HAASTAVAA PUHETTA

  Kun kuuntelee ihmisten puheita, lukee kirjoituksia, huomaa, että nykyään on paljon haastavaa. Tarkoittaa sitä, että jos joku homma ole helppo, suju kuin rasvattuna, tai ei ole mieleistä, on se haastavaa. Haetaan vissiin samaa, kuin vaativaa.
  Minulla on toinen kuva haastavasta: Taivalantin Heta. Heta-vainaa oli reilun metrin korkuinen, lähes yhtä leveä, asusteli Unskan liepeillä pienessä punaisessa tuvassa, ja oli haastava persoona. Hän nimittäin puhui, eikä tahtonut siitä palkkaa! Mutta kun tänään käytiin Mikkelissä, samalla ostamassa uusi lasi pikkukammarin sisäikkunaan, tapasin ehkäpä vielä haastavamman persoonan. Meitä palveli Lasi-Sarangissa vanhemman puoleinen herra, harmaatukka, poninhäntäpää. Hän ehti ruutua leikatessaan kertoa monen monta tarinaa yli 40 vuoden uraltaan alalla. Hauskoja tarinoita ne olivat. Selvisi myös, että hän on jo ollut jonkun vuoden eläkkeellä, mutta kun poika oli nitkauttanut selkänsä, oli joutunut hätäapuduuniin.
  Kyllä Mikkelissä on mukavaa asioida. Toki muualtakin löytyy ystävällistä ja sanavalmista palvelua, mutta tuntuu, että Mikkelin seutuvilta tavanomaista enemmän.

  Eilen tuli Anna. Iiris, joka oli ollut lähes viikon pahemmin ikävöimättä, oli kuin pistoksissaan. Kun hän aamulla tajusi, että äiti tulee sinä päivänä, alkoi utelu. Aluksi vähintään puolen tunnin välein, iltaa kohti kiihtyvällä tahdilla, hän kysyi: "Millon äiti tulee?"
  No tulihan äiti. Puoli kahdeksan maissa päästiin häntä hakemaan. Eikä Iiris ole sen koomin kovin kauaksi äitiään päästänyt.

Mamman vieressä on mukava puutarhakeinussa könöttää!

  Tänään on ollut helle. Huomenna sataa. Siis lähdettiin ajelemaan venheellä. Käytiin Lietveden Siltakioskilla kahvilla ja jäätelöllä, usmuutettiin Saukonsalon itäpuolta takaisin.

Jopa silta näkyy!

  Saksassa on maan suru, Ruotsissa kai taivaan ilo? Nyt pelaavat Senegal ja Kolumbia, sekä Japani ja Puola. Illalla Englanti ja Belgia, sekä Panama ja Tunisia. Nyt menevissä matseissa on panosta; vain Puola on ulkona jatkosta. Iltapeleissä kisataan lohkovoitosta Englannin ja Belgian kesken. Sitten on alkusarja pelattu. Perjantai on vapaapäivä, ja sisäpäivä, sääennusteesteen mukaan.

  Lauantaina tulee Joni, sunnuntaina on Katriinan rippiäiset. Ja onneksi parempi sää. 

  Tiilikaiset lähtevät varmaan jo pyhänä, tai maanantaina, uutta kotiaan laittelemaan. Me vahat lähdetään myös käymään Hollolassa ti. tai ke. Pyykit pestään, ruohot leikataan, (mikäli tarve), Elinaa käydään katsomassa, takaisin tullaan. 

  Jos ei ihmeitä ilmaannu, vasta PoriJazzin vuoksi seuraavan kerran Anttolasta poistutaan, eli ehkä 16-7. Hollolaan, 18.7. Poriin. 

  Pitäsköhän vapauttaa Anna ja Iiris velvoitteistaan. Olen näet antanut heille prokuran pelin seuraamiseen. Aha, tulikin puoliaika. 0-0. Niin näyttää olevan Japani-Puola myös. Illan Englanti-Belgia kiinnostaa enemmän. Prokura on siltä osin peruttu.

HYRSKYN MYRSKYN JÄLKEEN

  Jussi lyhyesti, runomuodossa:

  Pauliina käväisi,
  laiturin nitisti,
  virran vähensi,
  metsää ravisti.
  kokon eväsi.


  Keli parani,
  sähkö palasi,
  kokko roihusi,
  laituri oikeni,
  elo tokeni.
 
  Joo, Pauliina vähän puhalteli, mutta kisat jatkuvat, tuskin myrskyä noteerasivat. Kestosuosikeilla on nahkeaa. Kroatia, Belgia, myös Englanti, ovat vakuuttaneet. Mutta syksyllä ne kananpojat lasketaan, mitkä haukoilta säästyy. Silti, elvistelemättä sarvineen ja hampaineen: olen jo kauan digannut Belgiaa ja Kroatiaa. Siinä loppuottelupari minun mieleeni! Jos se nyt kaavioiden mukaan on mahdollista? En jaksa käydä tarkistamassa.

  Haneli ei aattona sitten kokkoa tuleen tuikannut. Sanoi, että osanotto oli kutistunut niin vähiin, että ei katsonut sitä järkeväksi toimenpiteeksi.
  Mutta lauantaina oltiin jälkikokolla. Tuuli tyyntyi lähes pläkäksi, aurinkokin paisteli, itikat ilmaantuivat; ihan kelvollinen kokkosää. 

Iiris tiirailee kokon syttymistä:

  Eilen laittelin laiturin hollilleen. Ei ollut vaurioita tullut. Vähän pukkia vahvistin. Naapurin Hannu tuli soitosta jeesaamaan, saatiin kulkusillat nostettua pukin päälle. Nyt on laituri ehompi entistä. Nimimerkillä "Uusia myrsyjä odotellen".
  Taina, Haneli ja Katriina kävivät uudistamassa "veranssin". Katriin jäi yöksi. Siellä ne nukkua pötköttävät Iirksen kanssa pikkukammarissa.

  Tänään lähdetää iltapäivällä kylille; vähän kauppa-asioita, sahalta hieman tarpeita verannan etuseinän alalaidan ehostamiseen. Samalla viedään Katriina kotiin.

  Annalla alkaa pian loma, tulee saareen keskiviikkona, Joni puolestaan perjantaina. Paljon ovat Tiilikaiset saaneet aikaan uudessa kodissaan, videopuheluista päätellen. Iiris muistaa joka kerta kysyä, että joko hänen sänkynsä on kasattu? On se, Anna käveli eilisen puhelun aikana näyttämään livekuvaa todisteeksi.
  Iiris on aika mainio. Hän ei ei pahemmin näytä vanhempiaan ikävöivän. Eikä sitä ainakaan tunnusta. Mutta kun tyttö videopuhelun päätteeksi halaa puhelinta ja antaa sille pusun, on se merkki jostakin. Aattoiltana alkoi Iiris puhelun aikana kysellä Annalta: "Äiti, tuletko syksyllä? Äiti tuletko talvella? Äiti, tuleko kesällä?" Mistä lie tuollaisia saanut päähänsä? Mutta merkki ikävästä se tietysti oli. No, olisihan se ihme, jos ei ikävä olisi. Eikä ikävä varmasti ole yksipuolista. Meneillään on pisin aika, minkä Iiris on vietänyt erossa vanhemmistaan.

  Kahvit on juotu, aamu-tv alkamassa. Minä lähden hommailemaa. Ensin haravoin talon takaa niittämäni lupiinikedon, roudaamaan jätökset pois. Pitää yrittää niitä suitsea, lupiineuta. Etteivä siemennä sikana.

  Eiku viikonalkua lomalaisille, töitä tekeville, sekä eläkeläisille erityisesti. Toivon minä. Iiris ja kokolla ollut lähimökkiläisten Eetu-koira ovat hengessä mukana.

   Eetu ei muuten ollut erityisen arka tai vihainen nyhverö. Kun me lähdettiin kävelemään Hanelin moottorikopilla ollutta venettämme kohti, löntysteli Eetu perässä. Liekö tykästynyt Iirikseen, joka syötti hänelle vaivihkaa sipsejä. No, Eetu tuli messissä, kapusi kanssamme veneeseen. Joten veimme koiran takaisin kokkorantaan vesitse. 

TUULINEN AATTO

Annan ja Jonin muutto takana. 19568 askelta tuli otettua. Eikä välimatkat olleet pitkiä. Onneksi oli kaksi rivakkaa muuttomiestä duunissa. Ja minä.

 Muuttoa edeltävänä iltana kasattiin Jonin kanssa kaksi liukuovikomeroa uuteen kotiin. Yli puolen yön siinä vierähti. Alkoi olla loppunylyssä hankalaa ruuvailla, kun  ei ollut valoa huoneissa. Ja pilviäkin oli taivaalla. Kyllä minä työkalupakit ja koneet mukaani otin, mutta valoheittimet jorotti Avokkaan venevajassa. Tarttes miettiä ensin, ni olis helpompaa! No, kyllä hahmolleen tuli, pientä säätöä jäi. Joni oli ne saanut tänään fiksattua kuntoon. Hyvä Joni!

 Aamulla lähdettiin kohti Anttolaa. Iiris messissä. Tehtiin mutka Orimattilassa. Elinaa tovi jututettiin. Liikenne oli melko maltillista. Ennen yhtä oltiin saaressa. Tuuli oli jo silloin koko navakkaa, yltyi kohti iltaa. 9 m/s säätietojen mukaan, puuskissa varmasti paljon enemmän. Meillä oli tarkoitus lähteä Piskolaan kokolle. Mutta kun tuuli ei ottanut laantuakseen, ja sateen mahdollisuuskin oli olemassa, päätettiin olla lähtemättä. Minä menin rantaan tarkoituksena laittaa pressu veneeseen. Mutta mitä silmäni näkivätkään! Laituri oli lähtenyt litomaan.! Ei kauaksi kuitenkaan. Se oli irronnut rannan päästä, eli saunalle johtavien portaiden juuresta, ja kääntynyt 90 astetta . Myötäpäivään, jos haluatte tarkemmin tietää. Tulipa sanottua, vaikka ette haluaisikaan. Tietää. Venho oli, on edelleen, kiinni laiturissa. Se on nyt siis laiturin ja rannan välissä. Hyvä siinä on oleskella. Laituri on pukin päällä, eikä liiuku siitä mihinkään. Sidoin sen varmuuden vuoksi kummastakin päästä vielä rannan puihin.

 Ei ole hiki alkaa laituria tällä puhurilla korjaamaan. Antaahan olla huomiseen, tai ehkä ylihuomiseen, koska huomennakin taitaa tuulla.

 Kello on nyt vähän yli puoli kahdeksan. Sähköt alkoivat pätkiä kolmen jälkeen. Viideltä alkoi pitempi katkos. Verkon haltija ilmoiyti tekstarilla: ”Keskeytys alkanut käyttöpaikalla Avokkaansaari ANTTOLA. Selite: Arvioitu päättymisaika on 22.6.2018 klo. 18:00.” Arviointi on hieman väljä; ei oo kipinää vieläkään.

 Tätä juttua kirjoitan läppärillä ja Wordillä. Eihän läppärillä ole yhteyttä verkkoon, koska reititin on ilman virtaa. Akussa sentään on sen verran puhtia, että pystyy naputtelemaan.  Kunhan sähköt joskus palaavat, kopion tämän bloggeriin, lataan muutaman kuvan kameralta koneelle, liitän blogiin.

 Ei meillä mitään hätää ole. Poltin kammarin uunissa pesällisen. hiilloksella halstrattiin makkaroita. Nyt Iiris syö jugurttia hunajan kera.

Nyt Iiris meni Hilpan kanssa iltasadulle. Kello on yli puoli yksi, eikä sähköjä näy, ei kuulu. Joten suoritin äsken pari manooveria: Vaihdoin sim-kortin reitittimestä tablettiin, otin tabletin muistikortin, tallensin siihen läppäriltä tähän kirjoituksen alkuosan, kävin ottamassa kännykällä pari kuvaa rannasta, jolloin saan ne tabletista googlekuvista liitettyä blogiin. Yksinkertaista, eikö totta?

Aika työlästä on tään tabulaattorin kanssa säheltää, ja hämäränkin haittaa, enkä viitti kynttilöitä viritellä. Että silleen. Ei tässä muuta, kun hyvää Jussia vaan kaikille. Ja miulle laiturinkorjausintoa.

JA AINA SATAA...

  Hollolassa ollaan. Reittiä Potinlahti-Anttola-Mikkeli-Renkomäki-Orimattila-Renkomäki-Laune-Hollola noudattaen, matkalla tiettyjä pysähdyksiä suorittaneena kotona oltiin kuta kuinkin sateen alkaessa, eli klo. 12 ja risat. Selvennys reittiin: Pottinlahhdesta lähdettiin,  Anttolan nukkumalähiö ohitettiin, samoin Mikkeli, Renkomäestä käännytttiin Orimattilaan, Orimattilassa käytiin apteekista äidille lääkkeitä, kaupasta ruusuja ja suklaata, sekä tavattiin äiti hoitokodissa, Renkomäessä käytiin Motonetissä ostamassa lisävärkkejä kasteluhommiin, Launeella poikettiin Prismassa hankkimassa kaksiosainen seinävalaisin verannan nojatuolien yläpuolelle, sekä grillattu broileri, Hollolassa tultiin kotiin. Tuliko selväksi?

  Kyllä tuo sade teki hyvää. Toivottavasti rintama pyyhältää Etelä-Savon yli, eritoten jää pyöriskelemään Avokkaan tietämille. Eilen Anttolassa rivautti pari pientä kuuroa. Ihan härnäystä se oli. Jospa tosiaan tänää tulee kunnolla vodaa. Laitoin lähtiessä virallisen sademittarin työhönsä. Se on kolmen litran muovipurkki, lieriön muotoinen. Siitä voin juhannusaattona, kun ollaan palattu, mitata sademäärän. Olisiko pitänyt varustaa sademittari riistakameralla? Nyt en tiedä, ovatko metsän eläimet ja tai pihapiirin linnut käyneet virallisella pisteellä janoaan sammuttamassa. Aina on parantamisen varaa värkeissä. Onneksi, vaikka mittauspiste onkin virallinen, se ei ole virallinen kovin suurelle ihmisamäärälle. Kahdelle lähinnä on tarkoitettu. Joten menkööt ilman valvontakameraa. 

  Huomenna lähdetään aamuvarhaisella Helsinkiin. Ollaan Iiriksen kanssa päivä, illalla suunnataan Espooseen kasaamaan pari liukuovikaapistoa Tiilikaisten uuteen kotiin. Ollaan yötä, joko Espoossa (lattialla), tai Kivihaassa (vuodesohvalla). Kaikki käy.

  Torstaina on sitten muutto. Auto ja kaksi riuskaa miestä tulee muistaakseni kymmeneltä. Anna on mukana, Jonilla ei ole vapaata. 

  Viikonloppuna ovat Anna ja Joni saaneet tavarat pakattua muuttolaatikoihin. Eiköhän homma suju muutamassa tunnissa. 

  Kun muutto on saatu tehtyä, henkeä vedettyä, usmuutetaan Hollolaan Iiris takapenkillä omassa istuimessaan.

  Aattoaamuna lähdetään kohti Anttolaa reittiä Hollola-Renkomäki-Orimattila-Renkomäki-Mikkeli-Anttola-Potinlahti, tiettyjä pysähdyksiä suorittaen. Selvennys reittiin: Hollolasta lähdetään, Renkomäestä käännytään Orimattilaan, Orimattilassa käydään moikkaamassa äitiä ja viedään hänelle laatikollinen vaippahouisuja, Renkomäestä käännytään Mikkeliin, Mikkelissä pysähdytään Lidlissä täydentämässä ruokavarastoja, Potinlahdessa ollaan, mahdollisesta ruuhkasta ja muista muuttuvista tekijöistä johtuva ennustettavuuden epätarkkuus huomioon ottaen, klo. 12:30-15:00.

  Avokkaassa syödään ja saunotaan. Sitten lähdetään Hanelin luo kokolle, mikäli muutama edellytys täyttyy: 

  1. Kokon polttaminen on luvallista.

  2. Ei sada niin paljon, että se aiheuttaa ylipääsemämättömiä vaikeuksia niinkin kokeneelle roihun sytyttäjälle, kuin Haneli on. 

  3. Tuulen voimakkuus ei ylitä lukemaa 7 m/s.

  Että noin. Viime juhannuksena äiti oli vielä kokolla. Eikä äsken kehumani roihunsytyttäjä meinannut saada kokkoa kunnolla palamaan. Niin kituliata olivat lieskat pitkän aikaa, että Elina loihe lausumaan: "Vuosisadan huonoin kokko!"

  Äidillä oli toki 95 vuoden pohja noinkin jyrkkään näkemykseen, joten liioittelu oli anteeksiannettavaa. 

  Mutta muuten rannalla oli mukavaa; oli muikkuja muurikasta... 

...oli juomaa jokaiseen makuun...

...oli itikoita, mutta niistä en onnistunut saamaan yhtään kuvaa. 

   Ja kyllä se lopulta roihahti kokkokin. Kun me jo jouduttiin Iiriksen vuoksi lähtemään kohti Avokasta, istuivat Taina ja Haneli kahdestaan laiturilla ihailemassa kunnolla vauhtiin päässyttä tulta.

  Sellaista vuosi sitten, tänä vuonna edessä uudet tarinat. Mutta jos, ja kun, kokolle mennään, on osanotto viimekesäistä vähentynyt melko anhittomiin: Äiti-Elina on poissa, samoin Anni, joka on vaihdossa jenkeissä. Anna ja Joni ovat järjestelemässä uutta kotiaan. Markku sekä siskonsa Irma eivät myöskään tule Anttolaan, samoin tietysti Irman mies Rauno, joka menehtyi talvella pitkään häntä kalvaneeseen syöpään. Joten viime kesän 13 hengen ryhmä kutistuu kuudeksi (Taina ja Haneli, Hilppa ja minä, Katriina sekä Iiris). Jollei satunnaisia muikunkäryn haistavia, tölkinavauksen aistivia, muuten vaan oman rannan laistavia, ilmaannu kuokkimaan.

  Hilppa katsoo jotakin tallennetta olohuoneessa. Olen tätä kirjoittaesasani vilkuillut välillä näytöltä Kolumbian ja Japanin matsia. 1-1 näyttää olevan toisen jakson alkupuolella. Siirryn nyt täysaikaiseen jalkapalloseurantaan.

LAZY SATURDAY

  Kaunis päivä. Tänään otetaan iisisti. Minkä teippasin muutaman ikkunan Hilpan maalattavaksi. Ja vahinkoa tein: Irrotin pikkukammarin sisäpokat, vein aitan rappusille. Kun aloin toista teippaamaan, napsahti ruutu halki. Liekö pieni särö ollut valmiina. Niin, tai näin, irrotin särkyneen lasin, mittasin sen. Käydään lasiliikkeestä uusi. Asian hyvä puoli: ei tartte teipata, ja on helpompi maalata. Positiivinen ajattelutapa vähentää hiusten harmaantumista, lähtemistä myös.

  Sitten viritin kastelun yläpihan takalaidalle. Alkaa olla niin auringon polttama, että saa pumppu hurista hollin aikaa.

  Eilen oltiin ahkerampia. Kaivettiin ylös verannan edusta liljapenkki. Hilppa erotteli ylös otetut kasvit, minä kärräsin ylivuotista ihmistuhmaa, vähän muutakin multaa, rajasin penkin, Hilppa istuttu Iirikset takaisin.

Jäi niitä jokunen toiseekin paikkaan.

  Ne ovat Saksan kurjenmiekkoja, ainakin niin pääteltiin. Aikanaan, liki 15 v. sitten, ne on saatu silloiselta kollegaltani.

  Eilen kävin myös jesaamassa Hanelia. Kasattiin rappuset, nostettiin ne paikoilleen. Nyt oli helpompaa, kuin irrottaessa; meitä oli neljä talkoissa.

  Toissapäivänä käytiin Mikkelissä. Purasen Pörren ja vaimonsa kanssa reilu puolitoista tuntia Minnan Torikahvilassa muisteltiin nuoruutta. Mortti osallistui juttuihin, minkä töiltään ehti.

  Kun kaupungilta palattiin, kannettiin kalusteet saunatupaan. Kelpaa Tiilikaisten siellä yöpyä. Iirikselle haettiin Piskolasta aikanaan isovahhempieni käytössä olleista sängyistä toinen. Se on jatkettava malli, joka on ollut Tainan ja Hanelin tyttöillä lapsempina.

'

  Hilppa on saanut työn alle tarkoitetut ikkunat värjättyä, minä kirjoiteltua. Taidan mennä rannalle makailemaan. 

  Vielä unikon sisin pitää paljastaa:

  Ja vieläkin yksi juttu. YLE:n uutisotsikoista lainattua: Analyysi: Kansa sai mitä halusi – Turun puukotuksista tuli Suomen ensimmäinen terrori-isku. Jos noin tosiaan on, en kuulu kansaan. Minä olisin halunnut, että ensimmäistäkään terroristi-iskua ei olisi Suomessa tapahtunut.

OPPORTUNISTIN KORKEA VEISU

  Trump ja Kim Jong-un suorittivat historiallisen tapaamisen. Aha. Mitä pitäisi ajatella kahden veijarin tapaamisesta? Eihän kumpikaan sinne saapunuta kainalo ilman ketunhäntää. No, pitää medialle olla ruokaa, kansalle showta.
  Asiaa on ruodittu. päätelmiä tehty, eleitä ja käyttäytymistä analysoitu. Vaan milläs otat selvää järjestelmällisistä muuttujista, rasvatuista tuuliviireistä?

  Sitten lainaus:

  Suurin ongelma maailmassa eivät ole ihmiset, joka tekevät kauheuksia, vaan ihmiset, jotka katsovat niitä tekemättä mitään.

  Ja ihan ihan oma:

  Suurin osa ihmisistä ei koe alla olevaa omaksi laulukseen, mutta niillä, jotka kokevat, on takanaan suurin osa rahasta ja vallasta.

Sä sanoit Rikkaus on härskiyttä
Muuten se on mennyttä
Sitä pitää haalia
Lompakkosi ääntä
Sä kuuntele ja päätä
Jos elää voit sen ehdoilla
Mä sanon Rikkaus on härskiyttä
Muuten se on mennyttä
Sitä pitää kahmia
Rikkauden tunteita
Kahisevan puutetta
Mikään ei voi korvata

   Jääköön tähän, poliittis-yhteiskunnallinen osio.

  Aamulla oli epätietoisuutta siitä, mitä nyt tehdään, kun kuistin projekti on tällä erää finaalissa. Hilppa keksi, että koska lattiamaalia jäi runsaasti, hän maalaa saunatuvan lattian. Niin tehtiin. Eli minä maalasin saunatuvan lattian. Ihan oikein menee; Hilppa ei ole telamaalari. Paremmin häneltä kävi paikkojen luuttuaminen, kun huone saatiin tyhjennettyä. Nyt on lattia kertaalleen vedetty. Illalla uudestaan, huomenna kalusteet takaisin.
  Rouvalle löytyi sopivampaa maalailua; hän värjää verannan ikkunalautavärillä kahta metrin korkuista sorvattua kynttilänjalkaa...

   ...ja saunatuvan kalustoon kuuluvaa pöytää, tuolia ja yöpöytää. Rouva tykkää maalaamisesta, nuo ovat hänelle oikeita kohteita.

  Minä olen muuten melko rajoittunut yksilö töitten suhteen. On olemassa vain kahden kategorian hommia: "Mieluummin kuolisin-hommia" ja "Voiko ihmiskäsi-hommia".
  Ensimmäiset ovat tietysti töitä, mitkä ovat työläitä, eivät meinaa onnistua, eli kivestävät, tai ovat liian vaikeita. Tuo "Mieluummin kuolisin-sanonta" on mieleeni jäänyt Utsjoelta, missä Tsieskulan vanha isäntä kertoi sodan aikana sairastuneensa vakavasti, ja hänet kuljetettiin porokyydillä Ivaloon (reilut 150 km, ja sieltä kuorma-auton lavalla Rovaniemelle sairaalaan, tuollaiset 300 km, kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Isäntä sanoi, että kyllä taudista selvisin, mutta jos uudestaan joutuisin, mieluummin kuolisin!
  Toiset puolestaan ovat mieleisiä, sellaisia, mitkä sujuvat, ja joiden lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Ne voivat olla työläitä ja hankaliakin, jos koen, että pystyn niistä suoriutumaan. Kun on saanut sellaisen työn tehtyä, voi lausua, kuten Orimattilalainen timpuri muinoin 1970-luvulla uudenkarheaa Mosseaan taputellessaan: "Voiko ihmiskäsi?!?!"
  Tarkemman itsetutkistelun tuloksena on pakko tunnustaa, etttä on minulla kolmannenlaisia hommiakin: "Hällä väliä-hommia". Niin ei tietysti saisi olla, mutta taitaa jokaiselle sellaisiakin eteen sattua.

  Nyt tässä on järkevän tekemisen puutteessa tullut käytettyä tehokasta työaikaa kirjoittamiseen. Korjaan tilanteen, lähden etsimään halkomakirveen.......eikäku haenkin kottarit; yläaitan takana on pieni pino metrin halkoja odottamassa siirtymistä liiteriin.

  PS. Huomenna käydään Mikkelissä, ja tavataan Minnan Torikahvilassa Purasen Juha, eli Pörre. Karvaa auki 50 vuotta vasta on kulahtanut edellisestä. Eli "joko taas?"

PORTAAT IRTOAA, VERANSSI VALMISTUU

  Perjantaina vietiin äiti Orimattilaan. Vallan idyllinen paikka muutaman kilsan päässä keskustasta, entinen vanhainkoti maalaismaisemassa. Hyvä siellä Elinan on odotella varsinaista paikkaansa.
  Sitten ajettiin Anttolaan. Verannan valmistelu jatkui lauantaina, jatkuminen jatkui sunnuntaina, homma valmistunee tänään. Lattia ja ikkunapenkki pitää vielä maalata toiseen kertaan, ulkona on vähän ikkunanpielien maalausta. Sitten kalusteet sisään, harjakaiskahvit. Bambuverhotkin on hommattu joka ikkunaan, mutta niitten asennus taitaa jäädä huomiseen.

  Eilen keskeytyi ikkunapielien rasvaus kohdallani Hanelin soittoon: apu oli tarpeen. Heilläkin on näet remonttia alkamassa. Tuvan lattia menee uusiksi, ja portaan hiontaan. Haneli oli aloittanut portaan irroitusta, ja tarvitsi siihen apua. Minä siis usmuutin Piskolaan puoliltapäivin.
  Siinäpä sitten pähkäiltiin aikamme. Porras piti ottaa kokonaisena alas, sillä eihän niitä pysty purkamaan paikallaan, sillä askelmat on ruuvattu reisilankkuihin, ja kolmivartisen portaan osat toisiinsa siten, että osa kiinnityksistä on tietysti seinää vasten.
  Kun aikamme ällisteltiin, kerran väärin yritettiin, selvisi, kuinka homma hoituu. Porrasta piti tunkata puoli metriä ylös, jotta yläpää pääsi kääntymään yläkertaan päin, takaosa muljahtamaan seinää pitkin vapaaksi. Kaikenlaista konstia ja kikkaa piti yrittää, koska voimat meinasivat loppua kesken. Mutta konstilla ne koiratkin koinetaan. Kolmen jälkeen porras lepäsi tuvan lattialla, mistä Hanelin on helppo irrottaa askellankut, kiikuttaa ne hiottavaksi ja lakattavaksi.

"yhdet portaat veis ylöspäin, ja toiset veisi alaspäin, ja yhdet huvin vuoksi ei minnekään..."

  Tuo YYA.n mukainen avustuskeikka ei kaatanut omaa aikataulua; maalasin illalla verannan lattia kertaalleen. Tänään saadaan loput hommat tehtyä, kuten "plääni" oli.

  Tälläinen on näkymän tänä aamuna. Kunhan kalut ja verhot ovat kohdillaan, on se sitten vähemmän kolkko.

  Torstaina lähdetään käymään Mikkelissä. Muuten elo tulee olemaan puun pilkkomista ja kasvismaan kastelua. Sadetta ei näköjään liiemmin luvata. Muutama kesäkurpisan taimikin ostettiin puutarhalta. Niitä pitää vaalia, ettei mene ensimmäinen kokeilu hänekseen.

  Eni viikon tiistaihin ollaan täällä, sitten Tiilikaisten avuksi, aattoaamuna takaisin, Iiris mukana. Niin se aika laukkaa; pian on juhannus ja kesä, ainakin joittenkin mielestä, ohi! Mutta eihän se niin ole; minulle kesää jakuu syyskuun lopulle asti. Sitten alkaa hienoista heinoin vuodenaika, syksy.

  Lyhyestä hymni hienoin; pitää lopettaa, ei veranssi kirjoittamalla edisty.