PERUS-PERUSSUOMALAINEN...

  Spekuloidaanpa vähän:

  Kysytään perus-perussuomalaiselta, monelta muultakin, ilmastonmuutoksesta? Vastaus on, että ei ilmastonmuutos meitä koske, tai ei yksi ihminen, ei yksi maa, voi maailmaa pelastaa.
  Kysytään perus-perussuomalaisaelta, monelta muultakin, että mitä mieltä hän on sellaisista, jotka jatkosodan aikana sanoivat "ei sota yhtä miestä kaipaa", ja lähtivät rintamakarkureiksi? Vastaus on jyrkäkästi tuomitseva, yksiselitteisen paheksuva.
  Eli joittenkin mielestä on oikein ja välttämätöntä puolustaa isänmaata, mutta Äiti Maan puolustamiselle ei ole tarvetta. Ei ole tarvetta, vaikka jos, ja kun, Äiti Maa romahtaa, vie se mukanaan isänmaan, kaikki muutkin maat, kansoineen päivineen, valikoimatta mahdollisia perus-perussuomalaisia ulkopuolelle. En ymmärrä, millä logiikalla isänmaan puolustaminen on monin verroin tärkeämpää, kuin koko planeetan puolustaminen?
  Kuten sanottua, tuo oli spekulaatiota, mutta voin kevyesti kuvitella, että noin asiat menevät.

  Huomenna mennään ennakkoäänestämään. Ei yksi, tai kaksi, ääntä voi maata pelastaa, mutta jos ne jättää antamatta, ei ole oikeutta marista, olkoon vaalien lopputulos mikä tahansa.
  Hieman kyllä pelottaa. Populistien nousu joka puolella Eurooppaa saattaa tietää vaikeita aikoja myös Suomeen. Eikö kansa, kansa jonka pitäisi tietää, ymmärrä Halla-Ahon ja Huhtasaaren porukan sanoman synkkyyttä, tyhjien lupausten kuminaa, itsekeskeistä ideologiaa?
  Viime aikoina somessa jaetut Halla-Ahon vanhat kirjoitukset kertovat, millaisesta "johtajasta" on kyse. On kyse miehestä, joka kuului Anders Breivikin manifestissaan mainitsemiin henkilöihin. Eikä Breivik Halla-Ahoa vihollisenaan maininnut!

  Lainaan tähän aamun lehden sunnuntaisesta "SUNNUNTAISUOMALAINEN" osiosta jokaviikkoisen Uutisrunon:

  PERUSSUOMALAISET

  Perussuomalaiset tekevät ihmeitä.

  He ottavat kotouttamisesta 

  kaksi sataa miljoonaa ja antavat

  näin säästyneet kymmenen miljardia 

  eläkeläisille ja työttömille.

  He vahvistavat Suomen turvallisuutta

  irtautumalla Euroopan Unionista,

  ajautumalla Venäjän kylkeen.

  He ratkaisevat ilmastonmuutoksen 

  tekemättä sille mitään.

  He pitävät huolta kulttuurista 

  vähentämällä sen rahoitusta.

  Perussuomalaiset ovat ihmeellisiä.

  Yksin he pystyvät ihmeisiin.

  Yhdessä he eivät pysty mihinkään.

  Harry Salmenranta, kirjailija

  Joskus jotakin lainaamisen arvoista, noin "bona fide", Etlarissakin. 

  Tässä aamulenkin ajatukset. Nyt lähden tekemään polkupyörille vuosihuollon. Se sisältää pölyjen pyyhkimisen ja renkaiden pumppaamisen. Riittää, sillä niin vähän tulee/ehtii ajettua/ajaa, kun kesät kuluvat Saimaan saaressa. 

  Torstaisesta kuvasta näkyy, että lunta ei maalla ole nimekikään, paitsi pihalla.

KOTIIN ENNEN AIKOJAAN

  Nyt pääsivät ilmat yllättämään. Siinä mielessä yllättämään, että rannat alkoivat sulaa melkoisella tohinalla. Mitäs, kun oli muutama päivä lähes kymmenen asteen lämpötiloja. Vielä eilisaamuna olin mielellä, että sunnuntaihin ollaan saaressa. Eikä alkuiltapäivästä tehty kävelylenkki jäällä muuksi mieltä muuttanut. Mutta kun illankahussa kävin rannalla, äkkäsin, että ei perkele, kohta ei päästä jäälle! Hain tuuran, astuin kevyesti laiturilta jääkannelle. Vielä se kantoi, mutta tuura meni tiputtamalla läpi. Kun palasin tupaan, sanoin Hilpalle, että viisainta lähteä aamulla, ettei tule ongelmia. Hän oli samaa mieltä, kun kerroin tilanteen. 

  Kyllähän jäälle kevyesti vielä lauantaina tai sunnuntaina olisi päässyt. Mutta sitä varten olisi pitänyt raahata vesikelkka sulia metsiä myöten varjoisimmille rannoille. Tavaroita on aina sen verran mukana, että ei niitä viitsi, eikä jaksa, kantaa. Joten aamulla sitten lähdettiin. Aamuyöstä oli sen verran pakkasen puolella, ainakin jään pinnalla, että ei ollut vaikeuksia päästä matkaan. Jää muuten kyllä kestää, mutta jos ilmat tallaisina jatkuvat muuttuu pian mustaksi, alkaa puikottua. 

  Eilen päivällä oli jäillä tämän oloista ...

...ei lainkaan vaarallisen näköistä. Laituriltakin pääsi vielä kevyesti jäälle. Ja laiturilla sai myös aurinkoa.

  Oli jäällä tietysti vaaranpaikkoja myös...

...mutta tuollaiset paikat kyllä näkee ja tietää tutuilla vesillä.

  Ilmat siis tekivät tepposen. Ensimmäinen kerta, muuten, kun on joutunut saaresta hyvien ilmojen vuoksi lähtemään. Joskus näinkin päin.

  Nyt sitten ollaan Hollolassa, odotetaan jäitten lähtöä. Lauttojen seassa varmaan, kuten viime vuosina on ollut tapana, Piskolasta Avokkaaseen veneen luotsaan. Vähintään Potinlahteen, Hilppaa ja tavaroita hakemaan, pitää toimia jäänmurtajana. Lahti kun on pohjoiseen päin, eikä siitä tuuletkaan yleensä jäitä hajota tai pois kuljeta. 

  Mutta muihin asioihin. Suomi on jo käyttänyt tämänvuotisen kiintiönsä luonnonvaroista, eli meillä on tänään ylikulutuspäivä. Ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta. Tehdään kaikki yhdessä jotakin, että se lähtisi siirtymään myöhäisemmäksi.

  Uutisissa kerrottiin, että toiveissa olevissa nopean radan junissa on ongelmana se, että ne eivät ehdi pysähtyä väliasemille. Tarkoittanee sitä, että jos matkustaa Helsingistä Tampereelle, pääsee junasta pois Rovaniemellä? Vai tarkoittaako? Ei vissiikään. Kai ne tarkoitti H:ki -Turku ja H:ki - T:re välejä.

  Riitäköön tämä uutisista. Olenko kertonut triumfistani hirsipuupelissä? Olen saattanut mainita, mutta keron kuitenkin, sillä se hivelee yhä itsetuntoa.

  Tämä tapahtui tekussa, varmaan ensimmäisenä vuonna, sillä jouduttiin olemaan aakkosjärjestyksessä, ja vieressäni istui Laukkasen Jari, nuori mies Heinolasta. Jotkut tunnit olivat pitkäveteisiä, joten kulutimme aikaamme hirsipuuta pelaamalla. Tiedättehän pelin? Siinä toinen keksii jonkun sanan, laittaa sen alku- ja loppukirjaimen näkyviin, puuttuvien kirjainten kohdalle viivan. Vastapelurin pitää saada sana selville arvaamalla kirjaimia. Jos arvaus osuu oikeaan, laitetaan se paikalleen, yhdelle tai useammalle. Jos menee väärin, arvuuttaja piirtää osan hirsipuusta. Mikäli arvaaja ei saa sanaa selville, niin hä joutuu hirteen. Meidän versiossamma 11 väärän arvauksen jälkeen, mikäli oikein muistan. Tähän tapaan:

  Totta kai pelissä yitettiin keksi arvattavaksi hankalia sanoja. Kerrn minulla välähti! Tein tällaisen:

   Laukkasen poika arvaili, raapi päätään, arvaili, kiroili, arvaili, ja joutui hirteen! Sana, mitä hain, oli

  Kyllä toveria ketutti. Miettikää ite; aakkosten kaksi ensimmäistä kirjainta, joista on jo toinen annettu, eikä ratkaisua löytynyt! Joten toveria ketutti, minua ei niinkään! Ei meistä vihamiehiä kuitenkaan tullut. Taisi Jari tarjoita päälle kahvit silloisella Urheilutalolla.

  Nyt on mukava mieli, kun tuota hirsipuu-urani ylevintä voittoa sain muistella, joten lopetan tähän.

TULEN VIEMÄÄ

  Taas aamu on. Taas lämpiää uuni. Taas kirjoitan. Kyllä luntoäiti meitä on hellinyt, ja hellii luultavasti lopun aikaakin. Ei tämän paremmiksi kelit tule! Ei täällä edes huhtikuun julmuus tunnu. Laitanpa muutamia kuvia todidsteeksi sanomastani. Siis sanomastani, ei sanomastani.

Aurinko alkaa kohota eilen aamulla.

Hilppa ja naapurin Hannu pilkillä.

Hilppa rantautuu varovasti Isokamalan etelänpuoleiselle pikkusaarelle. Vasen peukaloni on näköjään änkytynyt otokseen.

Meikäläinen tulee alas Jänissaarten länsipuolella olevalta kallioluodolta. Huomiokaa koriste lakissa.

Puupino viettää aikaansa teltassa katsellen, kun ranta sulaa.

   No, nuo ovat menneitä, nyt tulevaan. Tänään meinasin poltella roskia. Viime syksnä tyhjensin kaksi piha-aittaa. Niihin oli tungettu rojua, enimmäkseen vanhoja vaatteita, seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Oli housua, puseroa, sukkaa, hattua, takkia, oli vilttiä, patjaa, lakanan riekaletta, vaikka mitä. Roudasin patjat energiajätteeksi, muut navetan muurin sisään pressun alle tarkoituksena polttaa ne, kun tulee sopiva hetki. Nyt se on tullut. Aamusta alkaa sauhu nousta. Sammaan liittoon palavat muurin nurkalta kaadetun ja pätkityn suuren haavan oksanroippeet. Meikä saattaa illemmalla tuoksahtaa savulle. Mitäs sitte? Vaatteet ulos yöksi, mies saunaan. Ei kylläkään yöksi, mies, saunaan.

  Huomenna halon puita. Niin varmaan lauantainakin, sitä piisaa. Luultavasti sunnuntaina lähdetän Hollolaan. 

  Maanantaina mennään ennakkoäänestämään, tiistaina on aika hammaskiven poistoon. Perjantaina on Espoossa, Iiriksen päiväkodissa, isovanhempien päivä. Sinne mennään, Aija-mummin kanssa kimpassa. 15. päivä on aamulla labra, sen jälkeen renkaanvaihto Vianorilla. Välipäivinä tehdään, mitä mieleen juolahtaa. Hyvä, näin eläkkeelläkin, että on selvät suunnitelmat. Muuten ei ole, mistä lipsua, mitä unohtaa.

  Kohta sitten tulta kohti. Eiköhän märät risut, tunkkaisen kosteat vaatteet, syty, kun vähän bensaa lorauttaa yllykkeeksi. Siitäpä tuli mieleen, tulesta tuli: 

  Velhossa vankilaan tuli uusi vanki. Uusi asukas kysyi Takulta (moninkertaista elinkautista kärsivä), että onko tällä lainata tulitikkuja. 

  Takku ojensi askin: "Ole hyvä!. 

  Kohta Takku uteli vartijalta: "Mikä on uuden vangin nimi?" 

  "Tuhopolttaja Taavi", vastasi vartija.

  Tuo Takkuhan on juuri se vanki, joka huuteli sellissään, että kunkku on liero!

  Vartija hyökkäsi selliin, melttosi, että nyt lähdet heti pyytämään kunkulta anteeksi!

  Takku teki työtä käskettyä, ja sanoi kunkun edessä: "Anteeksi, että olet liero!"

  Viimeisessä kuvassa Takku roikkui molemmista käsistään sellin katosta. 

  Kevennyksen jälkeen äsken, puoli seitesemän kantissa, otettu kuva arskannoususta aitan takana.

AAMUJEN AAMUA

  Tuommonen otsikosta tuli. Niilo Tarvajärveä matkien. Ei tullut kummonen. Mutta en tähän hätään muuta keksinyt.
  "Voin tehdä tänne Joulumaan, jos markan jokaiselta saan - niin kansaa autetaan!" lauleli Hector muinoin 1972 American Pie-biisin versiossaan. Ei tehnyt Tarvajärvi Joulumaata, kova oli kuitenkin halu. Mutta ei siitä sen enempää.
 
  Kuten arvata saattaa, on taas hetki, jolloin leivinuunissa tuli viriä täyteen roihuunsa, ja minä aloitan kirjoittelun. Ulkona on nollakeli, pientä tuulenvirettä lännen suunnalta. Kunhan päivä valkenee, niin aurinkoa on luvassa, ip. jopa seitsemän asteen lämpötiloja.
  Tänään en aio isommin työhommiin ryhtyä. Puoli yhdeksän maissa lähdetään naapurin Hannun kanssa pilkille. Hilppakin varmaan kävelee kalapaikalle, kunhan saa lapapaistin uuniin. Iltapäivällä taidan laittaa ovikotoksen verannan oven päälle. Hyvissä ajoin saunotaan.

  Huomenna jatkuu loputon sarka: polttopuun teko. Se onkin vallitseva toiminto koko viikon ajan; kevätahaville kuivumaan pitää halkoa mahdollisimman paljon.

  Jäällä on todella hyvä kävellä. Pari senttiä lunta, estää sopivasti liukkauden, mutta ei haittaa kulkua.  Ei jään paksuus ole parissa viikossa juurikaan vähentynyt, sama reilu 40 senttiä näyttää olevan. Saunarannan vesiavannon jääkerroksen sain kantapäällä rikottua, ei tarvittu tuuraa avuksi. Kyllä tämä viikko voidaan jäitten vuoksi ihan rauhassa liikuskella. Sitten jäädään odottelemaan avovesiä.

  Pitäisi varmaan alkaa hahmotella kesäkauden remontteja. Saunan lauteet, viime syksyltä siirtynyt piha-aittojen kesäkeittiöksi saneraaminen, siinä ne suurimmat. Täytyy miettiä, missä aikataulussa hommat teen. Pohtia mitä tarvitaan, mistä hankitaan, koska tilataan?
  Saunan osalta pitää tutkia, missä laajuudessa täytyy purkaa rakenteita. Lauteiden sivulla ja takana on hirsiseinää verhoamassa paneli. Kun lauteet on purettu, näkee kunnolla, pitääkö se purkaa pois. Kyllä varmaan pitää. Luultavasti saunan rempassa aikaa kuluu jokusia päiviä, eli kannattaa miettiä, josko jättäisi sen kesemälle, kun järven vedet ovat lämmenneet uimiselle otollisiksi. Peseytyäkin kun pitää, silloin tällöin.
  Kesäkeittiön kohdalla on vielä ratkaisematta, tuleeko etuisammaksi tuunata vanhasta, vai purkaa koko paska, rakentaa uusi, jolloin kattopellit sekä osan puretusta puutavarasta voisi käyttää hyödyksi?
Taitaa olla niin, että lopullinen päätös, kummankin työn osalta, tehdään vasta toukokuussa. Hieman sitä ennen teen laskelmia.
  Toukokuu kuluu joka tapauksessa pihan, pottu- ja kasvimaan, istutuslavojen parissa. Mutta keväällä ja alkukesästä pitää isommat hommat tehdä; silloin on puhtia ja intoa. Myös tulevat loppukesää kohti mentäessä sienet, marjat, kalastuskin, yhä enemmän esille. Jaahas, eipä tehdä enää suunnitelmia, ne kun tuppaavat muuttumaan.

  Kello on rientänyt kuuteen. Kesäaikaa. Pitää pöyhäistä uunia, hörpätä santsikuppi kahvia. Kohta herää Hilppa, päivä alakaa valostua (kesäaika). Katson aamun uutiset, lähden ulos källäilemään.
 
  Vielä tuli mieleen Winston Churchillin sanat: "Voi luottaa siihen, että amerikkaiset tekevät kaiken oikein-kokeiltuaan sitä ennen kaikkea muuta". Nyt he ovat Trumppia kokeilleet, jokohan seuraavissa vaaleissa tekevät oikein?

  Lopuksi lainaus tuosta Hectorin Suomi-neito-biisistä:

  "On pakko ostaa, pakko omistaa
  Ja kirkot suuret somistaa,
  Vaan halki pakkasen ja jään
  Voit kuulla laulun tään.

    Ja loppujen lopuksi pari kuvaa eiliseltä. 

Jäkälää, sammalta, lehtiä ja neulasia pihakivellä

Männyn tien pää

AIKA KESÄAIKAA KUTAKIN

  Vielä joutui kelloja kalibroimaan. Ja vielä joutuu muutaman kerran vastakin; oliko se 2021, kun EU lopettaa käytännön? Vuodesta 1981 ollaan Suomessa aiheutettu haittaa yrityksille, joukkoliikenteelle ja ihmisille, eli saatettu kansalaisten sisäiset kellot hämmennyksen valtaan. Ei tule ikävä, kesäaikakäytäntöä.

  Aamulla heräsin 5:47, kesäaikaa, tietysti. Ajattelin lähteä lenkille, mutta märkää luntahan siellä puski. Eli keitin kahvit. Sitten lehti (ei mitään merkittävää), ryhdyin kirjoittamaan. Ai niin: sitä ennen viestitin Avokkaan lämpöpumpun pöhisemään. Se kiitti komennosta, ilmoitti, että

  "Status: ON
  Temp: 8
  Temp control: function OFF
  Schedule control: Function OFF
  Delay control: function OFF

 Kiitos ilmoituksesta, mutta en jaksa uskoa, että pirtissä on 8 astetta lämmintä. Joku 3 kuulostaisi uskottavalta. Mutta mitäs tuosta; me ollaan täällä, lämpö siellä. Tärkeämpää on, mitä mittarit näyttää huomenna, ja siitä viikon eteenpäin.

  Nyt kello on 7:00, yhä kesäaikaa. Kun ulos vilkaisin, näyttää sade laantuneen ripotteluksi. Saattaa olla, että kohlakkoin vielä lenkille säntään.

  Aika kuluu, vuodet vaihtuvat, mutta lasten mielihalut säilyvät samankaltaisina. Kun Iiriksen kanssa ulkona oltiin, niin fillarilla oli tytön aivan pakko ajaa joka ainoa lätäkön yli. Sehän oli tietysti mukavaa, sillä pyörän takana olevassa apukahvassa olevan (Joni tai minä) kengät ja lahkeet olivat kastumisvaaran uhkaamina.
  Myös virtaava vesi, mahdollisuus päästä lotraamaan, oli ennen, on yhä, kiinnostavaa. Heti piti Jonin kanssa purolle rientää, kun Iiris sellaisen mahdollisuuden äkkäsi.

  Joku vietti lapsilla on: jos on pienikin mahdollisuus kastella itsensä, sitä ei jätetä käyttämättä. No, pakko sanoa, että Iiris ei tuolla purolla itseään kastellut, vaikka pelottavalta näytti, hyppely lankuilla ja kivillä!

  Sisätouhuissa tyttö on maltillisempi; piirtelyä (tullut isäänsä), palapelien kokoamista (siinä hän on taitava), sekä muovailua. 

  Tänään Tiilikaiset lähtevät jo ap. Lahden mummin luo käymään, sitten Espooseen; Iiriksellä on klo. 16 synttärit päiväkotikaverin luona.  Me aletaan kokoamaan tavaroita. Huomisaamuna ennen kahdeksaa (kesäaikaa) tien päälle, nokka kohti Mikkeliä, Lindlin kautta Anttolaan. Yhä näyttää ennuste ensiviikolle hyvältä. Yöpakkasiakin on, joten tuskin jäät alta sulavat. Varoen tietysti liikutaan, koska arvaamattomuus on nykytalvina jääolosuhteiden vitsaus. 

  Pelicans ei sitten selviytynyt jatkopeleihin. Sääli, sillä hyviä otteita kauden aikana he ajoittain esittivät. Mutta ei se riitä, pitää olla parempi, silloin, kun on tosi kyseessä. Mutta en jää asiaa murehtimaan. Jokuset viisitoista vuotta sitten olisi asia ollut toisin; silloin kävin kausikortin voimin monta vuotta seuraamassa jokseenkin kaikki kotiottelut, väliin vierasmatsejakin.

  " Vaalikampanjointi käy ehdokkaille yhä kalliimmaksi – Viime vaaleissa paikka eduskunnassa irtosi 40 000 eurolla" otsikoi YLE-uutiset. Ei varmaan ollut vaatimus, tuo 40 000? Eikä takuu? Löytyyköhän jostain lista niistä kampanjoista, mitkä eivät johtaneet valintaan? Kuka maksoi eniten siitä, että ei päässyt? Tai listaa siitä, mitä kukin ehdokas maksoi itse, mitä sai muualta? Myös tieto siitä, ketkä pääsivät läpi pienimmillä budjeteilla olisi mukava nähdä. Sellaiset tiedot ovat varmaan esiin kaivettavissa, eikö niin edellytetä? No, en viitsi nyt alkaa asiaa penkomaan. Minä lähden lenkille!

ISÄNMAAN PUOLESTA

  Aamulla, lehteä hakiessani, oli postilootassa pläjäys muutakin tavaraa, eli suuri määrä mainoksia. Niiden seassa Hollolan oman pojan, Jari Ronkaisen, vaalimainos, sekä Perussuomalainen-lehden (PERUSSUOMALAINEN) 20. vuosikerran numero 3/2019. Se on 18-sivuinen, välissään 8-sivuinen liite Hämeen vaalipiirin ehdokkaista. Yritin lehteä selata, mutta jäi melko kursooriseksi. Etusivun otsikko "ÄÄNESTÄ SUOMI TAKAISIN!", sekä sisäsivuilta äänestäjiä kalastelevat "Suomi ei houkuttele huippuosaajia vaan halpatyövoimaa ja turvapaikkaturisteja", "Jopa miljoona euroa per maahanmuuttaja" "ja "Vain Perussuomalaiset on pitänyt linjansa". No jos on, pitänyt linjansa, niin siitä heille pisteet. Linja se pitää olla, vaikka huonompikin; "yks puhe, ku Sulukavan miehen sökössä!"
  Jari Ronkaisen henk. koht. lappusessa luki "Isänmaan puolesta, ryhtiä päätöksiin!". Ihan hyvä motto. Takapuolella lueteltiin useita sisäisen turvallisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, sekä ilmastoon ja ympäristöön liittyviä toimenpiteitä. Osa ympäripyöreitä, lähes jokaisen oikeudentajuun sopivia, osa ei. Vaikkapa "Poliisin resursseja kasvatettava ja kohdennettava oikein! (ei vihapuhepoliisille)". Eli vihapuheeseen ei saa puuttua, sitä ei saa tutkia, se ei ole rikos. Tai "Stoppi viherhumpalle! Suomi ei yksin pysty pysäyttämään ilmastonmuutosta". Minähän en ole tanssi-ihmisiä, joten viherhumppa on tuntematon hytkyttelytapa. Mutta tuo "Suomi ei yksin pysty pysäyttämään ilmastonmuutosta" on kyllä melko kapeaa ajattelukantaa edustava tokaisu. Sehän sinänsä, irrallaan ajateltuna, pitää paikkaansa. Mutta taas kerran täytyy sanoa, että mitäs helevettiä tästä maailmasta, elämästä, tulisi, jos jokainen ihminen, jokainen puolue, jokainen valtio, noin ajattelisi.
  Jari Ronkainen, mies, jonka näin neljä vuotta sitten rautatieasemalla istuvan katumaasturissaan, kai  odottamassa jotakuta, moottori käydä louskuttaen, ikkuna auki tupakkia röyhyttäen, vaalimainos etuoviin teipattuna, ainakin sen kymmenminuttisen, jonka itse paikalla olin: Et sinäkään yksin voi maailmaa pelastaa, mutta voisit silti rajoittaa tyhjäkäyntiä! Toivottavasti teit sen ainakin päättyvällä vaalikaudella; kuuluithan lainsäädöntövaltaa käyttävään instituutioon.

  Jos yllä oleva katsotaan poliittiseksi kannanotoksi, niin olkoon se sellainen. Ainakin siitä pitäisi tulla ilmi, mitä puoluetta en suin surminkaan äänestä.

  Pelicans on hyvän alun jälkeen ajautunut tiukan paikan eteen. Kolme voittoa pitää putkeen ottaa, mikäli mielii jatkoon. Jos niin käy, vastaan tulee kai Tappara, joka selvitti itsensä semeihin suoraan neljällä ottelulla, jota se saa huilailla monta päivää. Onko tämä etu, vai haitta? Ken elää, hän näkee. Jos nimittäin siten käy.

  "On lyöty ämpäreillä ja soljella".  Tutkimus: Poliisi sietää liikaa kokemaansa väkivaltaa. Näin yle. Ei ihme, että ämpärillä lyödään. Niin mittavia määriä ilmaisia ämpäreitä on maassamme jonotettu, että olisi ihme, jollei muutama niistä päätyisi väärinkäytön välineeksi. Soljista en osaa tarkemmin sanoa.

  Putinin moottoripyöräkerho "Yön Sudet" on rantautunut Suomeen. Iltalehtien mukaan Forssaan on perustettu ensimmäinen klubi. Putin on mies, jolla on kaikkea. Eli oma mc-jengi tietysti kuuluu mukaan. Mihin mies sitä tarvitsee? Turvattuun mopoilemiseen, kai?

  Dumarin biisiä "Dumari" mukaellen: "Yksi on laki ylitse muiden, se on niinkuin lukkoon lyöty läpi luiden!" Eli nyt on lukkoon lyöty, että ensi viikoksi lähdetään saareen. Maanantaina, aamusta, lähdetään. Tosi hyviä ilmoja näyttää tämän hetkinen ennuste: pientä yöpakkasta, muutamaa astetta plussaa päivisin, aurinkoa joka päivälle. Sitähän on, kun kahvipapu, naamaltaan, reilun viikon kuluttua. Ainakin, jos malttaa istua pilkkijakkaralla lärvi aurinkoon päin. On siellä tosin muutakin hommaa, mutta ulkosalla tulee liikuttua.

  Kohta kaksi osaa Ferrantesin Napoli-sarjaa luettuna. Odottamassa Sylvie Simmonsin kirjoittama  "I'm your man: Leonard Cohenin elämä", Jussi Adler Olssenin "Selfiet" ja Manuel Vázquez Montalbán'in "Etelän kutsu", lisäksi tänään haettava varaus, Håkan Nesserin " Café Intrigo". Kyllä noilla viikon pärjää, varsinkin, kun ilmat eivät luultavasti ole lukemiseen kannustavia.

Lopuksi otos per 10.4.2018

VUOSIKYMMENTEN ALBUMIT

  Tuli mieleeni tehdä lista kunkin vuosikymmenen albumista. Siis niiden vuosikymmenten, kun olen musiikkia kuunnellut. Nämä albumit eivät ole millään mittarilla vuosikymmenensä parhaita, eivät kaikki edes minun mielestäni, mutta kun mennyttä aikaa muistelen, juuri nämä levyt ja hetket, kun niitä kuuntelin, tarinat, mitkä niihin liittyvät, ovat olleet kriteerinä.

1960-luku

  Tämä on tietysti se vuosikymmen, kun rock'n roll astui elämääni. 1965, The Picturesin lyhyen uran alkumyllerryksen aikoihin, minulla ei vielä ollut juurikaan omia levyjä. Räsäsen Ilun luona kuunneltiin Beatlesia, mutta suurimman vaikutuksen muistan minuun tehneen Rollarieden kakkonen. Kun platan Kalervoilla Lassin ja Ruikun kanssa ensi kerran kuulin, jo avausraita "Everybody Needs Somebody to Love" kolahti rajusti. Muita suosikeitani olivat "Time Is on My Side", "Under the Boardwalk" ja "Pain in My Heart". Ei minusta vannoutunutta Stones-fania kuitenkaan koskaan tullut. Itse asiassa heidän tutantonsa 1970-luvun alkun jälkeen on minulle melko tuntematonta. 

1970-luku

  Tämä valinta on listan helpoin., nimittäin Niilon "After the Gold Rush". Sain tämän vuoden 1970 lopulla ilmestyneen levyn synttärilahjaksi isoidiltäni Emcheniltä, omasta toivomuksestani, kesäkuussa 1971. Muistan elävästi kesäillat, kun Ahos-Ritin kanssa levyä meillä kuunneltiin, valoisina iltaöinä perään piiput, Ritillä Harmony'a, minulla Golden Blend'ia, suupielissä roihuten käveltiin pitkin kylän raitteja.

  Tuo albumi on niin hyvä, että turha siitä alkaa biisejä esille vetämään. Mutta, taas kerran, muistan ensikuuntelun ja avauskappaleen " Tell Me Why" sävärit.

1980-luku

  Keväällä 1986 muutimme tähän nykyiseen asuntoomme. Varmaan elokuussa, kotiuduttuamme, ostin Peter Gabrielin albumin "So". Se oli aikaa ennen cd-levyjen vallankumousta, joten vinyylinä kuuntelin. Liekö uusi koti, kaunis loppukesän perjantai-ilta, pari lasillista valkkaria, syynä siihen, että tapaus on jäänyt niin elävästi mieleeni. Saattaa olla myös se, että toukokuussa 2014 olin Hartwall-areenalla katsomassa miehen upeaa Back to Front-kiertuetta. Hänellä oli mukanaan So-albumin lähes alkuperäinen kokoonpano, ja levy kuultiin kokonaisuudessaan. Vaikuttavimpia, jollei vaikuttavin, esitys melko vähäisten live-keikkakokemusteni joukossa. Hännisen Make, joka oli kanssamme konsertissa, kuvasi hyvin tunnelmia tapahtuman jälkeen: 

  "Aina, kun kuuntelen biisiä "Don’t Give Up", minulle tulee kyynel silmään."

1990-luku

  Tämä vuosiymmen oli aikaa, jolloin musiikki oli minulle jostain syystä sivuroolissa. En juuri seuranut, mitä saralla tapahtuu, ainoastaan Niilon uutuudet hankin. Vuosikymmenen puolivälissä ostin kuitenkin Hectorin "Kultaiset lehdet". Ceedeenä, ajan trendin mukaan. Tuo aika oli minulle jossain määrin vaikeaa; hain paikkaani työelämässä rakennusmestarikauden jälkeen, alkoholia tuli napsittua enemmän, kuin on tarpellista, mieli oli ajoittain maassa. Jotenkin Heikin "Pahuuden avenue" dystooppisine sanomineen vetosi mielialaani, ja kauniit " Yö tanssittaa " sekä "Kultaiset lehdet" yrittivät saada sitä (mielialaani) valoisemmaksi. Ja olihan albumilla myös Leonard Cohenin "Hallelujaa". Ihan hieno julkaisu, vieläkin kuunneltuna. Ainoastaan "Vanhat plkupyörät" olisi saanut jäädä mieheltä tekemättä.

2000-luku

  Tältä vuosikymmenltä on tosi vaikeaa valita levyä. Mikään ei tunnu nousevan esiin. Mietin hankkimiani levyjä, elämäntilanteitani, musiikin yhteyttä niihin. Ei, ei mitään mielleyhtymää. No, jotain täytyy tähän laittaa. Mieti Peppe! Vaikeaa tuntuu olevan. En kai sitten tuolloin kovin paljon musiikkia kuunnellut. Se on totta; 2010-luvulla seurasi sitten reformi. No, nyt ainakin muistan yhden jutun. Niilon "Living with War" oli uusi, ainakin minulle, eli oli vuosi 2006. Olin väittäjähommissa, ja minulla oli myynnissä kesämökki Lapinjärvellä, kuinka ollakkaan, Lapinjärven rannalla. Eräänä perjantai-iltana, Anttolaan menon yhteydessä, ajettiin Hilpan kanssa sitä kautta, eli näytin mökkiä asiakkaille. Ei tainnut kauppoja syntyä, mutta autossa soi Niilon uusi albumi. Eihän tuo mikään merkkipaalu miehen uralla ole, mutta lapsikuoroineen se kuulosti silloin ihan mukavalta.

2010-luku

    Entäs sitten lopuillaan oleva vuosikymmen? Paljon olen musiikkia kuunnellut, paljon uusia tuttavuuksia löytänyt. Mutta vanha tuttavuus pääsee tälle listalle. Ensimmäistä kertaa kuutelin J. Karjalaisen levyä "Et ole yksin" kuulokkeista lenkillä joskus kesällä 2013. Se oli taas, pitkästä aikaa, Lännen-Jukka kauden jälken, vanhaa Jukkaa. "Mennyt mies" iski heti ensikuulemalta aivoihin särön. Koko albumi on hyvä Ja hyviä albumeja on mies julkaisut pari sen jälkeenkin. Tuon levyn muistoa kultaa vielä elokuussa 2013 Kaivopuistossa ollut Niilon konsertti, minkä lämppärinä soitteli J. Karjalainen, soitteli mm. tämän albumin kappaleita.

  Jos tosiaan laatisin jatain listaa parhaista albumeista, kaikkin aikojen-, tai vuosikymmenensä, ei näistä millään mitään saumaa olisi. No, ehkä "After the Gold Rush'lla" ja "So'lla".

  Jep, kuudella vuosikymmenellä olen, milloin milläkin intensiteetillä, musiikkia kuunnellut. Toiveissa on, että ainakin yhdellä tulevalla dekadella, edes sen alulla, voin listaani jatkaa.