PALUU EETTERIIN

  On ollut taukoa kirjoittelussa. Väliin oli vähän flunssaa, sitten on tuntunut, ettei ole oikein intoa, eikä mitään sanomista. Intoa on ollut vaihtelevasti ensimmäisestä blogistani (17.8.2012) asti. Sanomisesta olen jäävi mitään sanomaan.
  Jep, tässä on ollut kaikenlaista. Ja Anttolan reissukin on aina vaan lykkäytynyt. Siis lykkäytynyt, ei lykästänyt. Nyt, suunnitelman C4 mukaan, ensi lauantaina aamusta startataan. Minulla on nimittäin perjantaina puolin päivin hammaslääkärissä 2-vuotistarkastastus. Katsotaan, mitä mutkia matkaan tällä kertaa tulee? Ei toivottavasti mitään sellaista, jota ei pysty oikaisemaan.

  Lueskeltu ollaan paljon, molemmat. Kyllä tuo Maakuntakirjasto ja Omatoimikirjasto on hieno parivaljakko. Lastukirjastot-sivuilta kun käy etsimässä mieleisiä teoksia, ja jos joku ei ole hyllyssä Hollolassa, sen tilaa, niin yleensä muutamassa päivässä se on nuodettavissa. Ja noutaa voi Omatoimikirjastosta ma-pe klo. 7-21, la ja su klo. 7-18. Eipä tartte kyttäillä normaaleja aukioloaikoja, jotka ovatkin supistuneet entisestään.
  Muutamassa päivässä siis yleensä niteen saa, lukuunottamatta suosittuja uutuuksia, tai muuten pinnalle ponnahtaneita teoksia. Sain eilen luettua Lars Keplerin uutuuden "Lazarus". Sen saaminen kesti varaamisesta varmaan yli kaksi kuukautta. Tuntuu olevan suosittu pariskunta, tuo pseudonyymillä kirjoittava pariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Parissa päivässä lukaisin tämän 550-sivuisen dekkarin. Helppoa luettavaa, ja Joona Linnan kaikki edellisetkin seikkailut on tullut tavattua. Aika uskomattomia ovat tietysti kirjan tapahtumat, noin oikeaan maailmaan peilaten. Mutta fiktiotahan se on.
  Toinen nide, mitä olen saanut odotella pitkään, on  Elena Ferranten "Loistava ystäväni: lapsuus ja nuoruus". Tämä johtuu siitä, että nidettä ei ole Maakuntakirjastoon kuuluvissa liki kahdessakymmenessä kirjastossa, kuin 22 kappaletta. Napoli-sarjan seuraavia osia näyttäisi olevan tarjolla muutamia enemmän per osa. No täytyy yksi kerrallaan tilailla.
  Napoli-sarjaan innostuin, kun katsoin HBO:lta  juuri ensimmäiseen osaan perustuvan "My Brilliant Friend".  Aivan helevetin hyvä! Toivottavasti saan seuraavat osat luettua, ennen kuin jatkoa seuraa tv-sarjan muodossa. No, ehkä joskus on eduksi toimia toisinkin päin? Luultavasti moni muukin tuon tv-version HBO:lla näki, koska kirjoja ei ihan heti käsiinsä saa. Ja aikamoinen maailmanmenestys se tietysti kuuluu olevan, Elene Ferranten Napoli-sarja.
  Risto Isomäen uusin "Herääminen" on myös varauslistallani. Sen varasin jo silloin, kun se oli vasta tilauksessa. Olen nyt jonossa sijalla 5.
  Se hyvä kirjan varauksessa on, että näkee, kuinka mones on jonossa, voi hieman ennakoida, koska nide saapuu. Ja ilmoituksesta (tulee sähköpostilla) on viikko aikaa hakea kirja. Ennen maksoi varaus euron/kpl. Nykysysteemillä varaus on maksuton, mutta jos jättää noutamatta, on hinta 2 euroa.
  Harras toive oleville ja tuleville hallituksille, kunnan päättäjille, kelle asia nyt kuuluukaan: Älkää supistako kirjastopalveluja!

  Musiikkipuolella olen viimeaikoina kuunnelluta Miljoonasateen tuotantoa. Tähän sain kimmokkeen, kun Heikki Salo esiintyi parissakin haastatteluohjelmassa. Aika pitkälle kaikki yhtyeen musa oli jo tuttua, paitsi tietysti kuun alussa jukaistu uutuus "Karkumorsia". Tai onhan siinäkin muutama lämmitys vanhoista biiseistä. Tosi mukavasti taittuvat korviin "Pesuhuoneesta keittiöön"  (1987) "Laukauksia viulukotelossa"  (1988) "Veitsen valossa"  (1989), "Vain nopeat elävät"  (1989), ja "Nuoli ja väri" (1991), koska nuo ainakin minulla on, jo komeroon pakattuina, levyinäkin olleet. Miksei pian läpikäydystä tuotannosta muukin osa.

  Päivällä mennään Elinaa moikkaamaan. Tulisi sikäli kevät, että voisi hänen kanssaan lähteä vähän ulos. Ei näillä keleillä vielä oikein järkevää, ainakaan näillä liukkailla.

  Sellaista nyt, voipi olla, että suraavat tiedotteet naputtelen Avokkaan pirtissä. Tai jos joku asia päälle kaatuu, niin aiemmin. Sitä odotellen kuva viime maaliskuun seisemänneltä päivältä.

KANSAKUNNAN TILA

    Mr. President Trump piti puheensa kansakunnan tilasta. Kovasti käytti aikaansa suitsuttaakseen saavutuksiaan. No saavutuksia on monenlaisia. Suitsuttaa voi monella tapaa, ainakin kahdelta kantilta katsoen. Muurihankkeesta ei Donald luovu. Ja Kim Jong-unin hän kehuu olevan kaverinsa.
  Ihan sivuhuomautuksena: Kun aamulla tulin kaupasta, oli naapurin eläkkeellä oleva rouva postilaatikolla lehteä noutamassa. Siinä vaihdettiin muutama sana. Ilmasta, kuinka muuten? Lopuksi rouva tokaisi "kyllä se Trump on hullu!" Eikä arvon rouvan toivottavasti hamassa tulevaisuudessa tulevissa muistokirjoituksissa ainakaan hänen vasemmistolaista mielipiteistä puhuta.

  "Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä miten se kohtelee eläimiään", sanoi Mahatma Gandhi. Myös siinä, miten se kohtelee vanhuksiaan ja vähäosaisiaan, tekee mieli lisätä. Uutisissa näkyy tietoja ainakin viidentoista vanhuksen hämärästä ja tutkimuksen alla olevasta kuolemasta. Niitä on tapahtunut sekä yksityisissä, että julkisissa hoivakodeissa. Hoitajamitoitus?!?

  Vaalit tulee, täkyjä heitellään, apajia luodataan. Kokoomus ja Orpo käänsivät kelkkansa hoitajamitoituksen lakiin kirjaamisen suhteen. Mikäpä tutumpaa politiikassa? Kelkankääntö, takinkääntö, siinä mennään tilanteen ja yleisen mielipiteen sanelemana.

  Saa nähdä, äityykö keskustelu varsinaiseksi loanheitoksi, kun vaalipäivä lähestyy? Luulen, että ainakin enemmän siihen suuntaan mennään, Suomessakin. Mikäs siinä; likaiseen peliin likaiset keinot. Ja vaalien jälkeen puhtaalta pöydältä, uusin kujein, uusin lupauksin. Politiikan ytimeen kuulu vähintään Januksen kaksien kasvojen hallitseminen.
  Kyllä varmaan rehellisiä ja kannattajiensa asiaansa pyyteettömästi ajavia poliitkkoja löytyy? Kuten esimerkiksi...., tämä, tämä...., no ei juuri tule mieleen. Ehkä ylimitoitettu ja kyyninen toteamus. Mutta "Valta turmelee, täydellinen valta turmelee täydellisisti" , valitettavasti. Siksi tuo Arthur C. Clarcen muistaakseni kirjassaan "Lapsuuden loppu" esiin tuoma ajatus, että "mihinkään virkaan ei pidä valita sellaista henkilöä, joka siihen pyrkii", kuulostaa hienolta. Hienolta, mutta utopistiselta. Tuskin ihmiskunta, edes kansakuta, ihan lähiaikoina on valmis sellaiseen käytäntöön.

  Vaalit siis lähenevät. Vaikka oma poliittisuuteni rajoittuukin omaan mielipiteeseeni, en malta olla ihmettelemättä niitä, jotka jättävät äänestämättä. Kyllä asioiden tilan pitäisi herättää. Melkoisena kauhukuvana siintää mielessäni nykyhallituksen menon jatkuminen. Menkää uurnille! Tosin vaikka ja kun, hallituskokoonpano muuttuu, ei se takaa pitkälle meneviä uudistuksia, parannuksia, hyvinvointia, onnelaa. Mutta vaikeaa kuvitella asioiden huonontumista.

  Vielä tuosta äänestämättömyydestä. Mikä mättää, kun osa ihmisestä on yhtä kiinnostunut asioidensa hotamisesta, kuin lobotomian läpikäyneet? Eikö mikään herätä? Luultavasti sama ilmiö, kuin se toitottelu, että mitä se vaikuttaa, jos minä puolituntisen autoa tyhjäkäytän, jos minä muovikassin päivässä ostan, jos minä telkkarin herätevirran aina päällä pidän? Eli ei nähdä sitä, että kaikella on vaikutuksensa. Varsinkin sillä, että mahdollisimman harva noin ajattelee.

  Siinä poliittinen osio. Tai epäpoliittiinen. Minä lisäsin "Sixtees-sottolistalle" Barry McGuiren "Eve of Destructionin".  Samaan syssyyn lisäsin myös silloisen Folk-Fredin suomenkielisen version "Tuhon partaalla" sekä saman miehen "Roskisdyykkarin balladin". Kun kahteen edellä mainittuun lisätään "Kolmatta linjaa takaisin" sekä "Vippaa mulle viitonen", onkin koossa minulle olleellisin osa Fredin tuotannosta. Hieno laulaja herra on, ja laskettakoon se eduksi tai haitaksi, on hän Mikkelissä syntynyt.

  Aamun lumityöt olivat vajaan tunnin mittaiset. Tänään on poutaa, aurinkoistakin, pakkanen kiristyy. Sitten taas satelee, joka päivä, ensiviikon alkupuolella saakka. Välillä taitaa tulla vettä tai räntää myös. Kunnon talvi, näin on. Mutta aivan turha irviä somessa "viherpiipertäjiä", vähätellä ilmastonmuutosta. Siinä kun kusee vain omaan kelloonsa. Ei ilmastonmuutos tarkoita, että talvi talvelta on lämpimämpää. Se tarkoittaa sitä, että ääri-ilmiöt yleistyvät, vuoden keskilämpötilat hiljalleen hivuttautuvat ylös päin. Kuinka paljon, siihen voi jokainen osaltaan vaikuttaa.

ASIAT ELÄÄ, PLÄÄNIT KAATUU

  Vielä lauantaina oli mieli sellainen, että tiistaina lähdetään Anttolaan. Mutta eivät malttaneet sattuma ja ilmojen haltija pysyä tietymättömissä, laittoivat näppinsä peliin. Vielä pari päivää sitten näyttivät sääkartat alkavalle viikolle tiistaista alkaen sateetonta keliä. Mutta kas kummaa, eilen oli tilanne muuttunut päälaelleen. Lumisadetta lähes joka päivä, välillä ihan ravakkaakin. Kun tähän lisätään minun kohdallani lauantaina oireillut, eilen vaivannut, tänään jatkuva flunssan poikanen, sekä Hilpan viime viikolla "vuosihuollossa" diagnosoitu lonkan nivelpussin tulehdus, on annettava periksi. Mitäs hittoja sinne kärvistelemään, puolikuntoisena sisällä virumaan.

  Toki Hilpan lonkka alkaa lääkityksen ja levon avulla olla kunnossa, mutta parempi ehkä antaa sen vielä toipua.  Oma kuntoni on sellainen, että nokka ei enää kamalasti vuoda, nenä kirnua. Lievä kurkkukipukin tuntuu olevan takana. Mutta jotenkin kunto on alamaissa. Kun eilisen lumimyräkän aikaansaannoksia lykkäilin pois, tuntui, että ei oikein jaksa. Paita kastui hetkessä, muutaman minuutin työn jälkeen tuppasi puuskututtamaan. Sama tänä aamuna. Kolasin ehkä varttitunnin pientä lumikerrosta, lähdin sauvakävelemään. Lenkkiä piti typistää, kun alkoi tuntua voimattomalta. 

  Siispä ei ehdoin tahdoin lähdetä äheltämään lumisen jääkentän halki saareen. Ollaan tämä viikko kuulolla, ensi maanantaina uusi yritys. Tai sitten ei. Ei sisäinen polte vielä liian kova ole, tokku pysyy toimissa. Mutta kyllä tekee mieli käydä katsomassa, että kaikki mökillä on reilassa. Vaikka varmaankin on. On talon 80-vuotisen historian aikana paljon runsaslumisempiakin talvia ollut. Ja sinne päästään aikanaan. Kunhan kelit suosivat, terveys puoltaa. Tuntuu kyllä, kun synkistelemään alkaa, että kaikki loppuu aikanaan, lumisade ei milloinkaan. Eikä meidän joulupiparit. Lumisateen loppuminen on hänessään. Joulupipareiden rouskutus johtuu tarpeen ylimitoittamisesta. 

 Sen verran olen atavistinen aktivisti, tavallinen talvitallaaja, että jos ei olisi lievä tauti iskenyt, oltaisi huomenna kyllä saareen lähdetty. Mutta maltti kannataa pitää. Vaikka ei meinaa ikäkään sitä opettaa. 

  Joku onneton oli muutama päivä sitten uittanut Anttolassa mönkijänsä. Jotain outoa siinä varmaan oli. Ehkä veden isommaksi syövyttämä avanto lumen alla. Tosin arvaamattomia jäät kuuluvat olevan. Virtapaikkoja on syytä varoa kuin ruttoa. Naapurin Hannilat olivat viime viikolla Avokkaansaaressa muutamia päiviä. Hannu kertoi heidän rannassaan olleen jäätä liki 30 senttiä. Mutta en siitä huolimatta aio, asiaa ensin tutkimatta, kulkea Avokkaansalmen keskellä. Virran vaikutuksesta oli jää viime talvena reimareiden kohdalla n. 10 senttiä ohuempaa. Saattaa olla, että hiekan roudaaminen saunarannalle ei onnistu tänäkään talvena. Ei varmasti traktorilla, mönkijällä ehkä. Katsotaan, sano silmälääkäri. Mutta mikäli hiekkahommaan todella aikoisi, täytyisi mönkkärillä aurata tie, jotta reitti jäätyisi sorakärrin vetämisen kestäväksi. Ja jäällä on lunta, on sohjoa paikka paikoin, kohva ei varmaan kestä mönkijää. Helevetillinen homma. Asian tiimoilta täytyy kuitenkin kutsua vakava istunto Hegulin kanssa kokoon. 

  Päivä alkaa valjeta. Olo tuntuu nyt ihan kelvolliselta. Toivottavasti tämä tauti on edellisvuosien kaltainen. En nimittäin muista paria -kolmea päivää kauemmin räkätautia pitäneeni. Kop kop. 

  Tänään on sateeton päivä. Joku kerää voimiaan huomiseen lumisateeseen. Esteri se ei ole. Esteri on vesisateeseen erikoistunut. Sitä paitsi Esteri on legendaa. Vertauksen Esterin perseen ja veden tulon välillä arvellaan syntyneen siitä, että  Esteri oli Suomessa palokuntien pitkään yleisesti käyttämä vesipumppumerkki, ja se sijaitsi paloauton takapäässä. Eikä lumisateita vissiin hallinnoi Ukkokaan. Ukko kyllä sai aikaan vesisateen. Ehkä hänellä kuitenkin on sormensa pelissä? Ties vaikka Esterin pelissä? Ei näitten jumalten ja haltijoiden joukosta meinaa saada tolkkua. 

  

Eikä titaanien ja seireeneiden, paitsi Kurt Vonnegut.

PS. Just huomasin somessa, että Matti Nykänen on kuollut. Seiskan uutinen on näköjään jaettu, Jos pitää paikkaansa, niin R.I.P.

ESPOOSSA OLLAAN

  Ajeltiin iltapäivällä Espooseen, Tiilikaisille. Anna ja Joni menevät illalla Escape Room'iin, me kaitsetaan Iiristä. Iltamyöhään kuitenkin palataan Hollolaan. Kyllä Tiilikaisilla nykyään on tilaa majoittaa, mutta melkoista lumimyräkkää on yöksi ja huomiseksi ennustettu, joten alta yritetään ehtiä veke.
  Tuo lumisade sanelee meidän aikatauluamme muutenkin. Anttolaan lähdetään vasta tiistaina; maanantaina voi vielä tulla lunta, joten parempi viirata päivä.

  Horpattiin ensin kahvit, sitten lahtivat Anna ja Joni Stadiin, me ulos. Tassa kohtaa jouduin antamaan Iirikselle tabletin, mista han katselee Pikku2:sta. Minä kirjoitan nappisella puhelimeen, mutta se (nappis) ei toimi kurantisti, eli ae ja oe eivät pelita. No, näillä yritetään.
  Kahvit olivat synttarikahvit. Iiriksen pehmolelu Kalikka taytti 2 vuotta. Oli kakkua ja jaatelaoa. Meilla kavi hyva saka!
  Ulkona oli mahtavia lumikasoja. Iiris laski Stigalla, Hilppa pulkalla, minä en millaan.

  Valilla Iiris ja Hilppa nousivat lumivuorelle. On sitä tullut etelassakin!

  Iiris katselee tosiaan tabletilta lastenohjelmaa.

Hilppa tallasi kanan uuniin. Vietetään rauhallista hämärän hyssya. Mina taidan odottaa, kunnes saan tabletin takaisin. Melko turhauttavaa kirjoittaa puhelimeen. Teksti pienta, kuin karpasen paskoja rivissä, eikä nappis toimi oikein. Jatkan, kun olen saanut tilanteen hallintaan.

  No niin, nyt on pelit kunnossa Äät ja ööt ilmaantuvat kuin tyhjää vain. Naisväki, nuori ja ei ihan nuori, menivät yläkertaan Iiriksen huoneeseen leikkimään. Minä muistelen vähän lähimenneisyyttä.

  Eilen kävin katsomassa äitiä, joka asustelee nykyään kohun keskellä. Ei onneksi myrskyn silmässä, kuten taas ilokseni totesin. Puoli yhden aikaan oli henkilökuntaa paikalla runsaasti. Sain heiltä päivitystä Elinan tilanteesta. Entisellään on. Virkeä ja seurallinenkin. Mutta puheet ovat mitä ovat. Tai kuulema välillä heittelee vitsejä ja vanhoja sanontoja kehiin, kertoi eräs hoitsu. Ja on mielellään toisten seurassa. Valitettavasti ei monestakaan hoidokista ole kovin paljon apua, äidin seurallisuuteen. Muutamia toki on, joiden kanssa voi haastella. Kärpäsenä katossa olisi mielenkiintoista olla.
  Mennessäni äiti istui aulassa muutaman muun vanhuksen kanssa. Menimme hänen huoneeseensa. Avasin sälekaihtimet. Elina tempaisi yöpöydältä aurinkolasit päähänsä. Vissiin häiköi, valkea hanki.

  Aikamme puheltiin. Kekustelu hänen kanssaan on tosin hankalaa. Pidempiä juttuja ei olikein tahdo saada aikaiseksi. 

  Kun sitten lähdin pois, tuli äiti kanssani takaisin aulaan istuksimaan. Hän esitteli minut taas paikalla olijoille: "Tämä tässä on veljeni".
  Olen kerran ollut hänen miehensä, muutaman kerran veli, joskus kyllä poikakin. Eilen oli veljen vuoro.
  Kun vielä keskustelin sairaanhoitaja Ninan kanssa, heitti äiti vierestä ilmoille: "Kyllä hänen kanssaan toimeen tulee." Minua Elina tarkoitti, jatkoi: "Ollaan aina pärjätty, ei ole isoja erimielisyyksiä ollut!"
  Mistä lie tuollaisia päähänsä saanut? Ehkä veljeään, eno-Ollia (R.I.P.) tarkoitti.
  Minä toppuuttelemaan sen verran, että kyllä kerran, silloin kuuskytvuotta sitten, meinasi pieni konflikti olla päällä. Vaikka et taida sitä muistaa?"
  "En taida muistaa", tokaisi äiti siihen mietteliäänä.

  Kaiken kaikkiaan levollinen olo jäi käynnistä. Eivät kaikki hoitokodit tosiaan ole huonossa hoidossa. Joitain valitettavasti on. Ja yksikin on liikaa.

  Taidan opetella tähän, lähteä Iiriksen kanssa peuhaamaan, kun Hilppa valmistelee pötyä pöytään.

SURULLISEKS' VETTÄÄ

  Viimeaikaiset uutiset vanhustenhoidon epäkohdista, laiminlyönneistä, valvonnan puutteesta, tilasta ylipäätään tekevät surulliseksi. Varsinkin, kun oma äiti on yksityisen omistamassa hoivakodissa. Vetäsis tää surulliseks' muutenkin, mutta kun läheltä liippaa, kolahtaa aina kovemmin. Äitini paikka ei ole kuitenkaan nyt tapetilla olevien yritysten omistama. Se on vielä kotimainen, mutta eilen sain sähköpostin, missä kerrottiin, että yritys on myyty pohjoismaiselle hoivakonsernille, ja että kauppa odottaa vielä kilpailuviranomaisen hyväksyntää.
  Olen käynyt viikottain äitiä katsomassa, olen käynyt eri vuorokauden aikoina, olen käynyt arkisin, olen käynyt viikonloppuisin. On pakko sanoa, että en ole huomannut isompia epäkohtia toiminnassa. Henkilökunnastakin on aina ollut paikalla muutamia. Äidiltä kysymällä ei tietysti asioista saa mitään kuvaa, mutta ei hänkään ole juuri valitellut. Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena, vaikka, tai jos, yrityskauppa toteutuu.
  Meneillään oleva kohu herätti myös erään samassa hoivakodissa Elinan kanssa olevan vanhuksen omaisen toimimaan. Hän oli bongannut ryhmäpostina tulleesta hoivakodin sähköpostista meiliosoitteet, ja lähetti kyselyn siitä, millaiseksi omaiset ovat kokeneet hoidon tason. Ei kertonut omaa kantaansa, mutta sanoi, että hyvä saada mahdollisia kokemuksia vääristä tai puutteellisista toiminnoista, sekä ehdotuksia parannuksista, esille otettavaksi joskus keväällä pidettävään omaisiltaan. Hyvä, että joku on aktiivinen. Varmasti parannettavaa, epäkohtiakin, löytyy. Vasta yksi lisäkseni on vastannut miehen kyselyyn. Samankaltainen vastaus, kuin minulta, ja henkilö kertoo käyvänsä hoivakodissa useita kertoja viikossa. Eli olen uskossa, että paikassa asiat ovat hallussa.

  Kummaa, kunka tiedossa olevat puutteet ja väärinkäytökset otetaan ramille vasta, kun jotain todella vakavaa tapahtuu. Onhan näistä Espere Careista, Aendoista, Mehiläisistä, tehty vuosien saatossa lukuisia valituksia, niille on annettu lukuisia kehotuksia. Ei noista mediassa ole juuri uutisoitu.
  Selvää kuitenkin on, että kun tällaiset tehtävät annetaan yksityiselle yritykselle, on pääasia voiton tuottaminen, lähes keinolla millä hyvänsä. Ja se yksinkertaisin keino on työvoiman minimoiminen, työnimikkeillä kikkailu siten, että vähimmäismääriä voidaan kiertää, sekä laadusta tinkiminen. Siitä seuraa, että mm. Espere Caren nyt eronnut toimitusjohtaja on kerännyt miljoonaomaisuuden. Jostain fb-jaosta näin, että kyseinen rouva oli hallituksen puiheenjohtajan tai jossain muussa vastuullisessa tehtävässä monessa kymmenessä lähinnä hoiva-alaa, mös kiinteistösijoittamista, harjoittavassa yrityksessä. Kuinka hänellä on enää riittänyt aikaa päätoimensa hoitoon? Jos tuo uutinen pitää paikkaansa. Sitä en ole mistään tarkastanut.

  Eilen uutisoitiin myös pääkaupunkiseudulla toimivan yksityisen lasten päiväkotiketjun väärinkäytöksistä: Helsingissä toimii useita luvattomia päiväkoteja. Se tarkoittaa sitä, että tilat, missä toimintaa suoritetaan, eivät välttämättä sovellu tällaiseen toimintaa, eivät täytä lain märityksiä, ja ovat pahimmassa tapauksessa vaarallisia tai vahingollisia käyttäjilleen. Ihan sama tässä on takana, kuin vanhustenhoivassa, voiton maksimointi.

  Kun terveydenhuolto ylipäätään on luisumassa yksityisten firmojen käsiin, firmojen, jotka kuorivat kerman päältä, sysäävät vaikeat ja kalliit tapaukset kuntien vastuulle, ei kovin ruusuiselta vaikuta. Se minkä minä olen joutunut terveyspalveluita käyttämään, niin yleisellä, kuin hammashuollon puolella, on toiminut Hollolassa hienosti. Iso kiitos siitä. Tulevaisuus on auki, pahaa pelkään. On vissiin oltava terveenä.

  Sipilä kommentoi jossain, että kuntien on valittava yhteistyökumppanit huolellisemmin. On sillä otsaa! Sälyttää asiat kuntien syyksi! Vaikka on siinä kai vähän perääkin. Ja tottakai kuntien pitää valita huolellisesti, jos kerran on pakko valita. Mutta miten valita hyvää monesta huonosta?

  Posti aloittaa taas yt-neuvottelut; muutama sata vaarassa lähteä kolmiloikkaa hyppäämään. Perustelee jakelun rajulla vähentämisellä. Kuitenkin nettikauppa lisääntyy hillitöntä vauhtia. Ja samat lenkit on posteljoonin kierrettävä, on laukku pullollaan, tai huutaa tyhjyyttään. No jaa, aki Postin logistiikka sisältää muutakin, kuin laatikkojakelun? Mutta minun kaaliini ei aina kaikki mene. Näin maalaiskuntajärjellä ajateltuna. Jos menisi, saattaisinkin olla politiikassa tai jossain muussa päättävässä toimessa. Onneksi ei mene. Kaaliin.

  Lunta sai aamulla taas tuupata niin, että ei tarvinnut lenkille lähteä. Tunti ja vartti, 6500 askelta, tällä kertaa. Vielä tänään ripottelee, sitten näyttää armahtavan muutamaksi päiväksi. Mutta sunnuntaina lisää, ihan reilusti.
  Nyt näyttää siltä, että maanantaina Anttolaan lähdetään. Lumeen ehkä hukutaan, mutta ei se ole ensimmäinen kerta. Ollaan viikon verran. Lumikenkäillään, hiihdetään, jos on jälkiä. Umpiseen latusuksilla ei viitsi lähteä. Pilkille ei taideta ureta. Odotellaan kuukausi sitä hommaa.
  Pakkaset tulevat olemaan ilmeiseti nollan ja miinus kymmenen välillä, ihan hyviä lukemia. Kunnon suojasään, vaikka pienen vesisateen, tilanne vaatisi; läsähtäisivät hanket, tulisi vähän kantoa. Nyt ei oo muuta kantoa, ku tukka: se on välillä, aamuisin erityisesti, kuin ammuttu kanto!

Kuva vielä, otettu helmikuussa 2016. En kyllä muista missä nappasin, mutta rauhankyyhkyhän se siinä lentää. Ehkä?

VINKEISTÄ VINKEISTÄ VINKEIN

  Heräsin aamulla klo. 5:56 (vasta!). Raahauduin yläkertaan, raotin ikkuverhoa, tihrustin mittaria. Miinus 16. "Mitä hittoa!", ajattelin. Ennusteissa povattiin aamuksi Hollolaan miinus 26:n lämpötilaa. Pettymys oli suuri. Olenko nyt oikeutettu vaatimaan Ilmatieteenlaitokselta ja Forecalta korvausta aiheutetusta mielipahasta? Tai väärän tiedon levittämisestä? No en tietysti. Väärää tietoa saavat levittää sääpalvelut ja media. Sääpalveluita ei ikinä asiasta syytetä, mediaa joskus harvoin. 
  Vakavasti puhuen ihan hyvähän se oli. Ei väärä tieto sinällään, vaan se, että ei pakkanen aivan hurjiin lukemiin kivunnut. On se tosin voinut aamuyöstä yli kahdenkymmenen käväistäkin. Mutta energiankulutuksen kannalta parempi, mitä korkeampi lämpötila. Talvella. Kesällä tietysti korkea lämpötila imaisee energiaa ilmastoinnin kautta.

  Lehtien sivustot pullistelevat erilaisia vinkkejä. On vinkkejä kuinka selviytyä kovista pakkasista, kuinka paksuista kinoksista, kuinka pöllyävästä lumesta, kuinka toimia auton kanssa pakkasella, kuinka selättää ylipaino, kuinka syödä terveellisesti, kuinka rajoittaa alkoholin käyttöä, kuinka pukeutua muodikkaasti, kuinka säästää ruokaostoksissa, kuinka puuttua lasten somen käyttöön, you name it.

  Tästä päästään otsikkoon, minkä minulle lahjoitti Hilppa. Hän sanoi aamulle johonkin tv:ssa tulleeseen kommenttiin, että siinäpä vinkeä vinkki. Asia jäi päähäni pyörimään, jalostui maltillisen aamulenkin aikana blogin otsikoksi.

  Suomi on hieno kieli, ja vinkeä. Lausahduksen "vinkeistä vinkeistä vinkein" voi ymmärtää kahdella tavalla:
  -että vinkki on vikeistä vinkein
  tai
  -että voi selvitä vinkeistä vinkein

  Voi myös saivarrella, sanoa, että "vinkeistä vinkeistä vinkein" on sama vaikka käyttää käännettyä sanajärjestystä. Vrt. "lystikkäistä vinkeistä vinkein", "vienkeistä lystikkäistä vinkein". Joo, saivartelua, mitä saivartelua. Itse asiassa ei tuollaista käännettyä sanajärjestystä taida suomen kielioppi tuntea. Käänteisen sanajärjestyksen kyllä. Vaan ei vissiin esimerkkini siihen kuulu?

  Pakkaset lauhtuvat, sitten tulee taas lunta. Pääkaupunkiseudulle povaillaan jopa kolmeakymmentä senttiä. Täytyy sanoa, että vanhan ajan talvi menossa. Paitsi ainakin isojen sisäjärvien jäätilanteen osalta.
  Niin paljon on kohta lunta, että kattojen tyhjennyshysteria on varmasti edessä. Muistan, kun edellisen kerran oli runsasluminen talvi. Ihmisiä peloteltiin kattojen romahduksella seurauksella, että lukuisa joukko lähinnä iäkkäämpiä miehiä tippu katolta ja katkoi luitaan. Kyllä Suomen pientalojan katot nämä lumikuormat kestävät, jos ne on oikein rakennettu. Hallien kattoja on romahdellut kyllä jokaisena lumitalvena. Syynä varmaan vääräät laskelmat, väärä rakentaminen, tai toispuoleinen lumikuorma. Kuolujen sisäkatot ovat myös tippuneet viime aikoina, mutta sillä ei ole mitään tekemistä lumikuorman kanssa.
  Eri juttu on kaupungeissa. Ei lujuuden, vaan lumen ja jään tippumisen vuoksi. Kyllä taloyhtiöt asian tiedostavat. Silti silloin tällöin saattaa joku jäädä putoavan lumen alle.

  Ystäväni Ruikku soitteli aamulla. Hänkin oli huolissaan mökkinsä katon kestävyydestä. Hänellä on kesäpaikka saaressa Helsingin lähistöllä. Se on vanha, jonkun kalastajan aikanaan rakentama. Saareen on hankalaa päästä, koska välillä on avonaisia laivareittejä. Minä lohduttelin ystävääni. Totesin, että onhan noita lumitalvia ollut ennenkin. Paikka on Ristolla ollut varmaan kolmisenkymmentä vuotta. En tiedä, onko hän koskaan keinotellut itsensä sinne lumia poistamaan. Eikä siitä ole tietoa, tekikö edellinen omistaja niin? Toivotaan, että en luonut perusteetonta uskoa katon ketävyydestä.

  Iiriskin on sanut nauttia talvesta Espoossa. Viikonloppuisin lähettää Anna kuvia luistelusta ja mäenlaskusta. Hieno homma. Eilen tuli mesessä videopätkä, missä Iiris laskee Stigalla joku kaveri kyydissä melkoista mäkeä. Tuntuu tytöllä olevan ohjauspuoli hallussa.

  Nyt kello on 9:33. Pakkasta on 14 astetta, pilvistä. Tänään on ainakin kirjastoreissu edessä. Taidetaan lähteä jalan, tulee samalla päivälenkki hoidettua.
  Aamulla haastateltiin jotakuta aivoprofessoria. En juttua kummemmin seurannut, mutta sen kuulin, että liikunta ja musiikki tekevät aivoille hyvää. Minulla on vielä toivoa!

  Oli lunta Anttolassa ainakin v. 2011. Kuvat maaliskuulta.

NOSTALGIA KONTRA HYVÄ MUSIIKKI

  Kuulin radiosta Shocking Blue-bändin biisin "Venus". Se herätti nostalgisia tunnelmia, muistoja. Aloin pohtimaan, onko nostalgialla ja hyvällä musiikilla jotain tekemistä toistensa kanssa.   Esimerkiksi tuo "Venus" on iskevä hittibiisi, mutta ei se minusta erityisen hyvää musiikkia ole. Eikä ollut 1960-luvullakaan. Silti se herätti miellyttäviä muistoja.
  Eli nostalgialla ja hyvällä musiikilla ei ole lujaa sidettä. Ainakaan allekirjoittaneen kohdalla. Ja on muistettava, että hyvällä musiikilla tarkoitan ainoastaan omaa mielipidettäni.

  Niin, tai näin, päätin imuroida spotifylta itselleni soittolistan 1960-luvun musiikista. Se on kastattu siten, että kun joku kappale muistui mieleeni, lisäsin sen listalle. Samalla mietin, oliko esittäjällä joku muu/joitain muita tähän sopivia biisejä. Tai sitten äkkäsin esittäjän, ryhdyin pohtimaan, minkä/mitkä biisit haluan ottaa mukaan.
  Jätin heti suosilolla listaltani pois mm. Beatlet, Rollarit ja Dylanin. Samoin vaikkapa Neil Youngin, Frank Zappan, Buffalo Springfieldin, muitakin aivan 1960-luvun loppupuolella uransa alaittanutta, tai artistia, joihin tutustuin oikeastaan vasta 1970-luvun puolella. Niin, ja kotimainen puuttuu myös tyystin. Silti tehtävä meinasi karata käsistä. Nostin jonkin ajan kuluttua kädet pystyyn; alkoi tuntua Sisyfoksen työltä. Päätin lopettaa, koota ehkä joskus toiste listan "Sixties II".

  Kappaleet tai esittäjät eivät ole kronologisessa- tai paremmuusjärjestyksessä. Ne on lisätty sitä mukaa, kun on mieleen tullut. Lista näyttää seuraavalta:

The Spencer Davis Group: Keep On Running, Gimme Some Lovin’, I Am A Man

The Animals: Don’t Let Me Be Misunderstood, We’we Gotta Get Out Of This Place, It’s My Life

Small Faces: Itchycoo Park

The Kinks: A Well Respected Man, Death Of A Clown, Dead End Street, Delicated Follower Of Fashion

The Renegades: Everybody, Poison Ivy

The Yardbirds: For Your Love

Cream: White Room, The Sunshine of Your Love, I Feel Free

The Pretty Things: You Don’t Believe Me, Can’t Stand the Pain

The Who: My Generation

Marianne Faithfull: As Tears Go By

Jefferson Airplane: Somebody To Love

The Seekers: Georgy Girl

The Beach Boys: Good Vibrations, God Only Knows

The Lovin’ Spoonfull: Daydream, Summer In The City

The Monkees: Daydream Believer

Jimi Hendrix: Hey Joe, Purple Haze

The Byrds: Turn! Turn! Turn!, Mr. Tamburine Man

Fleewood Mac: Albatross, Black Magic Woman

The Turtles: Happy Together

Petuna Clark: Downtown

The Hollies: Bus Stop, Carrie Ann

Manfred Mann: Pretty Flamingo, Mighty Quinn

The Everly Brothers: Crying In The Rain

The Mamas & The Papas: California Dreamin’, Delicated To The One I Love

Sonny & Cher: I Got You Babe

  Mikäli minun mielipidettäni kysellään, nuo biisit ovat nostalgisia,  myös hyvää musikkia. No, ehkä joukossa on joku rajan väärällä puolella olevakin. Saattoi nostalgia selättää hyvän musiikin kriteerit.

  Tällaista listaa voisi kasata ikuisesti, miettien, viilaten, muuttaen, taas pähkäillen, pyyhkien, lisäten, uudestaan ja uudestaan. Tätä kirjoittaessani jo on tullut mieleen, että se ja se unohtui. Mutta "yks puhe, ku Sulkavan miehen sökössä!". Yllä oleva listaus on parin tunnin pohdinnan tulos, siihen on tyytyminen. 

  Nyt on välissä syöty Hilpan valmistamaa mksaa paistetuilla peruniulla, tietysti puolukkahillon kera. Jos vähän pötköttäis, ennen kuin lähdetään päivälenkille.

Loppuun kuva Grace Slick'sta, Jefferson Airplane'n loistavasta laulajasta ja lauluntekijästä.