maanantai 11. kesäkuuta 2018

PORTAAT IRTOAA, VERANSSI VALMISTUU

  Perjantaina vietiin äiti Orimattilaan. Vallan idyllinen paikka muutaman kilsan päässä keskustasta, entinen vanhainkoti maalaismaisemassa. Hyvä siellä Elinan on odotella varsinaista paikkaansa.
  Sitten ajettiin Anttolaan. Verannan valmistelu jatkui lauantaina, jatkuminen jatkui sunnuntaina, homma valmistunee tänään. Lattia ja ikkunapenkki pitää vielä maalata toiseen kertaan, ulkona on vähän ikkunanpielien maalausta. Sitten kalusteet sisään, harjakaiskahvit. Bambuverhotkin on hommattu joka ikkunaan, mutta niitten asennus taitaa jäädä huomiseen.

  Eilen keskeytyi ikkunapielien rasvaus kohdallani Hanelin soittoon: apu oli tarpeen. Heilläkin on näet remonttia alkamassa. Tuvan lattia menee uusiksi, ja portaan hiontaan. Haneli oli aloittanut portaan irroitusta, ja tarvitsi siihen apua. Minä siis usmuutin Piskolaan puoliltapäivin.
  Siinäpä sitten pähkäiltiin aikamme. Porras piti ottaa kokonaisena alas, sillä eihän niitä pysty purkamaan paikallaan, sillä askelmat on ruuvattu reisilankkuihin, ja kolmivartisen portaan osat toisiinsa siten, että osa kiinnityksistä on tietysti seinää vasten.
  Kun aikamme ällisteltiin, kerran väärin yritettiin, selvisi, kuinka homma hoituu. Porrasta piti tunkata puoli metriä ylös, jotta yläpää pääsi kääntymään yläkertaan päin, takaosa muljahtamaan seinää pitkin vapaaksi. Kaikenlaista konstia ja kikkaa piti yrittää, koska voimat meinasivat loppua kesken. Mutta konstilla ne koiratkin koinetaan. Kolmen jälkeen porras lepäsi tuvan lattialla, mistä Hanelin on helppo irrottaa askellankut, kiikuttaa ne hiottavaksi ja lakattavaksi.

"yhdet portaat veis ylöspäin, ja toiset veisi alaspäin, ja yhdet huvin vuoksi ei minnekään..."


  Tuo YYA.n mukainen avustuskeikka ei kaatanut omaa aikataulua; maalasin illalla verannan lattia kertaalleen. Tänään saadaan loput hommat tehtyä, kuten "plääni" oli.

  Tälläinen on näkymän tänä aamuna. Kunhan kalut ja verhot ovat kohdillaan, on se sitten vähemmän kolkko.



  Torstaina lähdetään käymään Mikkelissä. Muuten elo tulee olemaan puun pilkkomista ja kasvismaan kastelua. Sadetta ei näköjään liiemmin luvata. Muutama kesäkurpisan taimikin ostettiin puutarhalta. Niitä pitää vaalia, ettei mene ensimmäinen kokeilu hänekseen.

  Eni viikon tiistaihin ollaan täällä, sitten Tiilikaisten avuksi, aattoaamuna takaisin, Iiris mukana. Niin se aika laukkaa; pian on juhannus ja kesä, ainakin joittenkin mielestä, ohi! Mutta eihän se niin ole; minulle kesää jakuu syyskuun lopulle asti. Sitten alkaa hienoista heinoin vuodenaika, syksy.

  Lyhyestä hymni hienoin; pitää lopettaa, ei veranssi kirjoittamalla edisty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti