmat tyvestä yli 60 senttisiä. Hannilan Hannulla on ollut jo vuosia klapikone. Siinä ei ole mitään suojia. Oli puhe, että lainaan sitä kokeeksi. Katsotaan, miten duuni sillä luontuu. Hitaampaa se varmasti on kuin kirveellä. Luultavasti myös vähemmän hartioita rasittavaa.

  Eilen kävivät Taina, Haneli ja Katriina vappurääppiäisissä. Toivat itse asiassa vapun meillekin siman ja munkkien muodossa. Vähän oli puhetta, että menisin joskus touko- kesäkuun vaihteessa, YYA-sopimuksen velvoittamana, jesaamaan Hanelia. Heillä on meininki suurentaa rantasaunan terassia. Mikäs siinä. Silloin omilta hommilta kyllä joutaa. Ja lauloihan Pavekin, RIP, "Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa." Hyvin meillä velj'poijaan kanssa sujuu YYA. Eikä siinä lasketa, kumpi tässä nyt enemmän on toista jeesannut. Tosi puheessa taitaa mennä melko tasan. 

  Eilinen oli lämpimin päivä tälle kaudelle. Eihän se hellettä ollut, mutta reilusti toistakymmentä astetta kuitenkin. Merkkejä luonnon heräämisestä alkaa näkyä. Sinistä vallan, meidän pihapiirissa.

  Sininen oli taivas myös. Ja vesi. Sinistä vasten lepän urvut näyttävät komeilta.

  Kävin äsken kokemassa katiskan. Ei senkään sinttiä, saatikka isompaa. Joudutaan nöyrtymään, syömään illalla tonnikalasalaattia. Kalaa tekee tosiaan mieli. Verkkoja ei saa pyyntiin laitaa. Paitsi muikkuverkot. Se taitaa kuitenkin olla turhaa. Heti jäitten lähdön jälkeen niitä kyllä voi saada, mutta nyt on se aika ohi. No, juhannuksen tietämissä mujetta tulee mukavasti tuosta ihan läheltä. Pitkä aika vaan sinne vielä on. Ensi viikolla käyn kyliltä paremman katiskan. Kyllä sieltä vielä ahvenia tulee, satunnaisia haukiakin. 

  Huomenna tulevat lähinaapurit saareen. Meille on Hannun kanssa heti edessä yhteislaiturin oikominen Potinlahdessa. Toivottavasti kahluuhousuilla tulee vielä reikä veteen. 

  Torstaina lähdetään Hollolaan, lauantaina palataan. Sitten onkin pottua laitettava vakoon. Ja puunhakkuu jatkuu, minkä kroppa sietää. Joutoaikoina pitää tehdä päätös ja summittainen aikataulu muutamasta aiotusta hommasta. Ei niistä enempää, ennen kuin se on ajankohtaista. 

  Tänään on taas saunailta. Kohta kahvihetki. Kahvin kanssa vielä vähän jäljellä olevaa Hilpan loihtimaa Ahvenanmaan pannukakkua. Ei suu tuohesta ole, saaressakaan. 

YELLOW SUBMA...., EIKÄKU ICEBREAKER

  Vappua vaan kaikille säädyttömille. Säälliselle myös. Vappusää on tosin säälittävän viileää, sama säädyttömille ja säällisille. 

  Eilen, kun kävin jeesaamassa naapureita, Jänissaarten kesäasukkaita, veneen vesillepanossa, toin meidän soutuveneemme saareen. Tänä aamuna naplikoin perään sähkömoottorin, juhlistin vappua pienimuotoisella moottorimarssilla. Marssiin osallistui yksi vene, yksi ihminen. Samalla laitoin katiskan (sen ainoan) pyyntiin.

  Sentin jäähän oli taas vetänyt isoja aloja Avokkaan salmesta, muualtakin. Aste, pari, pakkasta, tyyni yö, niin kyllä suunnilleen nolla-asteinen vesi mieluusti muuttaa olomuotoa. 

  Kiersin Ilotin ja Avokkaansaaren. Vesilintuja näkyi siellä täällä. Joutsenet pitävät senkin meteliä öisin jossain Ilotin takana, varmaan Piekälän puolella eräässä luhassa. Siellä ovat pesineet vuosikausia. En viitsinyt kovin lähelle oletettua pesäpaikkaa mennä. Yksinäinen joutsen sentään tuli kaislikosta näkyviin Ilotin kesantopellon laidalla.

  Hiljaista oli ulapalla. Ei muita marssijoita näkynyt. Nykymaailmasta viestittivät vain kolme erisuunnilla töröttävää telemastoa. Huomasi, että ei kesä ole vielä koittanut. Lunta ja jäätä oli siellä täällä nähtävissä. 

  Tänään en aioi työn laitaan tarttua. Normaalit "talkkarihommat" tietysti teen, mutta muuhun en puutu. Pitää se vappu olla kaikille. Palkallinen vapaapäivä. Tuskin eläkettä pienennetään, vaikka laiskottelen.

  Mitäpä uutisia näin vappuna on medialla tarjota? 

  No, koronatilanne on meillä menossa parempaan päin, mutta maailmalla se on monessa maassa painajaismainen. 

  Oppositio arvostelee kovasanaisesti kehysriihen ratkaisuja. Se on opposition tehtävä. 

  Pikkuleijonat nuijivat Saksan 10-0 alle 18-vuotiaitten mm-kisoissa. 

  Kokoomus on avannut grillikauden uudistuneena: Se aikoo jättää välikyljyksen. No perhana, tarkemmin katsottuna ei se ollutkaan entrecôte, vaan välikysymys. Jo vähän ihmettelinkin, että mikä uutinen Kokoomuksen grillausvalikoima on?  

  Huomenna on sunnuntai, mutta ajot jatkuvat pappilan metsässä. Ajattelin möyhiä kasvimaat jyrsimellä. Sitten kärräilen pätkityt puut halkomispaikalle. 

  Voi olla, että pottu laitetaan maahan vasta viikon kuluttua, kun ollaan tultu takaisin Hollolasta. Kyllä ne voisi tietysti vaikka alkuviikosta piilottaa, potut, laitaa harsoa päälle. Lopputulokseen ei sillä varmaan juuri merkitystä ole, joten istutetaan vasta 8. tai 9. päivä alkanutta kuuta. Jospa ilmat alkaisivat silloin lämmitä, jotta voitaisiin muutakin laittaa kasvamaan. Ainakin salaattia ja pinaattia. Tomaatit, kesäkurpitsat, kurkut, sen sellaiset, ovat tietysti vuorossa vasta joskus kesäkuussa. 

  Hiljalleen lähtee kesäkausi käyntiin. Ja hiljaisesti. Paitsi linnut pitävät konserttejaan. Pian viikko ollaan täällä oltu, ja kahden kesänaapurin eilisen tulon lisäksi vain kaksi venettä on Avokkaansalmen lävitse usmuuttanut. Yksi puinen matkavene meni keskiviikkona Puumalaan päin. Vihreälaitainen Buster tuli torstaina Saukonsalon suunnalta, parin tunnin kuluttua ajoi takaisin. Kävi varmaan kylillä.

  Kunhan kevät etenee, kesä koittaa, pörinää varmasti riittää kylliksi. Uskon, että koronan siivittämä veneily jatkuu viime kesän malliin vikkaana. 

  Eilen näytti mittari ip. jopa yli kymmentä astetta. Bongasin ensimmäisen kimalaisen sekä sitruunaperhosen. Arskalla on melkoinen voima, heti kun se paisteli, niin tuntui kuin yöpakkaset olisivat vain unta. 

 Kun tulin tänään järveltä ennen yhdeksää, hiutaloi snadisti lunta. Kello tulee nyt kymmenen. Vähän alkaa aurinko pilkottaa. Kolme astetta plussaa näyttää mittari. Tuvassa on sopivan lämmin. 

  Näitä mietti yksinäinen veneilijä vappupäivänä 2021.

LUNTA, RAKEITA JA AURINKOA

  Kovin on ollut vaihtelevaa ilma. Eilen paistoi välillä arska, välillä tuli lunta, välillä "riisiryynejä", kerran ihan oikeita rakeitakin. Tänään oli aamulla lievästi pakkasen puolella mittari. Vesi kun on kylmää, ei tulipalopakkasia vaadi, kun rannat vetävät riitteeseen. 

  

  Eilen hetken moottorisahailin. Tänään jatkoin hommaa. Kyllä ei kertaudu asiat arkitöissä samalla tavalla kuin matematiikassa. Siellähän kahdesta miinuksesta tulee plussaa. Kun Saarelan tilalla laitetaan tehoton "metsuri" tehottoman moottorisahan kanssa kunnon tukkipuun kimppuun, niin tulos ei todellakaan ole plussaa. Neljän tunnin rupeaman tänään heiluin. Se riittää talviterässä olevalle kropalle. Nahusin minkä nahusin. Ovat sentään nyt ne rungot palasina. Ähelsin vielä koivun tyvipätkät halki, sillä eihän meikäläinen meinaa niitä jaksaa kokonaisena kärriin nostaa. 

  Nyt paistaa aurinko. Mittarissa +5. Tänäänkin tuli tuossa kymmenen korvilla vartin verran "riisiryynejä". Vaikka arska paistelee, en enää tänään orjankaapua päälleni laita. Turha reuhtoa, kun vähemmällä ehtii. Ilmat ovat niin viileitä, että ei potun sun muitten istutusten kanssa ole kiirettä. 

  Pyykkikone laitettiin eilen valmiuteen. Hilppa ajoi tyhjänä läpi 90-asteen ohjelman. Hyvin pelasi. Tänään Hilppa on pessyt pari koneellista. Ei talvi tehnyt tuhojaan pesukoneiden kanssa. Miksi teksi, kun ne kunnolla syksyllä tyhjentää.

  Huomenna on vappuaatto. Ei aiheuta toimenpiteitä. Eikä ylihuominen vappukaan. Ei ilmapalloja, ei serpentiiniä, ei tippaleipiä, ei edes munkkeja  ja simaa. Jos sille päälle äidyn, saatan lähteä marssimaan. Maailman pienimmässä vappukulkueessa. Asia on tietysti niin, että jos vappumarssin aloittaa, osallistujia ei kannata haalia yhtä vähempää. Jos marssin, on vielä auki, minne marssin, minkä puolesta marssin. Voi kai sitä marssia muuten vaan? Mutta tahdissa en aio marssia. Kaukaisessa nuoruudessa sain sellaisesta tarpeekseni, vaikka ei 3. ErVK:ssa Kouvolassa paljon marssia tarvinnut.

  Vappu tulee ja menee. Hallitus pysyy. Media on pettynyt. Ei vapun tuloon ja menoon, vaan... Kummasti valtamedioiden tahtotila oli hallituksen hajoaminen. Mitähän ne meinaa? Eikö ne osaa ajatella asioita "isossa kuvassa"? Kai nykyhallitus on liian vasemmalla ja vihreä. Vaikka koronakriisi on hoidettu ihan hyvin, niin silti se hoidettu väärin. Niin hoetaan. Jos jotakin pitäisi hokea, ehkä Kokoomuksen toiminta EU:n elpymispaketin suhteen kaipaisi ruodintaa. Mutta ei taida tulla. Ihmisen muisti on lyhyt, mutta en kyllä jaksa muistaa, että Sipilän hallitusta olisi koskaan mediassa noin kovalla kädellä kohdeltu. Vaikka syytä olisi ollut. Johan sen näki silloin. Jälkikäteen vielä paremmin. 

  No niin, politiikkaa pienesti, kuitenkin. Ihan lähestyvän vapun kunniaksi. Nyt taidan vetäytyä nokosille. Jaksaa sitten myöhemmin saunaa lämmittää. Apropoo: Pitäsköhän ruuvata uimatikkaat paikalleen, käydä talviturkki heivaamassa? Katsotaan, millä miellellä Peppe on muutaman tunnin kuluttua.

1.PÄIVÄ, LÄHES NUTJAILUA

  Tämä päivä alkoi pienten sadekuurojen siivittämänä. Välillä tihuutti vettä, välillä hienoisesti räntää, välillä oli poutaa. Lämpöä oli oli aamulla +2, päivällä +5. Päätin, että en isosti lähde ulkotöihin. Vähän sentään haravoin tuulen heittelemiä oksia pois piha-alueilta. Lounaaksi oli aamulla kertakaikkiaan parahultaiseksi lämmittämässäni leivinuunissa muhinut possun ulkofileepala (puolitoistakiloinen) juures-sipulipedillä. Perinteinen uunilämmityskauden ruoka. Sen turvin uskaltauduin sörnäyttämään Anttolaan. Ajattelin, että paras käydä heti ostamassa bensaa veneeseen, pienkonebensaa pienkoneille, kuten jyrsin ja ruohonleikkuri. Moottorisahaan näkyi 2-tahtibensaa vielä olevan. Samalla kävin Salesta hakemassa muutaman jutun, mm. Marskin Arinaleivän. Nyt pärjätään kuudenteen ensi kuuta, eli siihen asti, kunnes lähdetään käymään Hollolassa.

  Olisin ostanut myös katiskan, mutta Kone- ja Urheilu myi eioota. Vasta ensi viikolla on heille tulossa lisää pyytöjä myyntiin. Ne on haukiystävällisiä katiskoja, koska saapuvat vasta kudun jälkeen. Ahvenystävälliset katiskat ovat varmaan myynnissä toukokuun loppupuolella.

  Olisin mieluusti yhden katiskan mukaani napannut. Viime kesänä nimittäin toinen, se parempi katiskavarannostani, hävisi. Se oli matalikolla, noin neljässä metrissä, parin sadan metrin etäisyydellä rannasta. Kun menin ensimmäistä kertaa kokemaan, ei kohoa ollut lain. Joko joku oli anastanut. Ja jos oli, niin luultavasti muutakin kuin kohon. Tai sitten oli joku ajanut hämärissä kohonarun poikki. Hanelin kanssa yritettiin katiskaa kerran naarata, mutta aika epätoivoinen homma. Silloin vielä tuuleskeli navakasti, eikä me saatu muuta kuin naaran naru potkuriin. Se naarailu loppui siihen. 

 

    Hiljainen oli kylänraitti puoliltapäivin. Kone-ja Urheilussa ei ollut muita asiakkaita kuin minä. Salessa sentään oli kaksi muutakin. Rannasta Saleen ja takaisin kävellessäni bongasin kolme ohi ajavaa autoa, en yhtään kävelijää tai pyöräilijää. Paitsi tuon yhden jalkamiehen, kuvassa muinoisen Savonseudun vierellä.

Laituriinkaan tarvinnut jonottaa. Paikkansa sai melko vapaasti valita.

  Mennen tullen kulki hentoinen lumisadepilvi ajoreitin poikki. Yhtään venettä ei ulapalla näkynyt.

  Huomiseksi on povattu enemmänkin sadetta. Pitkin päivää saattaa tulla vettä jos räntääkin. En siis ilmeisesti huomennakaan hyökkää moottorisahailemaan. Torstaina ja siitä eteenpäin pitäisi olla poutaa, joten pääsen tositoimiin. 

  Äsken saunottiin. Mikäs tässä on nyt lämpimässä tuvassa oleilla. Naputella joutavia, kuunnella uutisia siitä, kuinka hallituksen neuvottelut sujuvat. Huonosti taitaa mennä. En ryhdy asiaa märehtimään, koska en ymmärrä syitä syviä. Yhtä vaikeaselkoista kuin politiikka ylipäätään. Sitä paitsi kasaa sohivia riittää ilman minuakin. Parempi tosiaan olla sohimatta, sillä "kuka muurahaiskekoa sohaisee, sitä tikulla silmään, jossa on jo malka", vai miten se meni?

  Otsikossa lukee "lähes nutjailua". Jostain pullahti mieleeni tuo verbi "nutjailla". Oliko se Ahos-Riti, vaiko Rohus-Matti, joka sanan lanseerasi 1970-luvun alussa? Niin tai näin, sitä käytettiin. Mitäkö silloin tehtiin? No, .....silloin nutjailtiin! Googletin sanan, mutta ei hakukone tunnistanut. Eli nutjaillaan edelleen epävirallisesti.

  Huominen saattaa mennä vielä nutjailuksi, mutta torstai on työpäivä.