Olen käynyt viikottain äitiä katsomassa, olen käynyt eri vuorokauden aikoina, olen käynyt arkisin, olen käynyt viikonloppuisin. On pakko sanoa, että en ole huomannut isompia epäkohtia toiminnassa. Henkilökunnastakin on aina ollut paikalla muutamia. Äidiltä kysymällä ei tietysti asioista saa mitään kuvaa, mutta ei hänkään ole juuri valitellut. Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena, vaikka, tai jos, yrityskauppa toteutuu.
Meneillään oleva kohu herätti myös erään samassa hoivakodissa Elinan kanssa olevan vanhuksen omaisen toimimaan. Hän oli bongannut ryhmäpostina tulleesta hoivakodin sähköpostista meiliosoitteet, ja lähetti kyselyn siitä, millaiseksi omaiset ovat kokeneet hoidon tason. Ei kertonut omaa kantaansa, mutta sanoi, että hyvä saada mahdollisia kokemuksia vääristä tai puutteellisista toiminnoista, sekä ehdotuksia parannuksista, esille otettavaksi joskus keväällä pidettävään omaisiltaan. Hyvä, että joku on aktiivinen. Varmasti parannettavaa, epäkohtiakin, löytyy. Vasta yksi lisäkseni on vastannut miehen kyselyyn. Samankaltainen vastaus, kuin minulta, ja henkilö kertoo käyvänsä hoivakodissa useita kertoja viikossa. Eli olen uskossa, että paikassa asiat ovat hallussa.
Kummaa, kunka tiedossa olevat puutteet ja väärinkäytökset otetaan ramille vasta, kun jotain todella vakavaa tapahtuu. Onhan näistä Espere Careista, Aendoista, Mehiläisistä, tehty vuosien saatossa lukuisia valituksia, niille on annettu lukuisia kehotuksia. Ei noista mediassa ole juuri uutisoitu.
Selvää kuitenkin on, että kun tällaiset tehtävät annetaan yksityiselle yritykselle, on pääasia voiton tuottaminen, lähes keinolla millä hyvänsä. Ja se yksinkertaisin keino on työvoiman minimoiminen, työnimikkeillä kikkailu siten, että vähimmäismääriä voidaan kiertää, sekä laadusta tinkiminen. Siitä seuraa, että mm. Espere Caren nyt eronnut toimitusjohtaja on kerännyt miljoonaomaisuuden. Jostain fb-jaosta näin, että kyseinen rouva oli hallituksen puiheenjohtajan tai jossain muussa vastuullisessa tehtävässä monessa kymmenessä lähinnä hoiva-alaa, mös kiinteistösijoittamista, harjoittavassa yrityksessä. Kuinka hänellä on enää riittänyt aikaa päätoimensa hoitoon? Jos tuo uutinen pitää paikkaansa. Sitä en ole mistään tarkastanut.
Eilen uutisoitiin myös pääkaupunkiseudulla toimivan yksityisen lasten päiväkotiketjun väärinkäytöksistä: Helsingissä toimii useita luvattomia päiväkoteja. Se tarkoittaa sitä, että tilat, missä toimintaa suoritetaan, eivät välttämättä sovellu tällaiseen toimintaa, eivät täytä lain märityksiä, ja ovat pahimmassa tapauksessa vaarallisia tai vahingollisia käyttäjilleen. Ihan sama tässä on takana, kuin vanhustenhoivassa, voiton maksimointi.
Kun terveydenhuolto ylipäätään on luisumassa yksityisten firmojen käsiin, firmojen, jotka kuorivat kerman päältä, sysäävät vaikeat ja kalliit tapaukset kuntien vastuulle, ei kovin ruusuiselta vaikuta. Se minkä minä olen joutunut terveyspalveluita käyttämään, niin yleisellä, kuin hammashuollon puolella, on toiminut Hollolassa hienosti. Iso kiitos siitä. Tulevaisuus on auki, pahaa pelkään. On vissiin oltava terveenä.
Sipilä kommentoi jossain, että kuntien on valittava yhteistyökumppanit huolellisemmin. On sillä otsaa! Sälyttää asiat kuntien syyksi! Vaikka on siinä kai vähän perääkin. Ja tottakai kuntien pitää valita huolellisesti, jos kerran on pakko valita. Mutta miten valita hyvää monesta huonosta?
Posti aloittaa taas yt-neuvottelut; muutama sata vaarassa lähteä kolmiloikkaa hyppäämään. Perustelee jakelun rajulla vähentämisellä. Kuitenkin nettikauppa lisääntyy hillitöntä vauhtia. Ja samat lenkit on posteljoonin kierrettävä, on laukku pullollaan, tai huutaa tyhjyyttään. No jaa, aki Postin logistiikka sisältää muutakin, kuin laatikkojakelun? Mutta minun kaaliini ei aina kaikki mene. Näin maalaiskuntajärjellä ajateltuna. Jos menisi, saattaisinkin olla politiikassa tai jossain muussa päättävässä toimessa. Onneksi ei mene. Kaaliin.
Lunta sai aamulla taas tuupata niin, että ei tarvinnut lenkille lähteä. Tunti ja vartti, 6500 askelta, tällä kertaa. Vielä tänään ripottelee, sitten näyttää armahtavan muutamaksi päiväksi. Mutta sunnuntaina lisää, ihan reilusti.
Nyt näyttää siltä, että maanantaina Anttolaan lähdetään. Lumeen ehkä hukutaan, mutta ei se ole ensimmäinen kerta. Ollaan viikon verran. Lumikenkäillään, hiihdetään, jos on jälkiä. Umpiseen latusuksilla ei viitsi lähteä. Pilkille ei taideta ureta. Odotellaan kuukausi sitä hommaa.
Pakkaset tulevat olemaan ilmeiseti nollan ja miinus kymmenen välillä, ihan hyviä lukemia. Kunnon suojasään, vaikka pienen vesisateen, tilanne vaatisi; läsähtäisivät hanket, tulisi vähän kantoa. Nyt ei oo muuta kantoa, ku tukka: se on välillä, aamuisin erityisesti, kuin ammuttu kanto!
Kuva vielä, otettu helmikuussa 2016. En kyllä muista missä nappasin, mutta rauhankyyhkyhän se siinä lentää. Ehkä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti