Toki Hilpan lonkka alkaa lääkityksen ja levon avulla olla kunnossa, mutta parempi ehkä antaa sen vielä toipua. Oma kuntoni on sellainen, että nokka ei enää kamalasti vuoda, nenä kirnua. Lievä kurkkukipukin tuntuu olevan takana. Mutta jotenkin kunto on alamaissa. Kun eilisen lumimyräkän aikaansaannoksia lykkäilin pois, tuntui, että ei oikein jaksa. Paita kastui hetkessä, muutaman minuutin työn jälkeen tuppasi puuskututtamaan. Sama tänä aamuna. Kolasin ehkä varttitunnin pientä lumikerrosta, lähdin sauvakävelemään. Lenkkiä piti typistää, kun alkoi tuntua voimattomalta.
Siispä ei ehdoin tahdoin lähdetä äheltämään lumisen jääkentän halki saareen. Ollaan tämä viikko kuulolla, ensi maanantaina uusi yritys. Tai sitten ei. Ei sisäinen polte vielä liian kova ole, tokku pysyy toimissa. Mutta kyllä tekee mieli käydä katsomassa, että kaikki mökillä on reilassa. Vaikka varmaankin on. On talon 80-vuotisen historian aikana paljon runsaslumisempiakin talvia ollut. Ja sinne päästään aikanaan. Kunhan kelit suosivat, terveys puoltaa. Tuntuu kyllä, kun synkistelemään alkaa, että kaikki loppuu aikanaan, lumisade ei milloinkaan. Eikä meidän joulupiparit. Lumisateen loppuminen on hänessään. Joulupipareiden rouskutus johtuu tarpeen ylimitoittamisesta.
Sen verran olen atavistinen aktivisti, tavallinen talvitallaaja, että jos ei olisi lievä tauti iskenyt, oltaisi huomenna kyllä saareen lähdetty. Mutta maltti kannataa pitää. Vaikka ei meinaa ikäkään sitä opettaa.
Joku onneton oli muutama päivä sitten uittanut Anttolassa mönkijänsä. Jotain outoa siinä varmaan oli. Ehkä veden isommaksi syövyttämä avanto lumen alla. Tosin arvaamattomia jäät kuuluvat olevan. Virtapaikkoja on syytä varoa kuin ruttoa. Naapurin Hannilat olivat viime viikolla Avokkaansaaressa muutamia päiviä. Hannu kertoi heidän rannassaan olleen jäätä liki 30 senttiä. Mutta en siitä huolimatta aio, asiaa ensin tutkimatta, kulkea Avokkaansalmen keskellä. Virran vaikutuksesta oli jää viime talvena reimareiden kohdalla n. 10 senttiä ohuempaa. Saattaa olla, että hiekan roudaaminen saunarannalle ei onnistu tänäkään talvena. Ei varmasti traktorilla, mönkijällä ehkä. Katsotaan, sano silmälääkäri. Mutta mikäli hiekkahommaan todella aikoisi, täytyisi mönkkärillä aurata tie, jotta reitti jäätyisi sorakärrin vetämisen kestäväksi. Ja jäällä on lunta, on sohjoa paikka paikoin, kohva ei varmaan kestä mönkijää. Helevetillinen homma. Asian tiimoilta täytyy kuitenkin kutsua vakava istunto Hegulin kanssa kokoon.
Päivä alkaa valjeta. Olo tuntuu nyt ihan kelvolliselta. Toivottavasti tämä tauti on edellisvuosien kaltainen. En nimittäin muista paria -kolmea päivää kauemmin räkätautia pitäneeni. Kop kop.
Tänään on sateeton päivä. Joku kerää voimiaan huomiseen lumisateeseen. Esteri se ei ole. Esteri on vesisateeseen erikoistunut. Sitä paitsi Esteri on legendaa. Vertauksen Esterin perseen ja veden tulon välillä arvellaan syntyneen siitä, että Esteri oli Suomessa palokuntien pitkään yleisesti käyttämä vesipumppumerkki, ja se sijaitsi paloauton takapäässä. Eikä lumisateita vissiin hallinnoi Ukkokaan. Ukko kyllä sai aikaan vesisateen. Ehkä hänellä kuitenkin on sormensa pelissä? Ties vaikka Esterin pelissä? Ei näitten jumalten ja haltijoiden joukosta meinaa saada tolkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti