KONNEET EI KESTÄ

    Aloitetaan pikakatsauksella viikon flooraan: Helmililja eli helmihyasintti (Muscari armeniacum) kukkii.

Muutapa ei juuri kukikkaan, paitsi valkovuokko. On vaan niin viileää, että se ei jaksa kunnolla avautua.

  Sitten asiaan. Puutarhajyrsin aloitti tilapäisen työnseisauksen. Toisen kasvimaatilkun sain jyrsittyä toisesta osan, kun alkoi oireilemaan. Ei ottanut kytkin, tai mikä lie, kiinni, eli ei lähtenyt pyörittämään möyhennysteriään. Kiristin kytkimen vaijerin tappiin, mutta ei auttanut, joten lapiolla kääntelin loppuosan. Hilppa rautaharavalla vielä viimeisteli homman.
  Kun tässä ehtii, pitää katsoa ohjekirjasta, josko löytyy "räjäytyskuva" ja siitä apua ongelman ratkaisuun, eli vian korjaamiseen. Jos ei, niin pitää kesän aikana veneilyttää Anttolaan korjattavaksi.
  Sellasia ne on värkit. Jotkut pelaa aina vaan, jotkut ei. Vajaat neljä vuotta on vasta ikää tällä jyrsimellä, eli ei enää takuuta. Toivottavasti vika ei ole iso, työnseisaus on tilapäinen. Kohtuuttomalta kaiken kaikkiaan tuntuu, tuo työnseisaus. Kohtuuttomalta, koska vuotuinen työmäärä ja -aika on varovaisestikin ilmaistuna vähäinen: tunti keväisin, tunti syksyisin. Ja nekin ovat yläkanttiin. Tai ehkä syy on juuri siinä. Jyrsin on niin tottunut huilailemaan, että ei viitsi vähiäkään velvollisuuksiaan hoitaa. Nythän minä puhun, kuin oikeistopoliitikko ihmisestä! Pois se minusta. Kyllä jyrsijä parhaansa yrittää!

  Piha-aitan reinkarnaatio kesäkeittiöksi on alulla. Kaikki sisäseinien-, kattojen ja -lattioiden verhona olleet kovalevyt on purettu. Kovalevy taisi olla pop 1950-luvulla? Sitä oli tosiaan laitettu kahden lautarakenteisen aitan sisäverhoukseksi kauttaaltaan. Aitoissa on aikanaan nukuttu, joten ideana on varmaan ollut helppo puhtaana pitäminen.
  Jokusia ampiaspesiä löytyi seinien väleistä, paljastuneista kattolaudoista ja -tuoleista. Samoin kaksi linnunpesää; oli pari sellaista pientä aukkoa kattotuolin ja seinän liitoksessa, että olivat tirpposet mahtuneet sisään. Toinen oli ollut oikein pitkäaikaisessa käytössä. Oli nimittäin pesiä päällekkäin monessa kerroksessa. Koolausvälissä (60 senttiä) oli vaakalaudan päällä sellaiset kolkytsenttiä pesärakennelmaa. Nyt on vuokrasopimus purettu, yksipuoleisella ilmoituksella. Tylyä toimintaa, kyllä. Mutta puolustukseksi sanonottakoon, että olen muutaman vuoden aikana väsännyt ja kiinnittänyt useita kappaleita linnunpönttöjä. Ja tervetuloa pesimään tulevaan kesäkeittiöön, jos lupaatte olla paskomatta sisälle. 
  Onneksi ei ampiasispesissä, eikä linnun -sellaisissa myöskään, vielä elämää ollut. Olisi tehnyt työn hankalaksi. Enkä munittuja pesiä olisi suin surminkaan raatsinut hävittää. Kumma on ihmisen luonto. Linnunpesät haluaa pääsääntöisesti varjella, mutta ei omatunto kolkuta, kun ampiaispesän tuhoaa. Ainakaan minulla. Ei ole immeistä tasapuolisesti käyttäytyväksi rakennettu.
  Nyt aitan tunkkaus on aluillaan. Kolmella pullotunkilla hiljalleen nostelen. Taitaa onnistua, mutta aikaa vievää, työlästäkin se on.

  Ennen Hollolaan lähtöä kuutioin puutavaramenekin, pirautan Leinosen Ilpolle, tai sitten Piispasen Alpille. Vieläköhän muuten Alpi on hommissa? Viime kesänä oli asiasta puhetta, ja Alpi kertoi, koska aikoo eläköityä, mutta en kyllä jaksa muistaa. No, selviää, kun pirautan.
  Veneellä aioin sahan rannasta tavarat hakea. Yhdellä kerralla ei kaikki varmasti kulje, mutta haetaan useammin. Leinoselta ei tahdo saada kuljetusta Potinlahteen, ja veneeseen ne roippeet on kuitenkin lastattava. Mutta se on äitienpäivän jälkeistä elämää.

  Ihmiset alkavat hiljalleen heräillä; tänään on mennyt ohi ainakin kaksi venettä, yksi sivuunsa. Toinen ohjauspulpetillinen Buster, toinen katettu matkavene. Busterissa oli kaksi henkilöä perätuhdolla. Aika vähissä vetimissä olivat, havaintoni mukaan. Vaikka ei lämmintä ole. Ainakaan vesillä. Matkaveneen henkilömäärästä, eikä siten heidän pukeutumisestaan, ole tietoa.
  Suomalaisethan elävät kahdella tavalla: allakan mukaan, tai lämpömittarin mukaan. Eli eli (tahallinen tautologia, kirj. huom.) niin tai näin, aina näkee väärin pukeutuneita, vääriä renkaita käyttäviä, jäissä veneileviä, perunamaata muutamaa tuntia ennen sankaa lumipyrä valmistelevia, vaikka mitä höperöitä.

  Eilen saimme mukavan tiedon. Hannilat naapurista olivat toissapivänä nähneet kaksi norppaa Avokkaansaaren ja Jänissaarten välissä. He olivat ajaneet hiljalleen lumihyyhmässä, ja norpat olivat ilmestyveet perävanaan. Naapurit olivat rantautunett ja seuranneet pitkän aikaa norppien telmimistä. Mietin, että olivatko hylkeet tulleet paikalle muikkujen perässä, sillä muuten matalahkossa salmessa noilla kohdin on syvänne, mihin muikut voivat hyvinkin tähän aikaan vuodesta ilmestyä.
  Mehän Hilpan kanssa innostuttiin, että lähdetäänpä mekin katsomaan, josko onnistaisi. Norppien bongaus. Sähkökoneella lähdettiin prutkuttelemaan.

  Ei onnestanut, vaikka kierrettiin laajempikin kiekerö. Mutta mitäs siitä; arska paistoi, ei tuullut. Tämä oli siis eilen. Tänään alkoi iltapäivällä tihuutella, joten ehdin saunanlämmityksen ohella kirjoittamaan. Nyt on saunottu, kirjoitukset kirjoitettu.

LUMENPAISUMUS

  Vaiherikas päivä. Se alkoi minun osaltani aikaisin. Kahden jälkeen heräsin, kun puhelin tärähteli äänettömänä yöpöydällä useaan otteeseen. Viestejä lähetteli etäohjattava pistorasia. Sähköt poikki, sähköt päällä. sähköt poikki. sähköt päällä, etc. Viisi kertaa katkesi virta, palasi taas, ennen kuin klo. 3: 23 pätkähti, eikä enää palannut. Siinä sitten pyöriskelin tovin, ei tullut uni silmään. Nousin ylös, hiippailin nurkan taakse. Maa oli valkeana, kauttaaltaan. Ja lisää tiputteli.

  Laitoin muutaman kynttilän tupaan palamaan, hampaan pesu, lärvin huuhtelu, aamun lääkeannos. Viritin tulen hellaan, vesipannu kuumenemaan, kaivelin taskulampun valossa laatikota leipää, jääkaapista tykötarpeita, komerosta termospullon. Vesi kiehui aikanaan. Lorotin sen keittimen suodattimen kautta pannuun. Kaadoin mukillisen, laitoin loput termariin.

  Aamupalan jälkeen kävin pihan perillä, vein toisen puhelimeni veneeseen latautumaan. Minulla on kaksi luuria aktiivikäytössä: uudempi normaaliin elämään, vanha palvelija lenkille ja duuniin. Enkä tietysti ollut varautut varaamaan niitten akkuja illalla, joten kumpikin oli heikossa vireessä. Rannassa näytti aika epäkeväiseltä, eli keväättömältä.

    Ensin luulin, että vesi oli jäässä, mutta huomasin, että se olikin pinnalle jäänyttä, hyyhmäksi muuttunutta, lunta.

  Aika oli kulahtanut kuuteen. Ykköspuhelin kilahti viestin merkiksi. Ilostuin, että sähköt palaavat, mutta mitäs! Energiayhtiö ilmoitti klo. 6:02 "Keskeytys alkanut käyyttöpaikalla Avokkaansaari ANTTOLA. Selite: Arvioitu päättymisaika on 05.05.2019 04:30."
  Siis vähän yli kuusi sain viestin n. puoli neljä alkaneesta keskeytyksestä, joka kerrottiin loppuneen puolitoista tuntia sitten. Ja pimeys vain jatkui.
  Hilppakin kömpi noihin aikoihin ylös, pääsi termarikahville. Minä menin rantaan työntelemään lumet laiturilta. Lumisade oli välillä laantunut, mutta nyt sitä sateli vielä hetken lisää.

  Kun tulin ylös, vielä lehdettömän metsän läpi naapurin Hannun kävelevän pihallaan. Soitin hänelle. Hän kertoi netistä katsoneensa, että keskeytys loppuu klo. 7:30. Samalla kuulin, että Hannun vaimo Irene huuteli jotain. Oli näet tullut uusi tieto: Jakelunkeskeytys loppuu klo. 9:00. Ok, minä meni tulevaan kesäkeittiöön hieman purkuhommiin.
  Kello tuli yhdeksään, minä tupaan. Menin energiayhtiön Helmi-palveluun katsomaan vikakarttaa. Nyt siellä kerrottiin keskeytyksen päättyvän klo. 11:00. Itseasiassa sähköt palasivat 9:40.

  No hyvä, Hilppa sai ruoan laiteltua normaalein konstein. Syönnin jälkeen soitin Hanelille, kysyin, että ovatko he kotona, ja että voidaanko mennä käymään? Sopihan se, joten kohta lähdettiin ajelemaan. Alkumatkasta oli vielä muutama satametrinen veden päälle jäänyttä hyyhmää...

... kohta avarammille vesille päästyämme, oli viriävä tuuli sen jo hävittänyt.

  Hanelilla rupateltiin aikamme, juotiin kahvit uunituoreen suklaapiirakan kera. Anni ja Katriinakin olivat paikalla. Siinä turistessamme puhelin kilautti taas viestiä. Ensi ilmoitti etäluettava, että sähköt on poikki. "Taas", kirosin kuulijoille. Katsoin vikakartalta,ja näin, että Piekälänsaaren piirissä on 32 taloutta ilman sähköä. Ennustetta lopusta ei ollut. Mutta pian viestitti energiayhtiö, että jakelunkeskeytys loppuu klo. 17:30.

  Kahvin jälkeen käveltiin ylätalolle, Taina, Hilppa, Haneli ja minä. Siellä oli muutama tarkistettava seikka, mm. Avokkaan maakellariin sopiva sisäovi, jota ei kuitenkaan ollut. Kolmen kantissa lähdettiin ajelemaan takaisin, saunan lämmitykseen. Kuinka ollakaan, sähköt olivat jo päällä!

  Nyt ollaan saunottu, purastu iltapalaa, katsottu vähän tv:ta. Ja sähköt ovat pysyneet. Kai pysyvätkin, tällä erää. Ei ole enää raskasta lunta painamassa puita luokille, eikä juurikaan tuule.
  Vuosien varrella olen huomannut, että ilmastonmuutos on vaikuttanut sähköjaleluun. Tai sen häiriöihin. On tuulisempaa, on kovia ukonilmoja, on äkillisiä runsaita lumisateita. Kun on tuo etäohjattava pistorasia ilmoittamassa, huomaa jokaisen sähkökatkon, oli täällä, tai tuolla, kesti se sekunnin, tai päivän. Ja niitä on vuodessa paljon! Ennen sähkökatkot olivat harvinaisempia, hyvä jos kerran kesässä mahtiukkonen sellaisen aiheutti. Tosin ei ennen ollut värkkiä ilmoittamassa, että nyt ne pätkähti.

  Perunanlaitto siirtyy, aina vaan. Mutta huomenna möyhin kasvimaat. Luultavasti iltapäivällä päästään laittamaan pottua vakoon. Sitten on aikaa muihin toimiin tosissaan, eli tositoimiin. Jotenkin kaikki on ollut odottelua, pottujen varjolla vetkuttelua. Jos ne piilottetua saa, ei ole enää, mihin vedota.

   Sellaisia olivat osittain sähköttömän päivän uutiset. Tulevina aikoina kokosähköisiä päiväuutisia luvassa.

Näin talvista oli aamulla Avokkaan pihassa.

EI KYLMYYTTÄ KUMMEMPAA

  Lauantaina 27. huhtikuuta tultiin saareen. Lämpöasteita epävirallisen elohopeapylväsmittauksen mukaan talon aurinkopuolella 27, varjopuolella 21. Plussaa.
 Perjantaina 3. toukokuuta aamulla -3, keskipäivällä +/- 0, iltapäivällä +1. Aurinko-, sekä varjopuolella.
  Tupapäivä tuli. Vaikka sadetta ei juuri ollut, ei sellaiseen tuuleen viitsnyt lähteä, kuin pakolliset tekemään.
  Vaikka ei ollut pakko, niin ihan uteliaisuuttani kävin ap. kokeilemassa rantapumppua laskeakseni vedet saunan pataan ja vesisaaviin valmiiksi. Eipä vesi lirunut, oli sen verran tempaissut letkuja hyyhmään. Onneksi suojasin eilen pumpun!
  Ip. menin uudestaan kokeilemaan: jo vain, vesi suissusi, kuin ei mittään!

  Rastaat, räksät ja musta -sellaiset, hyppivät hangella, yrittävät löytää murkinaa, kun eivät sitä varmaan ilmasta tai puista nyt löydä. Hyppivät ne varmasti muinakin päivinä, mutta lumen päältä ne huomaa helpommin.

  Aika monta pariskuntaa mustarastaitakin nurkissa pesii. Kaksi pesää tiedä varmasti. Ja lumipeitteisellä nurtsilla on välillä kymmenkunta yksilöä. Räksiä vielä lukuisammin.

  Aamulla oli satamassa lumisia veneitä. Ja iltapäivällä myös. Ei ole ollut tarve, eikä hinku, lähteä ulapalle.

  Pensas rantapolun varrella oli myös talvisen oloinen. Nyt on tuuli ja vähän plussan puolelle kivunnut lämpötila putsannut sen valkovaipasta.

  Ensi yö on vielä pakkasella, mutta päivällä on sentään muutama aste lämpimän puolella. Ja lumikuuroja. Ja aurinkoa kans. Ennusteen mukaan.
  Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä on taas vähän miinusta, sataa lunta ihan reippaasti hetken. Päivällä lähes kymmenen astetta plussaa. Arskakin näkyy. Ennusteen mukaan. Sunnuntai voipi olla potunlaittopäivä.
  Kun tuota ennustetta seuraa eteenpäin, niin maanantai on aurinkoinen poutapäivä, +9. Tiistaina sataa, +7. Keskiviikon yhdestätoista petraa päivälämpö perjantain viiteentoista, aurinkoakin päivittäin. Yöpakkaset loppuvat, ainakin tällä erää, aivan alkuviikkoon. Ennusteen mukaan. Eli jos ennusteen mukaan mennään, aivan passeleja ilmoja. Vuodenaikaan tyypillisiä.
  Tuon pidemmälle en edes mieti. Perjantaina, tai lauantaina, lähdetään käymään Hollolassa. Pitäähän sunnuntaina mennä äidin luo kukkapuskan kera.

  Maanantaina sitten palataan takaisin. Silloin odottavat uudet ilmat, vanhat työt. Työt, joita en enää vaikka kuinka monetta kertaa listaa. Parempi, niin. Toivottavasti olette unohtanee ne aimmat listaukset. Jos jää joku vaikka tekemättä. Parempi listata tehdyt duunit. Ettei pääse kukaan nälvimään.

  Sen verran kuitenkin duuneista, että Hilppa katsoi päivällä Huvila ja huussi-ohjelmaa. Siinä tehtiin vanhasta ladosta kesäkeittiö. Muutakin rakennukseen kai tuli. Kun ohimennen vilkaisin, kesäkeittiö näytti valmiina siltä, että saattaa tietää minulle vaikeita aikoja. Saattaa tietää, että Hilppa tiettää. No, vitsi, vitsi. Mutta ei vitsiä, että ei totta toinen puoli, tai ainakin hitunen. On se saattanut joitain vinkkejä saada, Hilppa. Näkkyypähän.

  Se on todettava, että ei ole vesiliikenne vielä haitaksi. Pari mökkinaapuria on maisemissa, mutta eivät hekään isommin ajele. Muita veneitä olen koko aikana havainnut tulopäivänä yhden, vappuaattona yhden ja vappupäivänä yhden. Nuo vappun ajan havainnot olivat uisteluveneitä. Saman verran on huomioita helikoptereista ja lentokoneista (pienkoneista). Mitä lie pörräilleet. Eivät haitaksi asti, nekään. Joten rauhaisaa on. Linnut vienosti aamuyöllä visertävät, se kuuluu asiaan. Palokärki ja joitsenet täällä suurinta melua pitävät. Jousenet rääkyvät reviirirajojaan. Palokärki äleytyy välillä vetelemään sarjoja Piekälän puolella johonkin sähköpylvään peltilätkään. Melkoisia rumpusooloja päästelee elikko.

  Näitä sepustuksia tulee näköjään rustailtua tiheään. Paras siis lopettaa, ainakin tämä, tähän. Ja älkää minua syyttäkö, syyttäkää ilmoja, jotka suorastaan tuuppavat minut pois ulkoa, tähdellisemmistä töistä, koneen ääreen.

MENI JA TULI

  Valpuri meni, sade tuli. Nyt aamulla aikaisin satelee vettä, +6 astetta mittarissa. Mikäli sääprofeetat ovat oikeassa, vettä tulee pitkin päivää, yöllä pakastaa, mättää lunta. Lunta, räntää, tiputtaa koko huomisen päivän. Lauantai näyttää melko sateettomalta, mutta viileää on. Ja viileänä sekä epävakaisena kelit jatkuvat. Niinpä, eihän se kesä vielä ole.

  Vappu meni. Vähän tuulista oli, etelästä, välillä lounaasta, puhalteli, joten ihan pihallakaan ei ollut kovin lämmintä, vaikka arska, varsinkin eilen, yritti lämmittää ulkona olevien luita.

  Kuten arvata saattaa, melkoisen rauhallisesti juhla sujui, saaressa. Munkkeja ja simaa sentään nautittiin, Serpentiinit ja ilmapallot olivat myös kuvioissa. Ja Iiriksellä kissan kasvot.

  Kun aurinko paistoi, uskaltautui ulkona kahvit nauttimaan.

  Vappuaamuna kävin punnertamassa soutuveneen vesille jään ripeitä vielä kantavsta Potinlahdesta. Laitoin siihen teohsekoittimen ja akun. Käytiin Annan ja Iiriksen kanssa sitten hakemassa katiskasta reilu kiloinen hauki. Joten vappulonaaksi oli hampurin haukea.
  Anna ja Iiris lähtivät kahden maissa, vatsat täynnä haukea ja munkkeja, kohti Espoota. Minä kävin suojaamassa rannan vesipumpun villalla, laitoin muovikäreeseen. Sen verran miinusta on kai tulossa, että parempi varautua.

  Päivänä muutamana, taisi olla aatto, otin savut kaikista puutarha- ja metsänhoitovälineistä. Trimmeri, raivaussaha sekä puutarhajyrsin pärähtivät kivuttomasti käyntiin. Ruohonleikkuri teetätti töitä, eikä käynnistynyt, ennen kuin olin irrottanut tulpan, lorauttanut reikään ryypyn. Se ei ollut yllätys. Masiina on oikutellut ja käyttäytynyt arvaamattomasti jo pari kesää. Eikä ole monta vuotta vanha! Entinen palvelija palveli yli 30 vuotta, lähti käyntiin keväisin viimeistään toisella tempaisulla. Mutta sitten, vaikka vissiin tyhkärautaa olikin, alkoivat osat sinkoilla. Brigg & Stratton-moottori olisi varmaan pelittämyt toisen 30 vuotta! Mutta uusi oli hankittava.  Ja tietysti menin halpaan, ostin halvan. Kuinkahan monta kertaa olen joutunut katumaan halpoja hankintojani? Ei itse elämäkään pysty aina kovapäisimpiä opettamaan!
  Oma jokakeväinen jännityksensä tuossa käynnistysrituaalissa on. Ja mieli kevenee, jos kaikki pelaa. Nyt värkit toimivat, joten hyvä on kohti kesää lähteä. Jyrsintä tarvitaan pikapuolin, ruohonleikkuria ehkä parin viikon kuluttua, trimmeriä kesemmällä. Raivaussahaa ties koska? Tarvetta kyllä on, riippuu siitä, koska on aikaa. 

  Uuni palaa, joten kirjoitustilanne on paikalleen tavanomainen. Pakko lämmittää isoa uunia, kun noin viileäksi vetää. Juuri lisäsin puita. Kohta laitan kahvin valumaan. Aikomuksena on lähteä käymään Mikkeli Cityssä. Ihan turha päivä, töitten kannalta, on tulossa, joten kauppa-asiat on mielekästä hoitaa pois alta. Muutamia pikkuhankintoja, ruokaa tietysti, ja veneen sammuttimen leimaus. Eväitä hankitaan sen verran, että reilu viikko pärjätään.
  Minna torikahvilassa oli tarkoitus myös käydä, Minnaa  ja Morttia moikkaamssa, mutta fb:sta huomasi Mortin päivityksen, missä hän ilmoitti kahvilan olevan pari päivää säpissä. Ymmärrettävää, voipi olla miinusmerkkistä toimintaa, miinuskelillä, lumisateella. Niin mukavaa kuin oliskin ollut innan hyvistä tarjoiluista nauttia, ei se mikään hyvätekeväisyyslaitos ole. No, seuraavalla kerralla sitten. Ja sitä seuraavalla, ja sitä.....

  Kun ilmat antavat myöten, on edessä potun istutus. Hilpaa laittelee sitten erilaisia siemeniä itämään. Puunhakkaamista piisaa. Kesäkeittiöprojektia pitää viedä eteenpäin. Eli ensi tehdä kunnon plääni, sitten toteutus. Huilatessaan voi käydä vesomassa. Se homma jäi viime kesänä melko anhittomiin. Jossain välissä täytyy kuutioida saunarempan tapeet, miettiä, josko tilaisi lauteet valmiina.
  Hommaa riittää. Se on hyvä. Keväisin, alkukesästä, jaksaa paina. Syksymmällä tulevat sitten muut kujeet; marjat, sienet, muikut, siiat. Ai niin, sienistä mieleen: korvasienten kanssa pitää olla kuulolla. En tietysti  niiteen kasvua kuule, mutta kasvustilanteesta kuulen, lähinnä Hanelilta. Nyt, kun vettä saavat, ja jos lämpöä tulee, alkaa niitä nousta. Pitää vaan löytää oikeat mestat.

  Sitten aamupalan laittoon. Ja kohtapuoleen kaupunkiin. Sadepuvut päällä, sydvestit päässä. Ainakin venematkalla.

  Loppuun vielä kuva aaton metsäretkeltä. On se Luonterin maisema aina yhtä innostava!

VAPUN ALLA

  Vappuaatto huomenna. Monella alkaa rieha. Ilma ei taida vähentää riehamielisten juhlintaa; ei räntää luvassa. Pitäähän perinteisiä kallistelujuhlia olla. Vappu ja juhannus näistä ilmeisimmät. Joulu ja pääsiänen hieman hillitymmät, tekopyhien salatissuttelijoiden parasta aikaa, mutta kulutukseltaan varmaan samaa suuruusluokkaa.
  Täällä saaressa on riehan kuva munkki/sima/ilmapallo/serpentiini. Jos Iiris ei olisi paikalla, olisi kuva muutoin sama, paitsi ilmapallo/serpentiini puuttuisi, luultavasti myös sima/munkki. Ainakin itse tehty munkki. Mutta nyt Hilppa on lupautunut munkkileipuriksi. Sima on kuitenkin kaupasta; käytiin tänään kylillä, veneeseen bensaa ostamassa. Samalla kaupasta simaa ja jäätelöä. Ja tietysti Marskin leipä.
  Pikavisiitin huipennukseksi käväistiin Sirpukassa pullakahvilla. Tai oli tarkoitus. Mutta kahvileipätilanne oli perin heikko, joten tilaisuus muuttui jäätelökahveiksi. Siitähän Iiris tykkäsi, vaikkei kahvia juokkaan.

  Kyliltä ajettiin Hanelin rantaan. Hilppa ajoi auton sieltä Potinlahteen. Samalla selvisi syy Sirpukan puuttelliseen pullatilanteeseen. Haneli kertoi vasta olleensa siellä jossain kalastusaluetta koskevassa kokouksessa. Kokousväki on tunnetusti persoa kastettavalle.

  Selvisi pulla-arvoitus mutta eräs toinen arvoitus ei. Nimittäin Peppen vanhan, mutta vetreän, pilkkihaalarin kohtalo. Sitä syksyllä käytin, lähinnä veneillessä. Nyt sitä ei löydy mistään! Ei ollut kotona, ei ole Avokkaassa, ei ole veneessä. Eikä ole Piskolassa. Ajattelin, että sinne sen syksyllä venettä telakalle viedessäni jätin, Hanelin venevajaan. Kävin katsomassa, ei ollut. Kysyin Hanelilta, joka sanoi vieneensa kelluntatakkeja ylätalolle, jotteivat homehdu talvella. Sanoi ehkä vieneensä haalarini samalla. Pyysin  tarkistamaan. Nyt oli velj'mies tarkistanut, eikä ollut löytänyt. Johan on perkele, että liki neljäkymmentä vuotta palvellut asuste on hävinnyt. Se on ohueksi kulunut, siihen on täti-vainaani Eila joskus vaihtanut vetoketjun, eikä se enää juuri lämmitä, ei ainakaan hävinneenä, mutta se on minulle rakas! Ajatelkaa, ensimmäinen pilkkihaalarini!
  No, ehkä se vielä jostakin pompsahtaa esille. Yhtä eppäillään; Haneli on melko peto asioita unohtamaan. Ei kaikkia, mutta juuri sellaisia, että mihin hittoon senkin jutun olen lykännyt. Tai sitten se löytyy allekirjoittaneen hyvästä jemmasta. Ei olisi ihme sekään.

  Iiris on viihtynyt saaressa hyvin, vaikka ei kovin kesäistä ole ollut. Jo eilen pitin Maija-hevosta hyvitellä pitkän eron jälkeen, vähän ratsastaakin...

...kiikku oli testattava...

...ja leikkimökki inventoitava.

  Tänään ehti tyttö jo temppujakin esittelemään.

  Tuosta Maija-hevosesta vähän historiaa. Elina sen pelasti talosa jätekatoksesta, kun Tainan ja Hanelin tytöt olivat pieniä. Nyt Maija jatkaa elämäänsä täysin turvin Avokkaan hyväsatoisen heinän turvin. Kuvaannollisesti. Turvin on hyvä olla turvin.

  Saunassa on Iiris ollut molempina iltoina, tullut tomerasti yksin ylös, sanonut, että laitan yöpuvun päälle, äiti yllättyy. Ja niin on tehnyt. Iso tyttö.

  Eilen sörnäytin hissukseen lenkin Luonterilla. Ei näkynyt Norppaa. Mutta kalasääskipariskunta on palannut pesälleen. 

  Vaikka tässä kuvassa toinen on poistumassa sieltä. Pesältään.

  Hieno juttu. Taitaa olla viides kesä, kun linnut tuossa pesässä viihtyvät. Ja siellä ne norpatkin jossain lymyilevät. Vedessä tietysti, eivät puussa. Eivätkä ne ole yhtä helposti bongattavissa, kuin sääkset.

  Huomenna sitten ilmapalloja puhaltelemaan. Miten lie entisen tupakkimiehen keuhkot kestävät?

AT LAST (ALUMINIUM ICEBREAKER)

  Johan lopulta saareen päästiin! Eilen, kun Hanelille soitin, niin hän ilmoitti, että on käynyt Kiukuanselällä kääntymässä, ja että kyllä Avokkaaseen pääsee.
  Mehän riemastuttiin, alettiin pakkamaan. Aamulla kasin nurkilla lähdettiin matkaan. Mikkelin Lidlissä käytiin täyttämässä loppukin auton takapaksissa ja takapenkillä olevasta tilasta.
  Puoli yksitoista oltiin Tainan ja Hanelin luona. Haneli oli jo purkanut teltan veneen päältä, ajanut Valmet-merkkisen traktorin (ei ihan uusinta vuosimallia, eikä vuosikymmentä, ei vuosisataa, eikä vuosituhatta) valmiiksi rannalle. Minä kiinnitin akun, tuupattiin vene vesille. Sehän hörähti ensi yrittämällä käyntiin.
  Haneli kertoi eilen käyneensä illemmala Avokkaassa asti. Sanoi, että Potinlahti on niin jäässä, että jättäkää auto tänne, lastatkaa tavarat veneeseen. Niin tehtiin. Melko täyteen tuli, vene.
  Sitten vielä juotiin Annin keittämät kahvit, ja eiku etteenpäin! Tältä näytti maisema Hanelin rannassa.

Paajalansalmi aukesi tällaisena.

Ojalan saaren luona jääpeitettä oli laajalti.

Pieklän kupeella oli Hanelin eilinen väylä näkyvissä.

Leppäniemen jälkeen näytti perävana tältä.

   Ajomatka kesti hieman kauemmin, kuin kesällä; ei ollut hiki pinnassa viilettää! Vaikka olikin melkein hiki pinnassa, takkia ja kelluntatakkia kun päällä oli. Ei ollut Avokkaansalmikaan ihan jäälautoista vapaa, kun puolilta päivin perille päästiin. Nyt alkaa olla.
  Tuvassa oli 25 lämmintä! Piti heti sammuttaa ilppi, laittaa ovia auki. Iltapäivällä oli talon etupuolella mittarissa 26, takapuolella, varjossa 21. No, huomenna on vähän viileämpää.

  Siinä ensin tavarat kärrättiin ylös, purettiin. Ei tarvinnut alkaa uuneja lämmittämään, joten rupesin nahuamaan vesiä päälle. Ensimmäinen kokeilu meni persiilleen: liitos vuoti kuin sanonko kenen mikä? Olin jäänyt painesäiliön liitos (se ainoa, mikä pitää kiinnittää) jotenkin löysäksi, vaikka oli putkitongeilla uhkatiukalle kiertävinäni. Ei muuta, kuin pumppu seis, hanasta paineet pois, liitos irti, uusi yritys. Jo vain, nyt toimi. Pesukone seuraavaksi. Poisto ja tulo kiinni, ohjelma käyntiin. Hip hei huraa! Kunnossa oli!

  Sitten minä kantelin pikkukammarista aurinko- ja pihatuolien pehmusteet, aurinkovarjot, keinun pehmusteet, kaiken siellä talvehtineen piha-aittaan, Hilppa alkoi imuroimaan. Anna ja Iiris tulevat huomenna, ja yöpyvät pikkukammarissa. Helpompi niin, kun ovat kahdestaan. Saunatupa, Tiilikaisten valtakunta, tarvitsee vielä perusteellisen kevätsiivouksen.

  Jossain välissä vähän purastiin. Hilppa jäi imuroimaan, minä lähdin tutkimaan, josko alumiinisella jäänsärkijällä pääsisi Potinlahden laituriin. Olisi saattanut päästäkin, mutta en viitsinyt väkisin mennä, lopetin jäänmurtamisen 50 metriä ennen rantaa. Perävanaa Potinlahdelta.

  Jos ei jää ole huomiseksi pehmennyt, pitää Anna ja Iiris hakea jostain muualta. No, mahdollisuuksia on. Pitää vaikka Heguln kassa sopia Rupakon puoleisen rannan väli- ja lyhytaikaisesta käyttöoikeudesta.

  Tämän kirjoitin pikaisesti henkeä vetäessäni. Nyt pitää keittää myöhästyneet päiväkahvit. Huomenna ajot jatkuvat Pappilan metsässä; pihan siistimistä, puitten kärräämistä, aamusta, kun on sopivan viileää. Duunia piisaa, äkistään ajateltuna junannusaattoon, sitten kahden päivän loma, ja työt jakuvat.  

  On muuten viidessä tunnissa hävinnyt jääkenttää! Ei enää näkynyt millään suunnalla jäätä, paitsi Potinlahdessa. Huomasin juuri, kun kävin ällistelemässä ohi ajavaa venettä Rupakosta päin tui, kirkolla kai meni. On niitä muitakin urhoollisia. Tai kaheleita.

  Muuten, on täälläkin koivu hiirenkorvalla, vähät valkovuokot kukkivat, ja ainakin yksi rypäs lapinvuokkoja.

 

TASA-ARVIO

   Kesälämpötiloja pitelee, mieli vesille halajaa. Mutta ei vielä, jäät sen kun olla möllöttää. Odotellaan, kun ei muuta voida.
  Odottelu on siitä köpsää hommaa, että aika ei kulu. Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Totta, ja ei totta. Jos odottaa joulupukkia, veronpalautuksen maksupäivää, tai saareen pääsyä, kuluu aika tahmeasti, mutta jos odottaa poliisia, voutia, lisäveron maksupäivää, tai pomon saarnaa missatun sopimuksen vuoksi, niin johan siivillä liitää aika! Asioilla pyrkii olemaan vähintään kaksi puolta.

  Tänään ei siis ole juuri muuta tehtävää, kuin odottelu. No jaa, kaupassa täytyy käväistä, päiväkävelyllä Hilpan kanssa myös. Ja olen lupautunut viemään naapurin herran päivällä Päikkäriin. Hänellä on vähän vaivoja, ja leikkauksen odottelua, eikä autolla ajaminen suju juuri tällä hetkellä. Hyvä, että voi vastavuoroisesti auttaa, sillä hän, tai puolisonsa, nostelee postit laatikosta tuulikaappiin, kun me emme ole kotona. Normaalikorvaus (korvauksesta ei tietysti ole koskaan puhuttu, saatikka sovittu) tästä avusta on kassillinen kanttarellejä syksyisin.

  Uusi eduskunta on aloittelee toimintaansa, hallitusneuvottelut pääsevät käyntiin perjantaina. Saapi nähdä, kuinka kivinen rinne on edessä? Rinteellä? Tuleeko yöpakkasia tai halla-ahoöitä? En tiedä, kun en ole ennustaja. Eikä kannata tietää, jos ei ole ennustaja. Sitä mieltä oli Jean-vainaakin. Kun hän oli lähdössä "poikien" kanssa Kämppiin iltaa istumaan, ja Aino kysyi, että milloin palaat, vastasi Janne: "Minä en ole mikään ennustaja, minä olen säveltäjä!"

  Putin ja Kim Jong-un tapaavat Vadivostokissa. Nyt on kevät, Primoskin piirikunnasskin, joten tapaaminen ei liene kovin viileä. Siinä mielessä Kim Jong-un on ollut onnekkaampi, että hänellä matkaa kotiportilta Vladivostokiin on vain alle tuhat kilometriä, kun Putinilla puolestaan sitä kerttyy yli yhdeksän tuhatta. Noin tasa-arvon nimissä olisi ollut sovelista, että miitinki olisi järjestetty Novosibirskissä.

  THL on listannut punkkiriskialueet, joilla ihmiset rokotetaan ilmaiseksi. Länsiranikko on mieletäni ollut se rsikialttein alue, mutta listalta selviää, että Lappeenrannan seuduilla ja Lapinlahdella on esiintynyt paljon puutiaisaivotulehduksia. Mekin aloitetaan nyt oma punkintorjuntamanooverimme. Olemme jo vuosikausia syönteet toukokuusta yöpakkasiin Kyolic-nimista valmistetta. Se on valkosipuliuutetta, mutta ei dunkkaa lainkaan. Avokkaassa on aina ollut runsaasti punkkeja. Kun Doris, sittemmin Helmi, olivat siellä, ne imuroivat maata viistäviin turkkeihinsa mielettömiä määriä punkkeja. Kyllä siihenkin lopulta apu löytyi. Mutta kun me hoksasimme Kyolicin, ei Hilpassa ole ollut pureutuneena yhtään punkkia, minussa yksi. Aika hinnakasta tuo valmiste on, mutta hintansa väärti. Sitä paitsi se terveydelle eduksi ylipäätään. Tämä ei ollut maksettu mainos, ei mainos ollenkaan. Kunhan kerroin kokemukstamme.

  Harkimo harkitsee (sointuva aloitus) Liike Nytin rekistöröimistä puolieeksi. Jos se tapahtuu, saa puolue 147 000 € puoluetukea. Kun tuon luin, niin minulle oikeastaan vasta selvisi, kuinka paljon puolueet saavat tukea. Ja kunka paljon Keskusta menetti. Pitäsköhän perustaa puolue? Eihän siihen tarvitse, kuin 5000 kannatajakorttia, ja tukeen sitten vähintään yksi kansanedustaja. Helppoo, ku mikä. Tai sitte ei.

  Vielä irrallinen ajatuspätkä aamulenkin varrelta:

  Tasan yhden arvion teen tasa-arvosta, olkoon se nimeltään vaikka tasa-arvio. Tasa-arvon tila ja tulevaisuus on parempi, kuin koskaan. Ennen oli toisin. Ajatelkaapa vaikka sitä, että miesten pitkät housut keksittiin paljon, paljon, enemmin kuin naisten. Miesten pöksyjä on ollut jo pronssikaudella. Naisten sellaiset keksi joku tasa-arvokas henkilö, tai sitten housutehtailija 1900-luvun taitteessa. Ne herättivät närkästystä, pahennusta, sekä säädyttömyyteen syyllistämistä, ja hyväsyttiin yleisesti vasta 1960-luvulla. Ei siinä ole ajateltu tasa-arvoa! Miesten hameet ja tunikat on kyllä keksitty ja hyväksytty aikapäiviä.
  Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 valittiin 19 naista kansanedustajaksi, 2019 sai valtakirjan 92. Tasa-arvo tasoittuu.

  Masokistisia puolia verestääkseni katselin viimekeväisiä kuvia. Alla otos per 6. toukokuuta. Yöpakkanen oli vetänyt pinnan riitteeseen.