lauantai 26. tammikuuta 2019

NOSTALGIA KONTRA HYVÄ MUSIIKKI

  Kuulin radiosta Shocking Blue-bändin biisin "Venus". Se herätti nostalgisia tunnelmia, muistoja. Aloin pohtimaan, onko nostalgialla ja hyvällä musiikilla jotain tekemistä toistensa kanssa.   Esimerkiksi tuo "Venus" on iskevä hittibiisi, mutta ei se minusta erityisen hyvää musiikkia ole. Eikä ollut 1960-luvullakaan. Silti se herätti miellyttäviä muistoja.
  Eli nostalgialla ja hyvällä musiikilla ei ole lujaa sidettä. Ainakaan allekirjoittaneen kohdalla. Ja on muistettava, että hyvällä musiikilla tarkoitan ainoastaan omaa mielipidettäni.

  Niin, tai näin, päätin imuroida spotifylta itselleni soittolistan 1960-luvun musiikista. Se on kastattu siten, että kun joku kappale muistui mieleeni, lisäsin sen listalle. Samalla mietin, oliko esittäjällä joku muu/joitain muita tähän sopivia biisejä. Tai sitten äkkäsin esittäjän, ryhdyin pohtimaan, minkä/mitkä biisit haluan ottaa mukaan.
  Jätin heti suosilolla listaltani pois mm. Beatlet, Rollarit ja Dylanin. Samoin vaikkapa Neil Youngin, Frank Zappan, Buffalo Springfieldin, muitakin aivan 1960-luvun loppupuolella uransa alaittanutta, tai artistia, joihin tutustuin oikeastaan vasta 1970-luvun puolella. Niin, ja kotimainen puuttuu myös tyystin. Silti tehtävä meinasi karata käsistä. Nostin jonkin ajan kuluttua kädet pystyyn; alkoi tuntua Sisyfoksen työltä. Päätin lopettaa, koota ehkä joskus toiste listan "Sixties II".

  Kappaleet tai esittäjät eivät ole kronologisessa- tai paremmuusjärjestyksessä. Ne on lisätty sitä mukaa, kun on mieleen tullut. Lista näyttää seuraavalta:


The Spencer Davis Group: Keep On Running, Gimme Some Lovin’, I Am A Man

The Animals: Don’t Let Me Be Misunderstood, We’we Gotta Get Out Of This Place, It’s My Life

Small Faces: Itchycoo Park

The Kinks: A Well Respected Man, Death Of A Clown, Dead End Street, Delicated Follower Of Fashion

The Renegades: Everybody, Poison Ivy

The Yardbirds: For Your Love

Cream: White Room, The Sunshine of Your Love, I Feel Free

The Pretty Things: You Don’t Believe Me, Can’t Stand the Pain

The Who: My Generation

Marianne Faithfull: As Tears Go By

Jefferson Airplane: Somebody To Love

The Seekers: Georgy Girl

The Beach Boys: Good Vibrations, God Only Knows

The Lovin’ Spoonfull: Daydream, Summer In The City

The Monkees: Daydream Believer

Jimi Hendrix: Hey Joe, Purple Haze

The Byrds: Turn! Turn! Turn!, Mr. Tamburine Man

Fleewood Mac: Albatross, Black Magic Woman

The Turtles: Happy Together

Petuna Clark: Downtown

The Hollies: Bus Stop, Carrie Ann

Manfred Mann: Pretty Flamingo, Mighty Quinn

The Everly Brothers: Crying In The Rain

The Mamas & The Papas: California Dreamin’, Delicated To The One I Love

Sonny & Cher: I Got You Babe

  Mikäli minun mielipidettäni kysellään, nuo biisit ovat nostalgisia,  myös hyvää musikkia. No, ehkä joukossa on joku rajan väärällä puolella olevakin. Saattoi nostalgia selättää hyvän musiikin kriteerit.
  Tällaista listaa voisi kasata ikuisesti, miettien, viilaten, muuttaen, taas pähkäillen, pyyhkien, lisäten, uudestaan ja uudestaan. Tätä kirjoittaessani jo on tullut mieleen, että se ja se unohtui. Mutta "yks puhe, ku Sulkavan miehen sökössä!". Yllä oleva listaus on parin tunnin pohdinnan tulos, siihen on tyytyminen. 

  Nyt on välissä syöty Hilpan valmistamaa mksaa paistetuilla peruniulla, tietysti puolukkahillon kera. Jos vähän pötköttäis, ennen kuin lähdetään päivälenkille.

Loppuun kuva Grace Slick'sta, Jefferson Airplane'n loistavasta laulajasta ja lauluntekijästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti